Omannäköisiä extreme-elämyksiä

Kaverini äiti totesi sukulaisille poikansa harrastavan ”niitä vaarallisia tex-mex lajeja”. Lause jäi elämään. Lomalla syvällisiä pohtiessa aloin kyseenalaistamaan, onko tex mexiä vain itsensä vaarantaminen? Vaara tilastollisessa, absoluuttisessa mielessä. Eikö lie kaikenlainen itsensä ja pelkojensa ylittäminen ole adrenaliineja tuottava huikea kokemus. (Eli myös vaikka uskaltaminen luottaa toisiin tai puhuminen vaikeistakin asioista?)

Ylitin lomalla epärationaalisen pelkoni – olla yksin tuntemattomissa hämärissä paikoissa. Evolutiivisesti normaalina pelkään herkästi hyökkäystä, loukkaantumista ja pimeää.

2,5 km yksin syrjäseudulla

Pysähdyin lomamatkan varrella tuntemattomaan Isojärven kansallispuistoon, reilun tunnin kävelylenkille. Oli jo sadepäivän ilta. Poluilla ei enää ollut liikkujia. Jaloissa olivat vain flip-flopit, akkukin oli lopussa. Ilman karttaa oli pakko luottaa metsähallituksen kyltteihin.

Vaatteiden kahina ja sateen ropina häiritsivät kuuloani havaita vaaroja. Pohdin pakenemisjuoksun onnistumista. Flip-floppien riisuminen tuntui viisaalta.

vanha metsä  paljasjaloin

Evoluution hioma jalkapohja toimii vallan täydellisesti liukkailla kivillä ja juurakoissa. Alkuihmisen lähisukulainen… Avojaloin ääneti hiipimällä voisi saartaa illalliseksi hirviperheen tai luikkia karhua pakoon…. Lauleskelin ja viheltelin, ettei tarvitsisi ryhtyä moiseen.

Puolustan suurpetoja viimeiseen vinkaukseen. Niillä on itseisarvoa, yksilönarvoa ja arvoa luontomatkailun ihmetyksen kohteena. Sopuisa rinnakkaiselomme on mahdollista. Keski-Suomen pedot olisivat minut napanneet, jos olisivat halunneet. Eivät tohtineet. Telepaattisesti kai ymmärsivät, että salametsästäjät ja vauhkot ihmiset ovat suurempi, yhteinen uhkamme.

pedot

Adrenaliinia ja kihisevät jalkapohjat

Metsäkävely avojaloin oli mahtavaa hierontaa! Paljasjalkareittejä on käsittääkseni jo suunnitteilla kansallispuistoihin ja muualle?

Tänään adrenaliinihuuma tuli, kun uskaltauduin Pyhätunturin syrjässä yksin nakuna uimaan tuntemattomaan lampeen. Evoluution takia pelkään toki myös syvää vettä. Ja sielläkin niitä hyökkäyksiä.

Seuraava aie on yksin erämaassa yöpyminen. Se tuntuisi mukavimmalta toteuttaa suolla, turvallisen korkeassa tarkkailutornissa. Ja teltassa, suojassa hyttysiltä – offimyrkkyjähän käyttävät vain karaistumattomat kaupunkilaiset 😉 . Mutta toistaiseksi yksinäinen yö erämaassa pelottaa sen verran, että ekalle kerralle pyydän kyllä (offittoman) kaverin mukaan.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s