Villiruoka hellii, valtavirta hajottaa

Luulin olevani pro-keräilijä sillä perusteella, että hyödynnän noin kymmentä eri sieni-, marja- ja villikasvilajia. Kuitenkin Sami Tallbergin vetämä villiruokaviikonloppu Pyhällä oli sellaista uskomatonta ilotulitusta, että lähes pyörryin. Muutuin hetkessä konkarista noviisiksi. Mitä kaikkea ihmeellistä upeassa suomalaisessa luonnossamme kasvaa!

Kauniit kuvat luennoilla, yhteinen luontoretki ja maistiaiset vakuuttivat kuulijat ns. vauvasta vaariin. Sami esitteli meille 75 (!!!) erilaista syötävää luonnon kasvilajia. Niitä voi käyttää salaateissa, ruoanlaitossa ja aromaattisina mauste- tai teeuutekasveina.

IMG_0998IMG_1009

Tässä muutamia poimintoja muistilistani osasta ”pakko kokeilla”. Uusia makuja voi parhaiten kuvailla vertaamalla niitä tuttuihin serkkuihinsa:

  • Mesiangervon kukkakreemi = toffeetiramisu (Niin hyvää, että itketti!! Tarjoiltiin marjojen päällä.)IMG_1010
  • Koivunlehtikreemi (ks. edellinen)
  • Etikkaan säilötyt villiruusunlehdet
  • Ruusunlehti-puolukkahillo = metsämansikkahillo
  • vesiheinä = herneen versot
  • jauhosavikka = babykaali
  • siankärsämöjen nuput = yrttipesto
  • suolaheinien ja siankärsämön lehdet kalan kanssa
  • juurista kallioimarre arominvahventaja, myös voikukan ja takiaisen juuret
  • villikuminaa kasvaa Suomessa – se oli huikean hyvää, ihan erilaista kuin peruskumina!
  • salaatteihin nuorina jättipalsamin, tammen ja vaahteran lehdet
  • kukista orvokki, kannusruoho, horsma, voikukka, ruusu, pihasaunio ja kamomillasaunio…
  • Nokkos-, jäkälä- ja tattiSIPSIT !!!
  • juomia koivusta, lakan lehdistä, männyn puuaineksesta, pakurikäävästä, katajasta…
  • kuivaa myös ruohosipulin kukat
  • pakasta kuusenkerkät (vaikka mihin)
  • merikaalia kehuttiin maasta taivaaseen

Pääosin maut ovat hienoja ja herkkiä. Karvaat maut voi taltuttaa rasvoilla, etikoilla, suolalla ja makealla. Suomalainen ruoka on sittenkin nautinto!

Syödessämme teemme tulevaisuutta

Ruoka tuo parempaa oloa ja elämyksiä. Bonuksena sen avulla voi helposti parantaa maailmaa, koska joka iikka kuluttaa ruokaa joka päivä. Syödessämme voimme luoda JOKO eettisesti ja tieteellis-absoluuttisesti parempaa maailmaa, TAI vaarallista ja epäeettistä maailmaa.

Kun tämän hetken valtavirta useammin tuhoaa kuin korjaa, villiruoka näyttäisi lähtökohtaisesti edistävän hyvää kehitystä monella eri tasolla:

  • ravinteikkaat raaka-aineet edistävät monipuolisesti terveyttämme
  • keräily on luontoliikuntaa, joka tukee luontosuhdetta eli luonnon tuntemusta ja kunnioittamista, sekä mielen hyvinvointia
  • makuelämykset piristävät
  • suomalaiset raaka-aineet tukevat pienyrittämistä ja vientiä (luonnonantimien menekki on nyt huimaa ja entisestään kiihtymässä!)
  • Suomi-brändi kiillottuu, sillä turistit haluavat suomalaisia makuja
  • keräily nostaa omavaraisuusastetta, joka parantaa ruokaturvaa kriisien hetkellä
  • kotimaisen suosiminen parantaa Suomen vaihtotasetta
  • käytämme samalla eettisempiä raaka-aineita eli osallistumme vähemmän eläimiä ja planeettaa alistavan tehotuotannon tukemiseen

Pari sanaa ravintoainekemiasta ja suolistomikrobiologiasta

Onhan se paradoksaalista, että elämme koko ajan vanhemmiksi, mutta muutumme silti samalla kansoina osittain sairaammiksi. Ennen kuoltiin… noh, vaikkapa ruttoon ja haavatulehduksiin. Nykyisin enenevästi ongelmia aiheuttavat esimerkiksi allergiat, diabetes, lihavuus, keskittymisvaikeudet, mielen pahoinvointi, suolisto-ongelmat ja syövät. Syitä on haettu esimerkiksi elinympäristön kemikalisoitumisesta, ravinnosta ja suoliston bakteeritoiminnasta.

Suoliston hyvinvointi on terveytemme lähtökohta, koska sieltä imeytyvät ravintoaineet. Tein aikanaan diplomityöni suolistomikrobiologiasta. Kaikista suoliston erilaisista bakteereista tunnetaan vain hyvin pieni osa, ehkä noin prosentti. Suoliston bakteereilla on ihmisen aineenvaihdunnassa monipuolinen ja tärkeä rooli. Kärjistäen homma toimii niin, että ravintorikas ruoka edistää hyviksien ja ravintoköyhä ruoka pahisbakteerien kasvua. Seurauksena JOKO saat tarpeeksi niitä tuhansia tarpeellisia, osin tieteelle tuntemattomia rakennuspalikoita – TAI et saa ja saatat oireilla.

Tajusin selvemmin sen, minkä olen jo pitkään tiennyt

Tehotuotetussa ruoassa on vähemmän hyviä ravintoaineita kuin villikasveissa, koska tehotuotannossa

  1. kasvien (ja eläinten) kasvu on optimoitu jalostuksella mahdollisimman nopeaksi,
  2. kasvatusalustat ovat kemiallisesti yksipuolisia verrattuna elävään maaperään ja
  3. tuotantoeläinkoneet voivat pääosin pahoin (stressiliha).

Tehotuotannon eri vaiheissa käytetään laaja kirjo kemiallisia panoksia, kuten hyönteis-, home- ja rikkakasvimyrkkyjä, sekä erilaisia muita ehtyviä raaka-aineita, kuten keinolannoitteita, korrenvahvistajia tai antibiootteja. Euroopan ulkopuolella käytetään myös hormoneita. Lisäksi näiden panosten valmistusaineet ovat pitkälti fossiilisia, mikä on jo lyhyessäkin juoksussa kestämätön tilanne.

IMG_1002Pikainen riski-hyötyanalyysi kallistuu siis puoltamaan luonnonkasvien käyttöä. Ihminen on iät ajat elänyt luonnon antimilla, vaikka kaikki luonnossa ei olekaan ihmisen ”kontrollissa” – niin kuin supermarketin illuusiossa. Keräily ei ole enää vain köyhille ja kummallisille. Hyviä syitä on valtavasti.

– – –

Kun ruokahifistely väsyttää, teen usein kaupan aineksilla pelkkää kaalilaatikkoa. Siinäkin yksi on varmaa.

Teollista, järjestelmällistä eläinten ja maapallon alistamista en voi tukea. Jo 14-vuotiaasta alkaen, olen enenevästi sulkenut nämä muutamat sikamaiset raaka-aineet pois ravintopyramidistani. Olo on energinen ja hyvä. Villiruoka hellii sitä entisestään!

Mainokset

Mallikirje päättäjille kaivosten luonnontieteellisistä huolenaiheista

En lähtökohtaisesti vastusta kaikkia kaivoksia. Kuitenkin useat luonnontieteelliset huolenaiheet kaivosbuumissa ovat yhä vailla vastauksia. Kokosin mallikirjeen päättäjille, johon yritin kansantajuistaa niitä huolestuttavia ja huomionarvoisia seikkoja, joista kaivoksia suunniteltaessa ei vielä tarpeeksi avoimesti keskustella. Kirje on pitkä, mutta niin on valitettavasti huolenaiheidenkin määrä.

Mallikirje

Hei XXXX,

On hienoa / toivoisin, että XXX kunnanhallitukselle ja kuntalaisille järjestetään keskustelutilaisuuksia suunnitteilla oleviin kaivoksiin liittyen. Olisi varmasti kaikkien etu kuulla esitelmiä paitsi kaivosyhtiön edustajilta, myös luonnon edunvalvojien puolelta.

(Ehdottaisin, että XXX tulisi esitelmöimään kemian/biologisen tutkimuksen ja luonnonsuojeluyhdistyksen näkökulmasta.)

Ympäristövaikutusten arviointiraportteja (YVA) on hyvin eri tasoisia. Uusin kaivos-YVA Kuusamossa (2013) on laajempi kuin monet aiemmat, mutta esimerkiksi Soklin fosfori-uraanikaivoksen YVA (2009) on huolestuttavan suppea. Yleisenä ongelmana YVA-selvityksissä on prosessitiedon puute. Ei ole tarkkaan määritelty minkälaisia jäteaineita ja vesiliuoksia muodostuu.

Luonnontieteellisiä ongelmia yleisesti kaivoksissa:

Vesi- ja ainetaseet ovat suurpiirteisiä ja isoissa mittakaavoissa poikkeustilanteet helposti aiheuttavat yllättävän isoja vaikutuksia luontoon.

– Tyypillisesti YVA:ssa lukee, ettei vaikutuksia pohjavesiin ole. Pohjavettä on kuitenkin kaikki kallioperän ja maaperän vesi. Niiden pilaamiskielto on laissa ehdoton. Pohjavesien saastuessa syntyy helposti pysäyttämätön prosessi, jossa vesi pilaantuu aina vain laajemmalta alueelta.

– Jätevedenpuhdistamo kuulostaa pelastukselta, mutta olemassaoleva teknologia jäteliuosten puhdistamiseksi on rajallista. Tulee kysyä konkreettisia numeroita ja keskustella niistä ymmärrettävässä muodossa, esim. kg/vrk päästöyksikössä. Esim. Kuusamon kaivoksesta sulfaattia eli suolaa menisi puhdistamosta huolimatta vesistöön n. 100 kg/vrk (*ks. lasku lopussa).

– YVA:ssa hankkeen arviointi on alustavaa ja keskittyy pääosin louhos- ja rikastamoalueen toiminnan aikaisiin vaikutuksiin. Jos näiden arvioiden perusteella hanke hyväksytään, tulisi myös lupauksiin sitouttaa. Esimerkiksi prosessivesien puhdistustehon arvioidaan olevan metalleille noin 70 % (Kuusamon YVA s. 243). Mitä jos teho onkin huonompi?

– Mitä sitten kun toiminta loppuu? Tieto jäännösvaikutuksista on riittämätöntä. Jäännösvaikutusten arviointi todetaan haastavaksi (Kuusamon YVA s.373). Jäännösvaikutukset ovat kuitenkin hyvin oleellisia, koska luonnonvoimat (veden virtaus, maaperän liike, lämpötilan vaihtelut jne.) vaikuttavat erilaisiin kaivosjätejakeisiin. Jätejakeet sisältävät raskasmetalleja, arseenia ja jopa radioaktiivisia aineita esimerkiksi sivukivikasoissa, rikastushiekka-altaissa, louhosjärvissä ja pintavalutuskentillä. Aikomus on yrittää estää veden kulkua jätejakeisiin. Onko olemassa niin lujia betonointiaineita, että kaivosjätteitä voisi ”loppusijoittaa” louhokseen liukenemattomaan muotoon ja alkuperäisen kallion lujuuteen? Muutoin syntyy helposti tilanne, jossa jätteet vuotavat satoja vuosia laittomia liukoisten aineiden pitoisuuksia (kaivannaisjäteasetus 2013), mahdollisesti kunnan ja valtio vastuulla.

Suolaa on isoissa mittakaavoissa hyvin vaikea erottaa jätevesiliuoksista (vrt. Kuusamossa arvioitu että 30% sulfaatista voidaan puhdistaa). Ei ole teknologiaa parempaan. Ohutkalvoilla ja käänteisosmoosilla voidaan operoida, mutta vielä se ei toimi näin isoissa mittakaavoissa.

– Suolaa muodostuu kaivostoiminnassa, kun metalleja liuotetaan hapoilla (tämä luultavasti olisi osa vaahdotusprosessia?). Happoja ei voi päästää vesistöihin, joten ne pyritään neutraloimaan emäksillä. Happo + emäs –> suola + vesi.

Happamia tai emäksisiä valumaonnettomuuksia ei saisi tulla: Emäksisissä olosuhteissa eliöt kuolevat. Hapan liuos taas liuottaa maaperästä metalleja mukanaan biokertyvissä ionimuodoissa, eli ravintoketjuun rikastuvissa muodoissa. Esim. Alumiini on maankuoren yleisin alkuaine ja jos sitä alkaa kertyä elimistöön, se aiheuttaa Alzheimerin tautia.

Pölyn vaikutuksia aliarvioidaan systemaattisesti, että pöly jäisi lähelle kaivosta. Kuitenkin METLA on tarkkailut Kittilän kaivoksen pölyvaikutuksia, jotka ulottuvat jopa yli 50 km päähän.

– Ekologisesti karut, matalat, pienen virtaaman pienvesiekosysteemit ovat hyvin herkkiä. Ts. päästöt laimentuvat vain vähän ja päästöjen viipymäajat yhdessä paikassa ovat pitkiä (esim. jos vertaisi meriin valuviin päästöihin). Silloin vaikutukset ovat suurempia.

Virtaamien muutokset ovat myös merkittäviä ympäristön muuttajia (* ks lasku lopussa)

– Erämaiden ekosysteemeissä elää paljon kansainvälisesti uhanalaisia eliölajeja. Puhtaat elinympäristöt ja makea vesi ovat globaalisti harvinaisia eli niiden arvo on kasvussa.

Ulkomainen suuryhtiö käyttäisi ilmaiseksi kuntamme luontopääomia. Luonto tarjoaa meille ekosysteemipalveluita, joita ei vielä osata hinnoitella (tämä on kansainvälinen tutkimusala). Kuitenkin ekosysteemipalveluiden katoaminen/heikentyminen olisi kallista. Esim. tulvien tasaus, pohjaveden muodostuminen, veden ja ilman puhdistaminen, geneettinen-lajistollinen-elinympäristöllinen monimuotoisuus, maaperän viljavuus, hiilen sitominen (erit. suot ja vanhat metsät), ruokatuotanto, lääkekasvit, rauha, virkistäytyminen…

Elinkeinovaihtoehdot voisivat liittyä esimerkiksi erilaiseen matkailuun (vaellus, kalastus, wildlife-valokuvaus, hiihto, marjastus…), makean veden arvokkuuteen, alkutuotantoon ja paikalliseen energiantuotantoon (pienehköjä biokaasuvoimaloita, tuulimyllyjä, aurinkopaneeleita).

Työllistämisnäkökulmassa pelkkä malmin etsintä voi olla kunnallemme etu. Mutta kaivostoimijoiden lupaamista verrattain lyhytaikaisista työpaikoista/muuttovoitosta tulisi tulevissa arvioissa vähentää muiden työpaikkojen menetys ja muuttotappiot.

Kannustusta tärkeään työhösi. Ymmärrän, ettei helppoja ratkaisuja ole.

ystävällisin terveisin,

XXX

– – –

Laskutoimitus ja lähteet:

* Kuusamon kaivoksessa prosessivettä olisi 1,5 milj. m3, joista enintään 20 %:a arvioidaan johdettavan vedenpuhdistuksen jälkeen vastaanottavaan vesistöön (s.243). Se tarkoittaa 300 000 m3 vuodessa, joka jaettuna 365 päivällä tarkoittaa 820 m3 vrk:ssa, joka jaettuna 24:llä tunnilla tarkoittaa 34 m3/h. Virtaama on huomattavan suuri ja aiheuttaa muutoksia vesistöihin. Virtaaman kemiallista koostumusta on arvioitu sivulla 245. Määrät ovat huolestuttavan suuria. Esimerkiksi “normaalin” sademäärän vuotena sulfaattia (suolaa) lähtisi vesistöön 35 775 kg eli 98 kg/vrk:ssa eli 4 kg/h.

Hannukaisen kaivoksen YVA http://www.ymparisto.fi/hannukaisenrautakaivosYVA

Kuusamon kaivoksen YVA http://www.ymparisto.fi/kuusamonkultakaivosYVA

SYKE (2014). Arvio Talvivaaran kaivoksen kipsisakka-altaan vuodon haitoista ja riskeistä vesiympäristölle. https://helda.helsinki.fi/handle/10138/38465

Onnettomuustutkintakeskus (2013). Ympäristöonnettomuus Talvivaaran kaivoksella marraskuussa 2012. http://www.turvallisuustutkinta.fi/material/attachments/otkes/tutkintaselostukset/fi/muutonnettomuudet/2012/k2wFN7MMJ/Y2012-03_Tutkintaselostus.pdf

Kestävän kehityksen opettaminen luonnontieteissä: poliittinen lukutaito

”Elämme todellisessa maailmassa, emme atomiteoriassa” … ”Venytä rajoitteita, anna tilaa luoda uutta ja katso kuinka oppilaat puhkeavat kukkaan” … ”Mitä enemmän opit, sitä enemmän haluat tietää”

Tarinoiden voima (Lyn Carter, Uni Australia)

Nyt vakuutuin, että opetuksessa kannattaa käyttää tositarinoita. Ihastuin esimerkiksi kertomukseen entisen tuholaismyrkkyjä myyneen kemistin alan vaihdosta. Hän teki väitöskirjan permakulttuuriviljelyn opettamisesta ja on nyt perma-luomuviljelijä, joka opettaa kestävää kehitystä ja luonnontieteitä Australian yliopistossa.

Oppilaiden motivointi (Carter, Uni Australia; John Bencze, Uni Toronto)

Oppilaita motivoi kestävän kehityksen (keke) pariin eniten aikaisemmin opitut asiat ja huoli tulevasta. Oppitunneille voi ottaa valokuvajournalismia, suoran toiminnan ja kantaa ottamisen harjoittelua ja oman taustansa pohtimista kekeen liittyen.

Opettajat voivat ottaa esille uudenlaista elämän tapaa, nautintoa, terveyttä, kauneutta, oikeudenmukaisuutta, osaamista, kritisointitaitoja… Joskaan nämä eivät olleet Australiassa yhtä suuria keke-oppimisen motivaattoreita kuin huoli ja aikaisempi tieto.

Opettajia motivoi keken opettamissa (Carter, Uni Australia)

  • elinikäinen oppimisen halu,
  • tiedon ja yhteiskunnan poliittisuuden ymmärtäminen,
  • kokemukset oppilaita innostavista opetusmenetelmistä
  • kokemus omista ja tieteenalan vaikutusmahdollisuuksista
  • kokemus opettajan ammattitaidosta

Hegemoninen tiedonkäsitys määrittelee opetuksen perussisältöjä (Ralph Levinson, Uni London) 

Hegemoninen valtavirta määriteltiin olevan talousliberalismia, kuluttamista, manipulointia, kansallista kilpailukykyä ja suoriutumista, virtaavaa modernisaatiota, tehtailua (fabrication) ihannoivaa puhetta…

Tuossa pieni yhteenveto yhdestä päivän kymmenistä parin tunnin symposiumeista.

Tämän jälkeen kävin uimassa. Sitten pidin oman esitykseni ”oppilaskeskeisen, kysyvän, avoimen oppimisen” –symposiumissa. Ihan hyvin meni, vaikka vähän jännitti, jonka sympaattinen yleisö taisi huomata.

esitys

Kestävä kehitys pääteemana – 1000 luonnontieteiden opetuksen tutkijaa konferenssissa Kyproksella

Parhaillaan Kyproksella esittelemme toisillemme tutkimuksiamme ja jaamme uusinta ymmärrystä. Lähes 1000 luonnontieteiden opetuksen tutkijaa luennoi, esittelee julisteitaan ja osallistuu keskusteluihin. Ongelmat ovat lähes samoja kaikissa maailman paikoissa – ympäristöt turmeltuvat, luonnontieteet eivät kiinnosta ihmisiä, eikä tiede juuri saa laadukasta media-aikaa.

IMGP1418

Tänään pohdittiin esimerkiksi

Kuinka opettaa relevantisti kestävää kehitystä? Mitä on relevanssi? Systeemin tai yhteiskunnan kannalta relevanttia sisältöäkö? Olisiko relevanssi oppilaan kannalta henkilökohtaisia, yhteiskunnallisia ja ammatillisia positiivisia merkityksiä? Motivaatiota. Kiinnostusta. Määritellään erilaisia käsitteitä, jotta tiedetään mistä puhutaan… Tai mitä luonnontieteellisestä superlaajasta tutkimuskentästä pitäisi esittää mediassa tai koulussa – ja miten? Kuinka voimaannuttaa opet, kaiken ikäiset oppilaat, kansalaiset, toimittajat ajattelemaan korkeammalla tasolla (analysoimaan, arvioimaan, luomaan uutta)? Kuinka kaikkien toimialojen ihmiset saisivat luonnontieteistä tietoja, taitoja ja asennetta, ts. kompetenssia, toimia maapallon parhaaksi?

Käytännössä kemian opetuksessa

Kiinnostusta, opiskelumotivaatiota ja monipuolisia taitoja on tuettu kemiassa esimerkiksi, kun oppilaiden kanssa on roolileikitty TV-uutisia tai keskusteluohjelmia, tehty tieteen aiheita sivuavia uutisia eri medioihin, testattu kulutustuotteita tai tehty mainoksia teknisille tuotteille. Oppilaiden arki keskiöön! Oppilaat argumentoimaan!

keepwondering

Eräs Israelilainen vanhempi guru Uri Zoller esitti heti alkuun järkevän listan mihin ylipäänsä pyrkiä:

  • kasvusta kestävyyteen
  • ongelmien korjaamisesta ongelmien ehkäisyyn
  • haluista perustarpeisiin
  • kasvusta vähentämiseen
  • passiivisesta kuluttamista aktiiviseen osallistumiseen
  • vaihtoehtovalikoimasta parempien vaihtoehtojen luomiseen

Vedenalaista ihmemaailmaa haluaa suojella

Ruskeaksi palaneella, tukalan kuivalla ja kuumalla saarella, lähes 40°C kuumuudessa on onneksi työn ohella päästy myös snorklaamaan. Vesi tuntuu jopa ihoa kuumemmalta, on varmasti yli 30°C ! Hiekka polttaa kävellä avojaloin.

Ilokseni opin, että vaikka välimeren kalalajit ovat pääasiassa vaarantuneita, niin vesi on vielä kirkasta. Näimme hassuja kaloja ja jopa vesiheinää syöviä kilpikonnia!

IMGP1405

Eliöstön lisäksi erilaisen eksoottista ja siksi kiehtovaa on ruoka. On herkuteltu Libanonilaisissa ravintoloissa, joissa on valtavan hyvää kasvisruokaa (hummus, tsatsiki, taboulleh, falafel jne…)! Klisee tai ei, matkailu avartaa ja opettaa. Ehkä siksi, jo 6/8 tutkijatiimistämme on lopettanut lihan syönnin! ❤

IMGP1414

Story of stuff

Ilman kemian tieteenalaa ja teollisuutta meillä ei olisi juuri mitään ympärillämme näkyviä hyvinvointiamme lisääviä materiaaleja ja tavaroita. En siis halua mustamaalata kemiaa. Mutta kehitettävää on, koska kemikalisoitamme ympäristöä. Onneksi kestävä kemia ja vihreä kemia ovat parissa vuosikymmenessä nousseet omiksi tieteenaloikseen, joilla on omia professuureja, tutkimuskonferensseja ja opintosuuntia ympäri maailman. Tavoitteena on kehittää tuotantoa, joka perustuu mm. myrkyttömiin aineisiin ja jätteiden minimointiin.

Osuvasti ja koomisesti mm. kosmetiikan ja elektroniikan tuotannon nykytilanteesta kertoilevat Storyofstuff-projektin videot. Suosittelen! http://www.storyofstuff.org/movies-all/

Miten välttää ja ymmärtää arjen kemikaalikuormaa

Teininä tajusin, etten ymmärrä, mitä aineita shampoo sisältää. Pohdin, ovatko nuo kaikki aineet vaarattomia. Tuskinpa, jos kerran shampooni takia tehdään eläinkokeita. Kauhistelin. Päätin opiskella kemistiksi – tyypiksi, joka ymmärtäisi aineita ja kehittäisi parempia vaihtoehtoja!

En tullut juuri hullua hurskaammaksi. Tein kandityöni triklosaanista. Opin, että kemiallisten aineiden vaikutuksia ja kulkeutumista ymmärtää hyvin harva – jos kukaan? Eurooppaan kehitettiin juuri maailman tiukin kemikaalilainsäädäntö REACH. Hyvä, mutta ei se vakuuta. Pitkäaikaisia, aineiden yhteisvaikutuksia eri eliöissä on melko mahdoton tieteellisesti tutkia.

Mistä on kyse?

Arjessamme on n. 100 000 erilaista kemikaalia (Anttonen, 2011). Moni niistä onneksi hajoaa tai muuntuu itsestään – luonnon olosuhteiden takia tai mikrobien avulla. Tai painuu ”pohjamutiin” (sedimentoituu). Mutta osa aiheuttaa isompaa huolta. Esimerkiksi mehiläiset kärsivät torjunta-aineesta. Maaliskuussa ChemBio2013-messuilla keskusteltiin kaloihin ja kasveihin kertyvistä aineista. Aineet kulkeutuvat eliöihin – veden ja ravinnon mukana – kertyen etenkin ravintoketjun huipun eläimiin (=meihin). Vaikka Suomessa on maailman paras vedenpuhdistusosaaminen, ei sekään estä kemikalisoitumista. Vedenpuhdistuslaitokset pidättävät lähinnä vain vesiä rehevöittäviä typpeä ja fosforia. Ne eivät pidätä käyttämiämme pesu-, lisä-, pintakäsittely- ja apuaineita tai lääkeaineita.

Yhteenveto kemiallisista saastevaikutuksista

  • Terveysriskit ovat akuutteja tai kroonisia, yksilö-, laji- tai eliöyhteisökohtaisia
  • Vaikutukset liittyvät eliöiden kuolleisuuteen, kasvuun, lisääntymiseen, hormonitoimintaan, perimään, elimien metaboliaan, kasvaimiin, sairauksiin, biokertyvien aineiden haitattomaan kantamiseen sekä eliökirjon monimuotoisuuden ja käyttäytymisen muutoksiin
  • Saastelähteiden laatu on pistekuormitusta (teollisuus, kaupungit), hajakuormitusta (pellot, karjatalous), laskeumaa (polttoprosessit), ja luonnonhuuhtoumaa (jota happamoituminen lisää, vrt. Talvivaara! mm. alumiinia ja raskasmetalleja)
  • Ilmaan, veteen, maahan ja/tai eliöihin vaikuttavat tietääkseni mm. (jotkut)  raskasmetallit, orgaanisesti sitoutuneet metallit, radioaktiiviset aineet, epäorgaaniset kaasut (COx, NOx, SOx, N2O, HFC, PFC, SF6), asbesti, leväravinteet, valokemiallisesti aktiiviset hiilivedyt, halogenoidut hiilivedyt (PCBt, CFCt, PFCt…), metaani, PAH, dioksiinit, furaanit, torjunta-aineet, polttoainevalumat, ilman pienhiukkaset (VOC, PM, NMVOC), muovien apuaineet (PBA, ftalaatit), viemärijätteet, pesuaineet, lääkeaineet, maku, haju, väri, melu…
  • Vaikutukset ekosysteemeille ovat rehevöitymistä (typpi, fosfori…), pH-muutoksia, monimuotoisuuden vähenemistä (monet eliölajit ovat herkkiä esim. torjunta-aineille tai SOx, NOx, NH3 aiheuttamille happamuuden muutoksille), suolaantumista (Talvivaara nyt!), happikatoa (H2S), biokertyvien aineiden rikastumista ravintoketjussa ja luonnon roskaantumista (muovit)

Mitä tehdä?

Kuvassa yhteenveto arkisista keinoista. Lisäksi kannattaa hankkia tietoa. Kemikalisoitumisesta löytyy helppolukuisia juttuja Kemikaalikimara ja Kemikaalicocktail blogeista.

Näyttökuva 2013-05-04 kohteessa 17.49.42

Miksi toimin? -bloggauksessani näkyy, että kemikalisoituminen on yksi niistä kymmenestä uhkasta, jotka ihmiskunnan olisi hyvinvointinsa takia ratkaistava.

Ps. Lääkäriystäväni tiesi erään alansa seminaarin jälkeen seuraavaa: Monissa maissa antibiootteja käytetään holtittomasti ja liikaa. Siellä juomavesi ja ruoka sisältävät jo niin paljon antibiootteja, että matkustaessamme sinne mahamme menevät sekaisin antibiooteista, kuin lääkekuurilla olisi. Mitä se sitten terveydenhuollolle globaalisti aiheuttaa – koko ajan vahvempia antibiootteja kestäviä resistenttejä mikrobikantoja (vrt. MRSA). Tälle ei yksilö toistaiseksi paljon muuta voi kuin hidastaa kantojen leviämistä ja välttää tartuntaa siten, ettei matkusta näille alueille (esim. Intiaan).

Lähteet

Anttonen, (2011). Kemikaalit kulutuksessa.Visili. Hämeen Kirjapaino Oy: Tampere.