Ollapa rauhaisa lappilainen

jääpuuVaikka saan asua maalla ja työni nuorten parissa piristää synkimmänkin päivän, niin silti uuvuttaa. Tunnit loppuvat koko ajan kesken. Haluaisin useammin vain olla. Kiire ja suorittaminen vain vievät kaikki tunnit.

Joka päivä pitää ehtiä nukkua, ruokailla, liikkua, työskennellä, sähköpostittaa, soittaa sukulaisille ja parannella maailmaa. Kiire on koko ajan. Teen monta asiaa yhtä aikaa.

Syytän kaamosta, mutta syy kiireeseen löytynee muualta. Olisi päästettävä irti tehokkuuden pyörteistä, vaateista.

Seuraa huono omatunto. Onhan elo täällä niin vapaata ja sangen ongelmatonta. Puitteet ovat hienot. On Kaikkea. Samettiturpa, linnunradan tähdet ja revontulia. Voi kotiovelta laskea kavereiden kanssa mäkeä ja illalla saunoa.

huovat

Enkä edes ole kuvioissani pahimmasta päästä! Monen kaverin elämä näyttää tuplasti omaani kiireisemmältä. Moni muukin näin itsenäisyyspäivänä puurtaa laillani työpajaehdotuksia seminaareihin. Vapaasta tahdosta jopa.

Olostelu olisi silti varmasti vaihtoehto.

Olen havainnoinut ihmisiä, joille käsityöt ja lehdenluku eivät ole suorituksia. Nuita lappilaisia.

Siispä. Mikko Kilven runon myötä – Rauhaisaa ja iloista itsenäisyyspäivää kaikille!

Maisema

Maa on karu:

paljakkaa, rakkaa, morostoa, aapaa,

varpuja, kiveä, mutkaisia koivuja jos niitäkään,

kuruja, auhteja, tievoja, melloja,

paikkoja joille ei muualla ole niemeäkään

ilma on kolea

sanovat ilmastoa arktiseksi

avaruus on kylmää ja armotonta valoa täynnä,

puhuvat etelässä yötöntä yötä ja päivätöntä päivää

ulkoinen maisema on yhtä sisäisen kanssa

siispä täällä viihtyy

elää totisesti ja itseään pettämättä tässä maassa

kaamosjärvi

Mainokset

Hyvistelyä koululaisten kanssa

Koulussamme on nyt ”Teen hyvää” –hyvinvointiviikko

puu

Toteutus on simppeli.

Maanantaina alkaa yhteisellä avauksella 1–9 luokkalaisille, jossa kerrotaan viikon teema ja orientoidutaan aiheeseen mm. pienen jumppatuokion avulla.

Viikon aikana:

  • Kukin opettaja jaksamisensa mukaan painottaa omissa aineissaan hyvinvointia – omaa, toisen, ympäristön, eläinten.
  • Koululaiset kirjoittavat tekemiään hyviä tekoja jätepaperilehtisille ja kiinnittävät ne hyvän puuhun. Yläkoululaisille oli uni-tunti.
  • Alakoulussa pohdittiin ympäristötekoja.

Perjantaina hyvät teot kootaan yhteen. Puu onkin jo täynnä lehtiä. Lopetustilaisuudessa esitellään erilaisia toteutuneita hyviä tekoja.

Luontoliikuntakerho

Keksin syksyllä perustaa luontokerhon. Koska sellaista ei koulullamme ollut ja koska koulun lähellä on mainiot puitteet – niitty, lähimetsä, pururata, laavu, peltoja ja jopa suo. Myös Kemijoki virtaa lähellä. Sitä voinee hyödyntää tulevaisuudessa. Vielä en sinne ryhmärämän kanssa uskaltautunut.

luontoliikuntakerho

Kaverini vinkistä ilmoitin kerhomme Luonto-Liiton kerholistoille. Luontsikalla on paljon hyvää kerho-ohjaajan materiaalia! Ne sisältävät leikkejä laidasta laitaan: rauhallisia, liikunnallisia, aistiharjoituksia, ryhmäytysleikkejä, opettavaisia leikkejä… Myös muuta tukea saa tarvittaessa.

Kerhotunti on aina maanantaisin ja se alkaa luonnossa eväitä syöden. Sitten leikitään muutamaa leikkiä tai tutkitaan luontoa. Viimeksi rakennettiin majoja lumiseen metsään risuista. Mukana leijailee metsän henki Tapio. Mielikuvitusleikeissä lapsia innoittavat itsekeksimänsä luontonimet – on Otto Oravaa, Laura Lepakkoa, Sanna Sisiliskoa ja Ari Apinaa.

Ympäristötyöryhmä

WWF:n ideasta perustin koulullemme ympäristötyöryhmän. Mukana on kolme ekaluokkalaista ja viisi isompaa nuorta 6-8 luokilta. Tavoitteena on kehittää koulua. Ryhmä kokoontuu viikoittain, jos innostusta riittää.

Nytkö se alkaa!!?? Jipiii!” kiljuivat ekaluokkalaiset. Olin kuuluttanut pari viikkoa aikaisemmin ryhmän perustamisesta. Kun tarpeeksi moni halusi tulla mukaan, ryhmä oli koossa. Kohta pieniä olisi tullut ryhmään lopulta useampiakin. Ehkä on tarpeen perustaa lisää ryhmiä 😉

Ryhmäläisillä oli jo etukäteen ihmeelisen paljon tietoa ympäristöongelmista. He myös kantavat huolta eläimistä.

ymptyöryhmäMuutaman ryhmäytysleikin jälkeen ympäristötyöryhmä ideoi spontaanisti seuraavia kehittämiskohteita koulullemme:

  1. värikkäämpää koulua
  2. terveellistä välipalatarjoilua kolmen päiviin
  3. linnunpönttöjä
  4. kukkaistutuksia
  5. lisää roskiksia
  6. kasvimaata

Pienin suurin askelin! ❤

Kaamosajan suklaabrowniet

Kun flunssa pakottaa pysymään sisällä, ulkona tuiskuttaa ja kaamos lähestyy… mikäs sen piristävämpää kuin SUKLAABROWNIET!

Leipomisinspiraatiosta kiitos Pelkosenniemen yläkoululaisille. Eläintenviikolla lokakuun alussa he toivat opehuoneeseen kotsan tunnilla tekemiään vegaanisia suklaabrownieta. Aivan mieleenpainuneen maukkaita olivat!

brownieaineet

Ohjeistus

Sekoita

  • 3,5 dl vehnäjauhoja
  • 1 dl spelttirouhetta tai leseitä
  • 3 dl fariinisokeria
  • 1 dl tummaa kaakaojauhetta
  • 1 dl kookoshiutaleita
  • 1 dl mantelirouhetta
  • 150 g tummaa suklaata paloina
  • 1 tl suolaa
  • 1 tl leivinjauhetta
  • 0,5 tl aitoa vaniljaa jauheena

…Sitten lisää kuivaan seokseen lusikalla sekoittaen vielä

  • 2,5 dl kookosmaitoa
  • 2 dl muuta rasvaa esim. sulatettua kookosöljyä, kasvimargariinia tai kasviöljyä

brownietaikina

Kypsennä massaa 175 asteessa noin 30 minuuttia riippuen siitä, kuinka kiinteitä suklaabrownieta haluat.

Tarjoa jäisten marjojen ja jäätelön kanssa (vegaanisia jäätelöitä ovat esim. Oatly tai Tofuline).

Njams!

brownie
Ohje tuunattiin Animalian Vapauta valinnoilla –oppaasta. Alkuperäisessä ohjeessa oli vielä enemmän sokeria. Voisi olla herkullista tuunata ohjetta myös suolapähkinöillä tai maapähkinätahnalla…?

Nyt niskasta kiinni sitä joka heittää ruokaa roskiin

Kuluneen vuoden aikana olen toistuvasti kummastellut, että miksei moni fiksu ja mahtava ystäväni kerää biojätettä? Tai haaskaa ruokaa roskiin. Että mitä ihmettä.

Näillä ilmastonmuutosskenaarioilla! Näillä maaperän köyhtymisskenaarioilla! Näillä uusiutumattoman energian, mineraalien ja veden ehtymisskenaarioilla!

Ymmärrän, ettei 93 v. mummoni lajittele roskiaan. Mutta etteivät lukutaitoiset luontoretkeilevät ystäväni. Miksi näin?

Ehkä muutama fakta biojätteen keräyksen merkityksestä olisi paikallaan:

1) Ruoan tuottamiseen kuluu alati ehtyvää viljelymaata, vettä, fossiilisia polttoaineita ja lannoitteita. Myös monia eliöille haitallisia kemikaaleja. Piste.

2) Tehoruoan tuottaminen uhkaa päästöillään luonnon monimuotoisuutta, sekä eläinten ja alkuperäisväestöjen oikeuksia. Piste.

3) Kun ruoka päätyy roskiin, ovat kaikki nuo resurssit ja kärsimykset olleet turhia. Huutomerkki!

4) Erityisen paheksuttavaa on lihan ja kaiken eläinperäisen ruoan haaskuu, koska ne kuluttavat resursseja moninkertaisesti kasviksiin verrattuna. Kärsivätkö eläimet vain, jotta voimme elää helppoa elämää? Heittää siis eläimen roskiin, kun emme muuta keksi tai jaksa? Kaverini kesämökillä meinasi mennä kokonainen siika roskiin!

5) Biojäte maatuu kaatopaikoilla vähähappisissa kasoissa, jolloin ilmakehään vapautuu metaania. Se on kymmenen kertaa voimakkaampi kasvihuonekaasu kuin paljon puhuttu hiilidioksidi.

Ilmaston lämpeneminen on tieteellinen konsensus. Kiistaton, suuri uhka hyvälle elämälle ja rauhalle – äläkä vain sano ettet usko koko hommaan. Ilmaston lämpeneminen uhkaa lähivuosina esim. merien kalakantoja. Merten happamoituminen ja pieneliöiden sukupuutto ovat skenaarioita, joiden takia tieteentekijät ovat arvioineet kalojen loppuvan merestä v. 2050 mennessä! Katso vaikka video. Ilmastonmuutos aiheuttaa vakavia ääri-ilmiöitä, etenkin maapallon köyhimmille alueille. Heille sopeutumismahdollisuudet ovat mahdottoman paljon vaikeammat kuin meille rikkaille länkkäreille.

6) Ylijäämäruoasta saa AINA tuunattua uutta ruokaa. Jos ei osaa tehdä ruokaa tai ylipäänsä ajatella näin alkeellisen strategisesti, niin kilautetaan kaverille tai mennään Marttojen kurssille.

7) Pointti kai tämäkin: Luulisi jokaisen välittävän edes lasten hyvän elämän edellytysten säilyttämisestä.

blogiin?

Lähes kaikissa kerrostaloissa on biojäteastia. Jos on omaa pihaa, niin kasvijätekomposti on helppo perustaa itsekin:

https://tutkiihutkiitunturissa.wordpress.com/2013/06/19/kun-etsii-lautoja-loytaa-lautoja/

Kestävä kehitys pääteemana – 1000 luonnontieteiden opetuksen tutkijaa konferenssissa Kyproksella

Parhaillaan Kyproksella esittelemme toisillemme tutkimuksiamme ja jaamme uusinta ymmärrystä. Lähes 1000 luonnontieteiden opetuksen tutkijaa luennoi, esittelee julisteitaan ja osallistuu keskusteluihin. Ongelmat ovat lähes samoja kaikissa maailman paikoissa – ympäristöt turmeltuvat, luonnontieteet eivät kiinnosta ihmisiä, eikä tiede juuri saa laadukasta media-aikaa.

IMGP1418

Tänään pohdittiin esimerkiksi

Kuinka opettaa relevantisti kestävää kehitystä? Mitä on relevanssi? Systeemin tai yhteiskunnan kannalta relevanttia sisältöäkö? Olisiko relevanssi oppilaan kannalta henkilökohtaisia, yhteiskunnallisia ja ammatillisia positiivisia merkityksiä? Motivaatiota. Kiinnostusta. Määritellään erilaisia käsitteitä, jotta tiedetään mistä puhutaan… Tai mitä luonnontieteellisestä superlaajasta tutkimuskentästä pitäisi esittää mediassa tai koulussa – ja miten? Kuinka voimaannuttaa opet, kaiken ikäiset oppilaat, kansalaiset, toimittajat ajattelemaan korkeammalla tasolla (analysoimaan, arvioimaan, luomaan uutta)? Kuinka kaikkien toimialojen ihmiset saisivat luonnontieteistä tietoja, taitoja ja asennetta, ts. kompetenssia, toimia maapallon parhaaksi?

Käytännössä kemian opetuksessa

Kiinnostusta, opiskelumotivaatiota ja monipuolisia taitoja on tuettu kemiassa esimerkiksi, kun oppilaiden kanssa on roolileikitty TV-uutisia tai keskusteluohjelmia, tehty tieteen aiheita sivuavia uutisia eri medioihin, testattu kulutustuotteita tai tehty mainoksia teknisille tuotteille. Oppilaiden arki keskiöön! Oppilaat argumentoimaan!

keepwondering

Eräs Israelilainen vanhempi guru Uri Zoller esitti heti alkuun järkevän listan mihin ylipäänsä pyrkiä:

  • kasvusta kestävyyteen
  • ongelmien korjaamisesta ongelmien ehkäisyyn
  • haluista perustarpeisiin
  • kasvusta vähentämiseen
  • passiivisesta kuluttamista aktiiviseen osallistumiseen
  • vaihtoehtovalikoimasta parempien vaihtoehtojen luomiseen

Vedenalaista ihmemaailmaa haluaa suojella

Ruskeaksi palaneella, tukalan kuivalla ja kuumalla saarella, lähes 40°C kuumuudessa on onneksi työn ohella päästy myös snorklaamaan. Vesi tuntuu jopa ihoa kuumemmalta, on varmasti yli 30°C ! Hiekka polttaa kävellä avojaloin.

Ilokseni opin, että vaikka välimeren kalalajit ovat pääasiassa vaarantuneita, niin vesi on vielä kirkasta. Näimme hassuja kaloja ja jopa vesiheinää syöviä kilpikonnia!

IMGP1405

Eliöstön lisäksi erilaisen eksoottista ja siksi kiehtovaa on ruoka. On herkuteltu Libanonilaisissa ravintoloissa, joissa on valtavan hyvää kasvisruokaa (hummus, tsatsiki, taboulleh, falafel jne…)! Klisee tai ei, matkailu avartaa ja opettaa. Ehkä siksi, jo 6/8 tutkijatiimistämme on lopettanut lihan syönnin! ❤

IMGP1414

45 min: Animalian kouluvierailu

Yläkoulut ja lukiot usein toivovat kansalaisjärjestöiltä vierailijoita piristämään arkityötään. Eläinetiikan tunnit ovat toistaiseksi olleet vain harvojen herkkua. Lapissa olen vieraillut kahdessa koulussa.

45 minuutissa ehtii paljon

Alkuun pohdimme nuorten kanssa, miten eri tavoin eri eläimiin kukin itse suhtautuu. Mietimme, mitä tunteita eläinystävissämme olemme havainneet.

Näyttökuva 2013-04-10 kohteessa 16.37.13  Näyttökuva 2013-04-10 kohteessa 16.37.47

Keskustelemme turkiseläinten, sian, siipikarjan ja lehmien elinoloista. Minkälaista on kunkin eläimen lajityypillinen käyttäytyminen? Onko erilaisia tuotantomuotoja? Mitä kaupoissa myydään? Mistä ruoka tulee?

Näyttökuva 2013-04-10 kohteessa 16.37.57  Näyttökuva 2013-04-10 kohteessa 16.38.53  Näyttökuva 2013-04-10 kohteessa 16.38.20  Näyttökuva 2013-04-10 kohteessa 16.38.34

Usein katsomme minkeistä kertovan 4 min ”furcoat”-piirretyn. Taustalla soiva musiikki on mielestäni erityisen koskettava ja kaunis:

Pohdimme syitä, miksi tähän on tultu. Miksi eläimillä on niin vähän tilaa ja virikkeitä? Miksi tehoeläintuotantoa ylipäänsä on? Tuottajia emme tilanteesta halua syyllistää – etsimme syitä laajemmin yhteiskunnasta ja kuluttajista.

Näyttökuva 2013-04-10 kohteessa 16.39.17  Näyttökuva 2013-04-10 kohteessa 16.41.13

Lopuksi tärkein: Mitä voisi itse tehdä, jotta eläinten ei tulevaisuudessa tarvitsisi kärsiä? Näitä oppilaat ehdottavat ihan itse. Onneksi lähes kaikista nuorista löytyy empatiakykyä ja muutosvoimaa!

Entä sinä – pidätkö nuorten ja kansalaisjärjestöjen kohtaamisia tärkeinä? Ne jatkuvat varmimmin, jos tartut haasteeseeni: a) Voit itse lähteä vapaa-ajallasi kouluun kohtaamaan nuoria ;), tai b) Voit varmistaa esim. 10 eurolla, että toiminta yhä jatkuu. Sponsoroit näin vierailijan matkakulut.

Ks. https://jelpi.fi/kerayssivut/opettajat-elainten-puolella

Rahoituksen puute estää kouluvierailutoiminnan laajentamisen. Nyt vierailuja tehdään vuosittain vain muutamia. Vierailijoita toivovia kouluja on kuitenkin Suomessa satoja.

http://www.animalia.fi/koulujanuoriso

Totisia teinejä ja meneviä mummoja

Tavanomainen päiväni täällä on kirjoittamista, lukemista, ruoanlaittoa sekä murtsikkaa tai lumilautailua.

Tänä iltana on erikoisempaa luvassa: avantouinti-lehtikuvaus (ilman saunaa!), toista kertaa elämässäni hiphop/salsa/show-tanssitunnin ohjaaminen Pelkosenniemen mahtaville alakoululaisille sekä kotona illallisen tarjoilu 7 porilaiselle äijälle (kasvislasangea ja mustikkapiirakkaa).

Ei eilenkään arki ihan tavallista ollut. Aamu täyttyi puunjalostuksen uusista tuulista (tenttikirja). Päivällä kävin Kemijärvellä pitämässä eläinetiikan luennon kahdelle ysiluokalle.

Onko kauniilla Kemijärvellä hiukan tavallista totisemmat suomalaiset, vai kuvittelenko vain? Oppilaat olivat suloisia, mutta ehkä eläinasia on näillä kulmilla niin uutta, että he tuntuivat sulkevan ajatuksensa ja tunteensa kaiken varalta kuorensa sisään. Yleensä, ainakin kouluissa, hymyihin saa vastakaikua melko helposti. Nyt leveitä hymyjä ja kursailematonta iloa näkyi vasta eläkeläisten suosimalla 10 km:n ”mummoladulla”, Pöyliöjärven jäällä. Ehkä myös Kemijärvellä lähihistoria yhä näkyy? Ken siellä on käynyt tai asunut, voinee valaista, liekö muut samaa mieltä. Metsäjätti-kirja avasi joululomalla minullekin paperiteollisuuden alasajon tunnelmia. Kirjan loputtua vollotin valehtelematta sängyssä puoli tuntia YT-neuvotteluiden ja paperitehtaiden sulkemisten vaikutuksia perheisiin. Kirja totaalisesti uudisti ja dramatisoi suomikuvaani.

Kouluvierailun ja hiihtolenkin päälle muistin kotona, että illalla olisi mahdollisuus kokeilla jääkiipeilyä tuossa 500m päässä Tajukankaalla. Hurjaa hommaa oli – tutisi jalat ja jäätyi näpit.

Metsäjätti   tajukangas

Puolessa välissä jääseinää oli hyvä tekosyy laskeutua jo alas, kun tunturin alla luontokeskus Naavassa alkoi Kemijärveläisten Rätvänöiden ilmainen teatteriesitys ”Vanhenemisen ihme”. Se kertoi neljän mummon äänellä, miltä vanheneminen tuntuu. ”Pue sinä vaan villaa ylle” mummoa komennettiin. Mutta mummo se ajatteli, että ”Hah, kun minä olen vanha, otan nuoruuteni kiltteyden takaisin – en kuuntele käskyjä, syljeskelen, kolistelen kepillä sillan putkia, varastan kukkapenkistä kukkia ja maistelen kaupassa suoraan hyllyistä!”

Ja itkuhan siitä katsojallekin tuli moneen kertaan, kun ikivihreiden soidessa, Eeva Kilven ruonojen myötä pysähtyy elämän lyhyyteen. Läheisten menettämiseen, joka kaikille tulee eteen eri vaiheessa lyhyttä elämää. Vanhakaan ei ole pelkkä hattarahölmöläinen – häntä ja halujaan pitää kunnioittaa persoonana. Arvostaa elämän surujen ja ilojen muovaamaa ”pientä ihmistä liian isossa nahkassa”.

Ehkä ensi joulun voisi kirjojen lukemisen sijaan viettää jonkun kaverin kanssa vanhainkodeissa musisoiden?