Hyviä hetkiä

Ihana viikko. Maailman muuttumisen näkee useimmiten joka viikko ruohonjuuritasolla. Töissä ja vapaalla esimerkiksi kun…

Rikkinäinen lapsi hymyilee. Pysähdy ja kuvittelehan se. Arkaa iloa. Askeleita hyvään suuntaan.

Nuoret esittelevät innoissaan tutkimiensa tuotteiden elinkaaria kotiväelle vanhempainillassa. Kaikki pysähtyvät pohtimaan.

farkutdvd

Itä-Lapissa mahtavaa vapaaehtoistyötä tekevä SEY:n eläinsuojeluvalvoja käy koulullamme eläinten viikon kunniaksi joka päivä, joka luokalla! Ohjaa nuoria välittämään eläimistä. Lapset osallistuvat piirrustus- ja mielipidekirjoituskilpailuihin. Kotsassa tehdään kasvisruokaa.

Lisäksi koulussa vierailee kirjailija, metsämies ja vietetään väriviikkoa. Joka päivä pukeudutaan eri väreihin.

Vapaalla hoitoheppani Ville rentoutuu, hörisee, haukottelee, nuolee kättä ja puhaltaa hiuksia. Kiivetään tunturiin katsomaan auringonlaskua. Opitaan nostamaan rento laukka pysähdyksistä. Tuoksuva lämpöinen samettiturpa.

huipullaratsain

Ja muutama nuin murtheella

Kuulen, että ystäväni Pellosta on nähny 10-vuotihaana saman, meitä pikkutyttöjä järkyttänheen, elläinten teuraskuljetusvideon vuonna 1997 ko mie Etelä-Suomessa. Siittä lähtien olhaan molemmat oltu syömättä tehotuotettua lihhaa.

Sitten tuo ystäväpariskunta adoptoi aina häkissä olheen soman Jimpulakoiran, joka nukkuu nytten heän välissä ja on läpheensä rakastettu ja onnellinen.

Jimpula

Eipä muuta ko mahtavaa syyslomaa kaikille, etenki kouluisa arkensa viethäville!

Mainokset

45 min: Animalian kouluvierailu

Yläkoulut ja lukiot usein toivovat kansalaisjärjestöiltä vierailijoita piristämään arkityötään. Eläinetiikan tunnit ovat toistaiseksi olleet vain harvojen herkkua. Lapissa olen vieraillut kahdessa koulussa.

45 minuutissa ehtii paljon

Alkuun pohdimme nuorten kanssa, miten eri tavoin eri eläimiin kukin itse suhtautuu. Mietimme, mitä tunteita eläinystävissämme olemme havainneet.

Näyttökuva 2013-04-10 kohteessa 16.37.13  Näyttökuva 2013-04-10 kohteessa 16.37.47

Keskustelemme turkiseläinten, sian, siipikarjan ja lehmien elinoloista. Minkälaista on kunkin eläimen lajityypillinen käyttäytyminen? Onko erilaisia tuotantomuotoja? Mitä kaupoissa myydään? Mistä ruoka tulee?

Näyttökuva 2013-04-10 kohteessa 16.37.57  Näyttökuva 2013-04-10 kohteessa 16.38.53  Näyttökuva 2013-04-10 kohteessa 16.38.20  Näyttökuva 2013-04-10 kohteessa 16.38.34

Usein katsomme minkeistä kertovan 4 min ”furcoat”-piirretyn. Taustalla soiva musiikki on mielestäni erityisen koskettava ja kaunis:

Pohdimme syitä, miksi tähän on tultu. Miksi eläimillä on niin vähän tilaa ja virikkeitä? Miksi tehoeläintuotantoa ylipäänsä on? Tuottajia emme tilanteesta halua syyllistää – etsimme syitä laajemmin yhteiskunnasta ja kuluttajista.

Näyttökuva 2013-04-10 kohteessa 16.39.17  Näyttökuva 2013-04-10 kohteessa 16.41.13

Lopuksi tärkein: Mitä voisi itse tehdä, jotta eläinten ei tulevaisuudessa tarvitsisi kärsiä? Näitä oppilaat ehdottavat ihan itse. Onneksi lähes kaikista nuorista löytyy empatiakykyä ja muutosvoimaa!

Entä sinä – pidätkö nuorten ja kansalaisjärjestöjen kohtaamisia tärkeinä? Ne jatkuvat varmimmin, jos tartut haasteeseeni: a) Voit itse lähteä vapaa-ajallasi kouluun kohtaamaan nuoria ;), tai b) Voit varmistaa esim. 10 eurolla, että toiminta yhä jatkuu. Sponsoroit näin vierailijan matkakulut.

Ks. https://jelpi.fi/kerayssivut/opettajat-elainten-puolella

Rahoituksen puute estää kouluvierailutoiminnan laajentamisen. Nyt vierailuja tehdään vuosittain vain muutamia. Vierailijoita toivovia kouluja on kuitenkin Suomessa satoja.

http://www.animalia.fi/koulujanuoriso

Totisia teinejä ja meneviä mummoja

Tavanomainen päiväni täällä on kirjoittamista, lukemista, ruoanlaittoa sekä murtsikkaa tai lumilautailua.

Tänä iltana on erikoisempaa luvassa: avantouinti-lehtikuvaus (ilman saunaa!), toista kertaa elämässäni hiphop/salsa/show-tanssitunnin ohjaaminen Pelkosenniemen mahtaville alakoululaisille sekä kotona illallisen tarjoilu 7 porilaiselle äijälle (kasvislasangea ja mustikkapiirakkaa).

Ei eilenkään arki ihan tavallista ollut. Aamu täyttyi puunjalostuksen uusista tuulista (tenttikirja). Päivällä kävin Kemijärvellä pitämässä eläinetiikan luennon kahdelle ysiluokalle.

Onko kauniilla Kemijärvellä hiukan tavallista totisemmat suomalaiset, vai kuvittelenko vain? Oppilaat olivat suloisia, mutta ehkä eläinasia on näillä kulmilla niin uutta, että he tuntuivat sulkevan ajatuksensa ja tunteensa kaiken varalta kuorensa sisään. Yleensä, ainakin kouluissa, hymyihin saa vastakaikua melko helposti. Nyt leveitä hymyjä ja kursailematonta iloa näkyi vasta eläkeläisten suosimalla 10 km:n ”mummoladulla”, Pöyliöjärven jäällä. Ehkä myös Kemijärvellä lähihistoria yhä näkyy? Ken siellä on käynyt tai asunut, voinee valaista, liekö muut samaa mieltä. Metsäjätti-kirja avasi joululomalla minullekin paperiteollisuuden alasajon tunnelmia. Kirjan loputtua vollotin valehtelematta sängyssä puoli tuntia YT-neuvotteluiden ja paperitehtaiden sulkemisten vaikutuksia perheisiin. Kirja totaalisesti uudisti ja dramatisoi suomikuvaani.

Kouluvierailun ja hiihtolenkin päälle muistin kotona, että illalla olisi mahdollisuus kokeilla jääkiipeilyä tuossa 500m päässä Tajukankaalla. Hurjaa hommaa oli – tutisi jalat ja jäätyi näpit.

Metsäjätti   tajukangas

Puolessa välissä jääseinää oli hyvä tekosyy laskeutua jo alas, kun tunturin alla luontokeskus Naavassa alkoi Kemijärveläisten Rätvänöiden ilmainen teatteriesitys ”Vanhenemisen ihme”. Se kertoi neljän mummon äänellä, miltä vanheneminen tuntuu. ”Pue sinä vaan villaa ylle” mummoa komennettiin. Mutta mummo se ajatteli, että ”Hah, kun minä olen vanha, otan nuoruuteni kiltteyden takaisin – en kuuntele käskyjä, syljeskelen, kolistelen kepillä sillan putkia, varastan kukkapenkistä kukkia ja maistelen kaupassa suoraan hyllyistä!”

Ja itkuhan siitä katsojallekin tuli moneen kertaan, kun ikivihreiden soidessa, Eeva Kilven ruonojen myötä pysähtyy elämän lyhyyteen. Läheisten menettämiseen, joka kaikille tulee eteen eri vaiheessa lyhyttä elämää. Vanhakaan ei ole pelkkä hattarahölmöläinen – häntä ja halujaan pitää kunnioittaa persoonana. Arvostaa elämän surujen ja ilojen muovaamaa ”pientä ihmistä liian isossa nahkassa”.

Ehkä ensi joulun voisi kirjojen lukemisen sijaan viettää jonkun kaverin kanssa vanhainkodeissa musisoiden?