Koskimelonta Nuortilla

Maaruska on Lapissa parhaimmillaan. Meloimme viikonloppuna Nuortti-jokea 20 km Venäjän rajalle saakka. Nuortti on kirkas ja kuohuva joki UKK:n kansallispuistossa Savukoskella. Kanootilla tai kajakilla pääsee erityisiin paikkoihin.

IMG_3516IMG_3518

IMG_3491Valitsimme lyhyemmän reitin, koska lähtiessä satoi. Meloimme lauantaina kaksi tuntia ja sunnuntaina kolme tuntia. Matkalle mahtui hauskoja aloittelijoille sopivia koskia, nivoja ja könkäitä – eli vaihtelevan kuohuvia kivisiä virtoja. Kovimmista könkäistä ei ihan kuivana selvitty, kun kuohut pärskivät sisälle kanoottiin. Näistä hetkistä ei sattuneesta syystä ole valokuvia 😀

Inkkarikanootit saa vuokrattua Samperin Savotta -erämaahotellista Savukoskelta. He myös kuljettavat kanoottiporukan välineineen lähtöpaikalle, ja hakevat lopuksi pois.

Yöpymisiin on matkan varrella useita Metsähallituksen vuokra- tai autiotupia, sekä taukopaikoiksi kotia tai laavuja. Varustelutaso vaihtelee, mutta tunnelma on aina hieno. Hyvät retkieväät on oltava!

IMG_3487IMG_3521IMG_3508IMG_3507

Nuortti soljuu Venäjän halki Jäämerelle. Valtioiden rajalta Samperin Savotan poromies (söpöine Satve ja Nuortta porokoirineen) haki kanootit ja tavarat sovittuun aikaan mönkijäpolkua pitkin. Puhelinkenttiähän koko retkellä ei ole. Itse patikoimme kauniin maaruskan värittämän 7 km tielle, jossa he odottivat kuljetusauton kanssa. Matka takaisin ”ihmisten ilmoille” oli tästäkin kohdasta vielä 100 km, Savukosken erämaataajamaan.

UKK-puisto on todella kaukana jeeran kairassa. Luonto on villiä. Alueella asuu muutamia yksilöitä karhuja, susia, ilveksiä ja ahmoja. Toivoin näkeväni vilauksen!

IMG_3500IMG_3502

Yhtään merkkejä suurpedoista  emme harmiksemme nähneet, mutta iloitsimme vielä toistaiseksi puhtaana virtaavasta Nuortista. Soklin kaivoshanke uhkaa tämän itäkairan lähteitä, hetteitä, puroja, jokia ja pohjavesiä. Ne pulputtavat jokapuolella ja ovat sitä Suomen sinistä kultaa. Alue on aarre. Isommankin vaellusretken arvoinen!

IMG_3509IMG_3519

Mainokset

Maaninen Travel Buddy

Heti ekana iltana kävelin suoraan vahingossa sille ainoalle alueelle, jossa narkkarit lojuvat sillan kupeessa. Joten päätin tänään ottaa seurakseni paikallisen oppaan.

Alku sujui hyvin. Siinä me valokuvailtiin selfieitä hienojen purjeveneiden edessä. Travel Buddy ehdotti, että suunnattaisiin kohti Stanley Parkia ja biitsejä.

IMG_0358IMG_0357

Stanley Park on ihan Vanvouverin keskustassa, asuinalueiden keskellä. Se on niemen kärki (vrt. Kaivopuisto Helsingissä), jossa on vanhaa metsää ja paljon villieläimiä – kuten haikaroita, kurkia, kojootteja ja haisunäätiä.

IMG_0359IMG_0356

Mutta sielläpä Travel Buddyni oikea persoona alkoi paljastua. Sehän oli kiinnostunut vain puista. Siis jostain männyistä. Miten tylsiä ne on! Kuka jaksaa tuijottaa, kun siinä ne vain on ja lahoaa. Olin että ok – otetaan sitten pari #forestieta.

IMG_0307IMG_0333

Tilanne paheni. Travel Buddy meni aivan sekaisin. Se vaati lisää puukuvia itsestään (#treehuggie) yhä isompien puiden kanssa. ”Cathedral man!” se huusi.

IMG_0354IMG_0355

Yritin herättää suuruuden hullua, että mites kaikki nuo pienet puut. Sitten keksin, että jos yrittäisin itsekin näyttää kiinnostuneelta, niin Travel Buddyni voisi rauhoittua, ja pääsisimme takaisin pilvenpiirtäjien sykkeeseen. Ovat kyllä liian isoiksi antaneet näiden kasvaa – puolikuolleita lahoja. 😉 😉 Mitä jos ne kaatuvat ihmisten niskaan??

IMG_0328IMG_0314

Se auttoi hieman. Kuuden tunnin metsä- ja rannikkokruisailun jälkeen päästiin takaisin kuumaan cityyn.

IMG_0342IMG_0352

Savolaiselle mummolle ja Pelkosenniemelle terveisiä, että täällä sitä vain lappilanen herkuttelee kuulkaa palkitussa malesilaisessa ravintolassa! Lettu on salaatinlehti, johon kääritään itu-tofu-herkkua ja vihreää papaijaraastesalaattia. Awesome!

IMG_0344IMG_0347

August life in Pyhä, Eastern Lapland

We have lived here few years now. Far from cities and rush hours. Except the rush of reindeers. They stop my way to work, as well as the sun bathing naps.

ruuhkaIMGP0949

The surroundings within 5 km offer pretty nice vast quietness. Imagine the view, how different it is if it is sunny, rainy, snowy or foggy. Arctic hills are like mountains but smaller and softer.

IMGP1288IMGP1022IMGP0983kuva-18

Cultural events include theatre, concerts and arts many times a year – e.g. always outsold festival ”Pyhä Unplugged”. The artists perform in one of the rocky ”canyons”.

UP IMGP0920

You get involved helping neighbours. People have built up together a horse stable, a riding field  and cut down the hay to help almost extinct plants to survive.

niitto1IMGP1313kentäntekoIMGP0944

Sometimes we stay over night in the nature. Like at a swamp. There you are, alone with the birds and insects. You wish to see a wolf, a wolverine, a lynx or a bear from a distance – but because of the poaching and legal hunting, the existing ones are very shy. So basically it is impossible to meet them. You can peacefully wake up and enjoy your lonely morning yoga.

IMGP1280 IMGP1287

IMGP1281 IMGP0992

You can even go to the beach, or horseback riding, or canoeing to the lakes and rivers – with the reindeers ofc!

uimassaIMGP1374IMGP1349porot uielo13 021pupu

And last but not least. The best thing is that everywhere are mushrooms and berries! Free, healthy and delicious to pick and conserve for the long and moody winter.

Mitä söpöliinejä suolta löytyykäänIMGP1017IMGP0975hillot

But hey! If you like it – you can also move here! There are quite few people, so we need more kids. However, ironically also a job for a nanny is available. There is nobody who would take care of tourists’ children… Related to that, did you know – the school, its’ lunches and transportation in Finland are free. And they are not just schools. The schools in Finland are actually ranked among the best ones in the world!

10052012946

Omannäköisiä extreme-elämyksiä

Kaverini äiti totesi sukulaisille poikansa harrastavan ”niitä vaarallisia tex-mex lajeja”. Lause jäi elämään. Lomalla syvällisiä pohtiessa aloin kyseenalaistamaan, onko tex mexiä vain itsensä vaarantaminen? Vaara tilastollisessa, absoluuttisessa mielessä. Eikö lie kaikenlainen itsensä ja pelkojensa ylittäminen ole adrenaliineja tuottava huikea kokemus. (Eli myös vaikka uskaltaminen luottaa toisiin tai puhuminen vaikeistakin asioista?)

Ylitin lomalla epärationaalisen pelkoni – olla yksin tuntemattomissa hämärissä paikoissa. Evolutiivisesti normaalina pelkään herkästi hyökkäystä, loukkaantumista ja pimeää.

2,5 km yksin syrjäseudulla

Pysähdyin lomamatkan varrella tuntemattomaan Isojärven kansallispuistoon, reilun tunnin kävelylenkille. Oli jo sadepäivän ilta. Poluilla ei enää ollut liikkujia. Jaloissa olivat vain flip-flopit, akkukin oli lopussa. Ilman karttaa oli pakko luottaa metsähallituksen kyltteihin.

Vaatteiden kahina ja sateen ropina häiritsivät kuuloani havaita vaaroja. Pohdin pakenemisjuoksun onnistumista. Flip-floppien riisuminen tuntui viisaalta.

vanha metsä  paljasjaloin

Evoluution hioma jalkapohja toimii vallan täydellisesti liukkailla kivillä ja juurakoissa. Alkuihmisen lähisukulainen… Avojaloin ääneti hiipimällä voisi saartaa illalliseksi hirviperheen tai luikkia karhua pakoon…. Lauleskelin ja viheltelin, ettei tarvitsisi ryhtyä moiseen.

Puolustan suurpetoja viimeiseen vinkaukseen. Niillä on itseisarvoa, yksilönarvoa ja arvoa luontomatkailun ihmetyksen kohteena. Sopuisa rinnakkaiselomme on mahdollista. Keski-Suomen pedot olisivat minut napanneet, jos olisivat halunneet. Eivät tohtineet. Telepaattisesti kai ymmärsivät, että salametsästäjät ja vauhkot ihmiset ovat suurempi, yhteinen uhkamme.

pedot

Adrenaliinia ja kihisevät jalkapohjat

Metsäkävely avojaloin oli mahtavaa hierontaa! Paljasjalkareittejä on käsittääkseni jo suunnitteilla kansallispuistoihin ja muualle?

Tänään adrenaliinihuuma tuli, kun uskaltauduin Pyhätunturin syrjässä yksin nakuna uimaan tuntemattomaan lampeen. Evoluution takia pelkään toki myös syvää vettä. Ja sielläkin niitä hyökkäyksiä.

Seuraava aie on yksin erämaassa yöpyminen. Se tuntuisi mukavimmalta toteuttaa suolla, turvallisen korkeassa tarkkailutornissa. Ja teltassa, suojassa hyttysiltä – offimyrkkyjähän käyttävät vain karaistumattomat kaupunkilaiset 😉 . Mutta toistaiseksi yksinäinen yö erämaassa pelottaa sen verran, että ekalle kerralle pyydän kyllä (offittoman) kaverin mukaan.