Outo, oudompi, vegaani Lapissa

Kolme vuotta vanha blogini valittiin lokakuun retkeilyblogiksi! Kiitos kunniasta Retkipaikka.fi. Yksi hyvä retki olisi nytkin takataskussa blogattavaksi. Sitä ennen haluan pohdiskella vähän tämän viikon uutisia eläintehtaista Lapin näkökulmasta.

Ensinnäkin eläintuotannosta hyvin ahdistuneena olen samalla iloinen, että lahjoitusrahojani käytetään onnistuneesti. Oikeutta eläimille -järjestöllä ei ole palkattua henkilökuntaa. Siksi lahjoitusrahat voidaan käyttää tehokkaasti suoraan toimintaan ja viestintään. Mikä sijoitus olisi tärkeämpi kuin äänen nostattaminen äänettömien puolesta? Lahjoittaa heille voi tästä. Allekirjoita myös vetoomus.

Eläinjärjestökentän yhteisenä voittona on tällä viikolla hetkeksi saatu lasiseinät eläintehtaisiin, Tampereen delfinaariolle sulkupäätös ja härkätaisteluilta evättyä EU-tuet. Kiitos. Lihakohu varmasti vaikuttaa moniin ihmisiin.

Kasviproteiinit Lapissa outoa

Itsekin nyt päätin, että enää en aieoo kuluttajana nöyristellä Lapissa! Suomen maaseudulla on ylipäänsä tuntunut aina vaikealta tilata  vegaaniruokaa. Olla se outo, jolle ei kelpaa normaali. Se suomalainen. Se, miten on aina tehty. Eli palanen yhdestä 67 miljoonasta eläimestä, joita Suomessa vuosittain teurastetaan.

Tukisin mielelläni pienyrittäjiä ja söisin usein ulkona. Mutta on miltei mah-do-ton-ta saada maaseudulla proteiinipitoista vegaaniruokaa. Seisovissa pöydissä voi olla viittä sorttia erilaisia eläinten osia – mutta pavut, herneet, tofu, seitan, linssit, siementahnat, soijarouhe, kauratuotteet… Näitä kun pyydät listoille, niin henkilökunta vaivaantuu: ”Kuka niitä söisi?! Ei meillä ole oikein ollut noita … vegaaneja.”

Suomen maaseudulla ja erityisesti Lapissa ollaan eläinoikeus- ja ilmastonmuutosrintamilla ihan oikeasti jumituttu 90-luvun tasolle. Kaurajugurtti ja vegenakki ovat täällä etelän vouhotuksia. Pyhää on maito ja makkara! Luonnollinen ja luonnon kansa! Suomalainen työ!

Kuitenkin monet vegetuotteet ovat nykyään suomalaisia. Proteiinipitoiset kasvikset, kuten kvinoa kasvavat myös Suomessa. Kvinoa on nostettu YK:n globaalien maatalouden kehittämistavoitteiden kärkeen. Suurien suuntaviivojen ohella muutosta tarvitsee tehdä myös paikallisesti – ruohonjuuritasolta ylöspäin.

Tavoitteet talveen

Näyttökuva 2015-6-3 kello 21.19.32Tämän talven tavoitteeni Lapissa voisi olla pitää käsilaukussa papupurkkia. Sen voisi tarpeen vaatiessa vaikeassa tilanteessa ojentaa ravintolahenkilökunnalle. Näin illallinen ei olisi ihan pelkkää rasvaa ja hiilareita! Ehkä laukkuun kannattaisi valmistella myös perustelulappu, jolle voivat sitten irvailla taukohuoneessa ;).

Toinen talven tavoite on aktivoida Animalia Lappi. Voisimme saada Lapin kaupunkeihin näytille muutaman eläinoikeus- tai ilmastonmuutosaiheisen taidepläjäyksen. Esimerkiksi valokuvanäyttelyitä tai elokuvia saa lainaan emo-Animaliasta

Näyttökuva 2015-11-1 kello 18.54.14Ja tänään 1.11 on World vegan day. Leivoin Chocochilin ohjeella opehuoneeseen ja yläkoululaisille kaikille vegaaniset mustikkamuffinsit! Värityskirjan kukko sanoo: ”Muffinsseja, ole hyvä, joiden takia minun ei tarvitse kuolla.” Peace.

Ensi kerralle lupaan taas retkeilyaiheen. 🙂

Koskimelonta Nuortilla

Maaruska on Lapissa parhaimmillaan. Meloimme viikonloppuna Nuortti-jokea 20 km Venäjän rajalle saakka. Nuortti on kirkas ja kuohuva joki UKK:n kansallispuistossa Savukoskella. Kanootilla tai kajakilla pääsee erityisiin paikkoihin.

IMG_3516IMG_3518

IMG_3491Valitsimme lyhyemmän reitin, koska lähtiessä satoi. Meloimme lauantaina kaksi tuntia ja sunnuntaina kolme tuntia. Matkalle mahtui hauskoja aloittelijoille sopivia koskia, nivoja ja könkäitä – eli vaihtelevan kuohuvia kivisiä virtoja. Kovimmista könkäistä ei ihan kuivana selvitty, kun kuohut pärskivät sisälle kanoottiin. Näistä hetkistä ei sattuneesta syystä ole valokuvia 😀

Inkkarikanootit saa vuokrattua Samperin Savotta -erämaahotellista Savukoskelta. He myös kuljettavat kanoottiporukan välineineen lähtöpaikalle, ja hakevat lopuksi pois.

Yöpymisiin on matkan varrella useita Metsähallituksen vuokra- tai autiotupia, sekä taukopaikoiksi kotia tai laavuja. Varustelutaso vaihtelee, mutta tunnelma on aina hieno. Hyvät retkieväät on oltava!

IMG_3487IMG_3521IMG_3508IMG_3507

Nuortti soljuu Venäjän halki Jäämerelle. Valtioiden rajalta Samperin Savotan poromies (söpöine Satve ja Nuortta porokoirineen) haki kanootit ja tavarat sovittuun aikaan mönkijäpolkua pitkin. Puhelinkenttiähän koko retkellä ei ole. Itse patikoimme kauniin maaruskan värittämän 7 km tielle, jossa he odottivat kuljetusauton kanssa. Matka takaisin ”ihmisten ilmoille” oli tästäkin kohdasta vielä 100 km, Savukosken erämaataajamaan.

UKK-puisto on todella kaukana jeeran kairassa. Luonto on villiä. Alueella asuu muutamia yksilöitä karhuja, susia, ilveksiä ja ahmoja. Toivoin näkeväni vilauksen!

IMG_3500IMG_3502

Yhtään merkkejä suurpedoista  emme harmiksemme nähneet, mutta iloitsimme vielä toistaiseksi puhtaana virtaavasta Nuortista. Soklin kaivoshanke uhkaa tämän itäkairan lähteitä, hetteitä, puroja, jokia ja pohjavesiä. Ne pulputtavat jokapuolella ja ovat sitä Suomen sinistä kultaa. Alue on aarre. Isommankin vaellusretken arvoinen!

IMG_3509IMG_3519

Lento- ja autoilupäästöjen kompensointi

Pyhätunturi on hiilineutraali. Se tarkoittaa, että hiihtokeskus kompensoi suoraan käyttämänsä fossiiliset polttoaineet ja ostaa ekosähköä. Kompensointi tarkoittaa, että päästetyt ilmastokaasut sidotaan uudestaan esimerkiksi uusiutuvan energian, energiatehokkuuden, ympäristökasvatuksen tai puiden istuttamisen keinoin. Tämä hidastaa ja estää ilmastonmuutosta.

Kotipaikkani inspiroimana olen maksanut jo vuosia vapaaehtoisia henkilökohtaisia päästömaksuja. Toki piilopäästöjä syntyy polttoaineiden lisäksi runsaasti myös kulutetusta ruoasta ja materiasta. Mutta ainakin Pyhätunturin suunta on kannustava!

Viime vuodelta kompensoin Vancouverissa käyntini ja 2000 km autoilua. Se tarkoitti, että ostin puuntaimia sademetsiin ja aurinkopaneeleita Intiaan yhteensä noin 50 eurolla.

IMG_0244

Sulavaa jäätikköä Kanadassa, valokuvattu lentokoneesta.

Pieni summa tuo kai on lentelystä ja autolla ajamisesta, vai?

Olen maailman mittakaavassa hyvin rikas, kun voin huvinvuoksi lentää ja autoilla. Looginen johtopäätös siis on, että silloin voin myös kompensoida haittavaikutuksia. Nehän osuvat pahimmin sellaisiin, jotka eivät ole ilmastonmuutosta itse edes aiheuttaneet.

Tänä vuonna valitsin Trees For All – järjestön kompensoimaan päästöni. Aikaisemmin olen käyttänyt WWF:n Gold Standardia ja Atmosfair -palvelua. Muutamat tuntemani yritykset käyttävät suomalaista Nordic Offset -palvelua. Vaihtoehtoja on monia.

Alkukantainen pedon pelko ja vastuullinen aikuisuus

Olen kulkenut ikäni marjametsissä. Kuntoliikun ja työmatkapyöräilen hämärässä asumattomia erämaareittejä. Kuljen tuntureissa ja jänkillä – myös lemmikkieläinten kanssa. Silloin karhu ja susi hiipivät mieleen. Jännittyneenä soitan pilliä, pyörän kelloa tai huutelen: ”Menkäähän kauemmas sudet.” Koskaan vielä en ole merkkiäkään näistä upeista eläimistä nähnyt. Edes yhtä jätöstä tai tassunjälkeä. Sitä odotellessa.

Vastuullinen aikuinen erottaa pelon aidosta vaarasta ja sen toteutumisen todennäköisyydestä eli riskistä. Suomessa me pelkäämme susia ja jopa ilveksiä. Pelkäämme pimeää ja hauen puraisua. Mutta alkukantaisiin pelkoihimme liittyvät riskit ovat olemattomia. Vaara on aivan muualla. (Todellinen vaara löytyy arjessa kodin onnettomuuksista ja stressistä. Ihmiskunnan hyvinvoinnille taas suurimpia uhkia ovat ympäristön kiihtyvä muuttuminen ja eliöstön monimuotoisuuden väheneminen.)

Vastuullinen aikuinen ei lietso lasten pelkoa. Hän ei lietso sitä kauhistelemalla omia pelkojaan tai median revittelemiä otsikoita. (Eikä vastuullinen aikuinen ole mediassa töissä luomassa näitä alati kansaa pelottelevia otsikoita!)

Vastuullinen aikuinen voi esimerkiksi sanoa lapselle (tai omalle sisäiselle lapselleen):

Ymmärrän, että sinua jännittää, koska olet kuullut metsässä asuvista isoista eläimistä. Ne kaikki kuitenkin väistävät ihmisiä. Minä olen tässä kanssasi, mennään yhdessä katsomaan. Voidaan vaikka soittaa pilliä, niin ne kuulevat, että olemme liikkeellä ja osaavat väistää. Lisäksi niillä on niin hyvä kuulo ja hajuaisti, että kyllä ne yleensä havaitsevat ihmisen muutenkin. Otetaan eväät ja mennään yhdessä etsimään niiden jälkiä.

Vastuullinen aikuinen ei arvota eläimiä sen perusteella, mitä hyötyä niistä on ihmisille. Koira on perheenjäsen ja ystävä, kuten myös kissa ja hevonen. Jos minkä tahansa näistä kotieläimistäni päästän valvomatta irti metsään, on mahdollista (ja jopa todennäköistä), että se voi menehtyä. Lemmikkimme voivat tippua jäihin, jäädä auton alle, saada haulista tai joutua pedon suuhun. Emmekä silti vaadi virtavesiä padottavaksi tai autokieltoa. Luonnossa on vaaransa, jotka liittyvät lemmikkien valvomattomaan irtipitämiseen, yöksi ulos jättämiseen ja maaseudulla asumiseen.

Vastuullinen aikuinen osaa käsitellä elämässä vastaantulevia negatiivisia tuntemuksia – pelkoja, fobioita, surua tai vihaa. Näissä tunteissa ei ole mitään väärää. Kuitenkin niiden ilmaisu voi olla vahingollista, jos käyttäytyy lapsen kaltaisesti. Negatiivisia tuntemuksia ei voi aidosti helpottaa sillä, että vyöryttää niitä kanssaihmistensä kannettaviksi.

Terveisiä Itä-Lapista. Suurpedot kuuluvat koko Suomen luontoon. Ne ovat kauniita, herkkiä, itseisarvoisia ja luontomatkailumme valttikortteja. Muutaman kilometrin päässä tukikohdastani toivon asuvan villejä ja vapaita suurpetoja. Niiden näkökulmasta Lappi on erämaa, jota halkovat tiet, ihmisten oudot romppeet ja hitaan kesyt herkkupalat.

Ei sutta voi hävittää geneettisen selviämisensä alarajalle – vuoksi pelkojen, koiraharrastusten tai edes elinkeinojen. Koska kielteinen petopuhe ja etenkin uhanalaisiin susiin kohdistuvien tappolupien määrä on kasvanut liian suureksi, järjestetään usealla paikkakunnalla huomenna eläinsuojelu- ja  luontojärjestöjen yhteisiä ”Eläköön sudet” -mielenosoituksia.

”Luonnon kansamme” tarvitsee nyt yllä kuvattua vastuullista aikuista (ja toimivamman petovahinkojen korvausjärjestelmän, mutta ei mennä siihen tässä). Kuten usein kuulee, niin täältä maaseudulta löytyy suomalaista luonnon kansaa, semmoista, joka kunnioituksella metsässä kulkee.

Näyttökuva 2014-11-9 kello 15.12.30

Kuva: tunturisusi.com

 

Lähteet:

Hyppönen Henkka, Pelon hinta, Tammi, 2014.

Takala Kimmo, Tunne lukkosi, WSOY, 2014.

 

Pelottaa mutta ei auta

Empiirinen havainto: Yksinmatkustaminen vahvistaa itseluottamusta. Esimerkiksi ylitin itseni, kun tein 8 km pyöräretken alkulomasta yksin isolla ja hiljaisella 34 km pitkällä saarella. Ohitseni huristelivat koko ajan Amerikkalaisista poliisisarjoista tutut mustat killeriautot – Kuskien täytyisi olla joko ”ganstereita” tai ”egobuustaajia”. Kuitenkin tarkemmin katsoessani ratissa hymyili aina iloinen eläkeläismummeli.

Wild Pacific Trail -luontokävelyillä pelottivat karhut! Hui, vaikkei niitä noilla reiteillä kuulemma niitä yleensä ole. Lisäksi ne väistävät ihmistä ohjeiden mukaan: ”You just make yourself big, yell them that GO AWAY BEAR. Throw some stones, if it’s needed.” Vai niin.

Käytiin Whistlerissä konferenssikollegani kanssa. Siellä nähtiin karhu alamäkipyöräilyreittien välissä rinteellä. Kukaan ei edes ihmetellyt! Katseltiin sitä terassilta ja tarjoilija kertoi, että karhut ovat siinä kuulemma usein – alle sadan metrin päässä terassista ja parin kymmenen metrin päässä pyöräilijöistä.

Whistlerin kylä oli melko samanoloinen kuin Chamonix. Paljon outdoorjuttuja upeassa luonnossa ja viihdettä turisteille. Päätettiin mennä kokeilemaan köysirataa. Luulin, että se on joku puusta puuhun juttu. Mutta maksun jälkeen selvisi, että se oli 2km köysirata yli laakson! Kääk! Ja hypittiin myös köydestä järveen, sekä käytiin kumiveneellä 2,4 km pitkässä koskenlaskussa. Kaikissa pelotti. Että tippuu ilmaan tai veteen ja… Mutta piti silti mennä kokeilemaan. Ja onneksi mentiin, oli tosi hauskaa 😀

IMG_0755IMG_0754 IMG_0776Näyttökuva 2014-7-13 kello 21.46.19

Tofinossa pelotti mennä surffaamaan itsekseen. Onneksi silti menin, koska oli sopivaa aaltoa ja hyvin meni! Välillä aalloissa pelotti, että jos niiden mukana tulisi vaikka hai. Ei täällä niitä ole, mutta silti pelotti.

IMG_0489Viereinen kyltti majapaikan edessä aiheutti tiettyä googlettelua… Tuosta ilmiöstä ei halua enempiä lähikokemuksia.

Alkuun nukuin hotellissa, mutta sitten vaihdoin hostelleihin. Pääsee halvemmalla ja tutustuu mielenkiintoisiin uusiin ihmisiin ympäri maailman. Vaikka teinibilettäjät pelottivat, niin ei sellaisia ole näkynyt. Kaikki ovat olleet mukavia. Olen tavannut vietnamilaisen matikan opettaja Lin, chileläisen biologin Cherryn, saksalaisen erityisopetta Majkenin, ranskalaisen taidekonservoijan Clairin, japanilaisen Yukon, Kanadalaisen triathlonisti fysiikan ope Marien (kuvassa)… Olen asunut hostellissa, missä ei ollut mitään lukkoja (kuvassa), sekä nyt 18 naisen dormissa (on lukkokaapit). Porukalta on viety ruokaa jääkaapista, mutta muuten kaikki on mennyt täydellisesti.

IMG_0651IMG_0810

Täällä häipyy suomalainen jäyhyys ja ihmisten pelko. Tottuu juttelemaan kaikille, kun odotat bussia. Olemaan avulias ja ystävällinen. Kärsimättömyyttä tai ärsyyntymistä ei näytetä (esim. jonot tai ruuhkat), niin siinäpä oppii itsekin (vaikka melkein jo olen kärsivällisyyden perikuva;). Täällä on muuten tapana puhutella ”Juuri Sinua” eli painaa aina nimi mieleen. ”Have a wonderful day Maryann!” huikkaa heti pyörän vuokraaja. Tai supermarketissa ensin kysytään ”How are You doing today?” Siihen pitää vastata ja kysyä vastakysymys. Sitten vasta alkaa asiointi. Suomalaisena kertoisin tietysti heti pidemmin, mutta se ei vissiin ole tapana.

IMG_0216Kun matkustaa yksin, voi unohtaa kellon, ja tehdä mitä lystää. Voi toteuttaa paljon suunnitelmia, koska voi tehdä omaan tahtiin, eikä ole kelle kiukutella. Toisinaan kyllä kaipaan riitapukaria, kun eksyy nälkäisenä… Mutta ei sitä itsensä kanssa jaksa kauaa riidellä.

Lentopelkoon tein muuten äsken todennäköisyyslaskennan esimerkkitehtävän ensi syksyn oppitunneille – enemmin voittaa lotossa, kuin kone tippuu Vancouver cityyn (kuvassa).

Kun alkaa pelottaa ja ahdistaa, pitää vain sanoa itselleen, että ei ole hätää. Sen jälkeen ei kun menoksi ja heittäytyminen tuntemattomaan 😉 Kotoa poistuminen on pelottavaa, mutta vielä pelottavampaa minusta on, jos ei uskalla poistua.

Kahtijakautunut ruokakulttuuri

Kanadassa olen saanut nauttia niin jänniä ison maailman ruokia, että ehkä Pelkosenniemeläisiäkin voisi kiinnostaa! Parasta ovat olleet joka päivä ostamani (jopa luomulaatuiset) mehut ja smoothiet. Ne ovat niin in! Jäistä, tuoreista hedelmistä, marjoista ja pähkinöistä tehdään paikan päällä ihana juoma… Good! Kävin Vancouver Islandilla kolmessa pienessä kylässä, joissa jokaisessa oli myös monipuolinen organic-juice-bar. Marjat tosin ovat hiukan mauttomia verrattuna Suomen villimarjoihin 🙂 Koska vaikka marja olisi luomua, raaka-aine on usemmiten from U.S.A… En tunne jenkkien luomusysteemiä paljoa, mutta intuitioni ja tietojeni perusteella väitän, ettei siellä ihan Eurooppaa vastaavilla tiukoilla luomukriteereillä mennä. 

Toisaalta Vancouverissa iso osa asukkaista on jo siirtynyt luomuun. Tavallisissa kaupoissa on vain jättiläispakkauksissa ”epä-ruokaa” ja 3 litran tehomaitoja ym. kamalaa mässäiltävää. No, rehellisyyden nimissä, on niissä yleensä yksi luomuosasto (kuvassa). Ja onneksi täällä on myös tosi suosittuja organic-kauppaketjuja, kuten Whole Foods.

IMG_0560IMG_0417

Tuolta luomuosastolta ostin leivän päälle niinkin jänni juttuja kuin soijapapupohjaisia leikkeleitä, tempeh-pihvin (tehdään soijapavuista vähän kuin juusto, se on sellainen rakeisempi koostumus kuin tofussa) ja naposteluun lehtikaalisipsejä (ks. näitä voi tehdä myös nokkosista – super good!). Yhdestä luomukaupasta ostin savi-yrtti-hammastahnan, sekä teeyrttejä upeasta valikoimasta.

IMG_0501IMG_0477

Power Foods-baari oli pikkukylässä ja sieltä sai jopa vegaanista raakaa ”Hawaiian barbecue” pitsaa . Pelkosenniemelle tiedoksi, että juu raaka nimenomaan tarkoittaa, ettei mitään ole kypsennetty. Eli? Pohja onkin idätettyä viljaa ja liotettuja siemeniä ja pähkinöitä, jotka jauhetaan ja kuivataan ihanaksi keksipohjaksi. Päälle makeiksi marinoituja punasipuleita ja erilaisia kasviksia, sekä maukasta barbecuekastiketta. En kysynyt tarkemmin, mutta varmaan siinä oli joku cashew-paprika-chili koostumus?

IMG_0371IMG_0377

Naam-aste-ravintolassa sain herkullisen Enchilladan. Luomumaissijauhoista tehdyn letun välissä oli avokado-tomaatti-cashew-paprika-tofu jne. täyte ja päällä soijajuustoa. Sidedish salaatissa oli maidotonta pähkinäpestoa, erilaisia salaatteja ja vesikastanjoita. Super täyttävää – doggybagissa puolet mukaan. Eräässä intialaisessa otin vegan-curryn – se oli ihan ok, mutta ei juuri proteiinia. Siitä tietenkin lopuksi kerroin tarjoilijalle ystävällisesti.

IMG_0782IMG_0635

Vegaanisia leivonnaisia ja jäätelöitä löytyy useimmista kahviloista. Kuvassa kookosmaitoon tehty suklaajäätelö ja mangosorbetti. Kokoa perusjenkki. Täällä ei jää nälkäiseksi. Lisäksi on tullut syötyä paljon maukkaita monipuolisia salaatteja. Niistä jää aina hyvä olo. Myös marketista pitkään etsimällä (ja pieniä printtejä kauhulla lukien) löysin jotain iltapalaa.  Hedelmät olivat kuitenkin ei-luomua jenkeistä. Ai mitä sitten? No, se näkyy kuulkaa ihan verikokeissa pitkään matkan jälkeen, että on syönyt Ameriikassa. Sen verran kovia aineita näillä mantereilla saa käyttää!

IMG_0488IMG_0775

Välillä sorrun tekemään virheliikkeitä ketjukahviloihin. Maitojäätelöistä ja ei-luomu-vegaanileivonnaisista jää aina vähän äklö olo. Ei pahasti, mutta vähän kumminkin outo olo. Kahvilatuotteissahan käytetään laajalti lisäaineita ja aromeita – myös suomalaisissa perusketjuravintoloissa. Kipu tai äklötys on kropan tapa kertoa: Now we are simply intakining way too many artificial flavours, gmo’a and all those goodies

Saaristolaivalla ostin pikaruokalasta vege-hampurilaisen (alla kuvassa sen sijaan toinen, kunnollinen ja onnistunut hamppari!) – pitihän sitä jossain koittaa. Wroong. Mitä karmeaa mössöä pikaruokalat tarjoilevat! Ei mitään makua. Ainesosat again surely straight from the U.S.A.

Matcha eli vihreäteejauhesoijamaitojäälatte annosteltiin paikan päälläkin nautittuna ofc muovimukiin. Tuli vähän mahakipeäksi, eli oli varmaan huonot inqridientsit – maybe soy from U.S.A, koska kahvila oli joku perusketju. Luomun massaliikkeestä kertoo, että kysymykseni eivät yllättäneet myyjiä: Onko vegaanisia leivonnaisia? Onko ”artificial inqridients in lemon-matcha” ? Vastaus tuli kuin kaupan hyllyltä, että juu lemon-matchassa on sitä-tätä-ja-tuota flavouringsia. Siksi otin unsweetened and natural version. Yritys hyvä 10.

IMG_0780IMG_0783

On tosi typerää, että perusruokaa joutuu miettimään näin tieteellisesti. Olen täysin kyllästynyt ruoka-aiheisiin. Mutta ajattelin, että näin erikoiset annokset saattaisivat tosiaan jotakuta vielä kiinnostaa. Hihitelkää vaikka.

Ja ehkä se kiinnostaa, ettei vegaaninen luomuruoka lihota kuin perusmössö, vaan päinvastoin tasapainottaa elimistöä ja kiihdyttää aineenvaihduntaa. Elimistö on hieno systeemi. Se osaa hyödyntää monipuolisia luonnon aineksia hyväksemme – mutta harvemmin keinotekoista mönjää. En tiedä sinusta, mutta ainakaan minulle ei koskaan tule huono olo tai ähky aidosta ruoasta, vaikka sitä söisi ihan mahan täyteen. Kyllä se jotain kertoo.

Vedenalainen Ucluelet

Vancouver Islandin surffirannikolla Uclueletin kylässä tapasin Black-eyed Gobyn – kalan, joka kasvaessaan vaihtaa sukupuolta naaraasta urokseksi! Sitten näin tennispallon muotoisen eläimen – persoona varmasti hänkin! Näin myös sateenvarjon itselleen rakentaneen ravun hengaamassa meritähden päällä, ja pastellinvärisen merikynän, joka paljon planktonia ahmittuaan hohtaa pimeässä. Mitä tyyppejä 😀

IMG_0722IMG_0721IMG_0742IMG_0724

En koskaan menisi maksavana asiakkaana tavanomaiseen eläintarhaan tai akvaarioon. Eläimillä on monipuolinen kokemusmaailma ja tarpeet – Eläimet eivät kuulu häkkiin. Uclueletin akvaario oli kuitenkin mielestäni kolmesta syystä jokseenkin eettinen. Siksi päätin tukea sitä ja katsastaa paikan.

IMG_0728IMG_0726

 

Ensinnäkin, paikka on ”environmentally educative”. Työntekijät ovat meribiologeja, jotka opastavat kävijöitä henkilökohtaisesti merenalaisen maailman ihmeellisyyksissä.

Toiseksi, akvaarioihin virtaa merivesi suoraan merestä, joten plankton, levät, ja monenmoiset pikkueliöt kaikki elävät akvaarioissa samassa vedessä kuin meressä.

Kolmanneksi tärkein: Vaikka he alkukesällä pyydystävät surffirannikon edustalta pieniä mereneläviä akvaarioihin, niin syksyisin kaikki eläimet vapautetaan takaisin mereen yhdessä koululaisten ja lasten kanssa. Jes!

IMG_0736IMG_0747

Olin aivan pyörryksissä kaikesta mitä heiltä opin! Esimerkiksi merivuokot ovat super cooleja. Ne elävät ja reagoivat ympäristöön salamannopeasti vaikka näyttävät ihan vihanneksilta. Kun niihin koskee, ne työntävät pieniä harppuunoita saaliiseensa kietoutuen (ei sattunut minua, koskin 🙂 ) Ja arvaapa miksi tämä Anemone on noin mahtavan vihreä? No koska se elää symbioosissa levien kanssa (joita on sen sisällä)!! Merivuokon edessä on Penpoint Gynnel -kaloja. He osaavat hengittää ilmaa ilman keuhkoja! Huh!

IMG_0701IMG_0702

Haalean pinkki limaeläin (elävä olento, mitä ihmettä!!!) on muuttanut kiveä (!!) syövien matojen kodin eli hylätyn kuoren päälle asumaan. Ravut suorastaan toivovat näitä limaeläimiä iholleen naamioiksi, joten ravut tekeytyvät kiviksi odottamaan limaeläimien tuloa. Kuvassa näkyy myös lilanpunaista levää kivissä. Myös toisessa kuvassa punainen ja valkoinen alue ovat kivien päälle ankkuroituvia eläimiä. Tiedoksi, että tuon punaisen eläimen sikiö näyttää alussa ihan samalta kuin ihmisenkin.

IMG_0703IMG_0730

Merimakkaroita on älyttömästi erilaisia. Ne voivat vaaran uhatessa tiputtaa piikkinsä kuin sisilisko häntänsä ja kasvattaa tilalle uuden! Toisessa kuvassa on 117-vuotiaaksi elävä Rock-fish ja punainen merivuokko – mahan alta, se liikkuu kuin etana!

IMG_0709IMG_0708

Entä oletko ennen nähnyt, kun rapu ruokailee? Muutamassa altaissa sai itse koskea mm. meritähtiin, -rokkoon, -makkaroihin ja -vuokkoihin. Vau, minkä tuntuisia ne ovat!! Meritähdillä on kova karhea kuori kuin ravuilla ja ne hengailevat pareittain… Sanontahan kuuluu ”Ollaan kuin kaksi meritähteä” ❤

IMG_0725IMG_0650

Kaikkein jännittävin on ruoskan kokoinen vihreä meriheinä (Green seaweed). Ekan kerran kun näin sellaisen beachilla, en uskaltanut todellakaan koskea siihen. Luulin sitä isoksi käärmeeksi!! Pohjaan ulottuva ruoska-osa on kovaa kuin puun oksa. Päässä on nyrkin kokoinen ”pallokelluke”. Siinä on kiinni pehmeitä osia, joita voi syödä ja niistä tehdään pikkelssiä. I like seaweed 🙂 Future food!

Tutkimusten perusteella ihmiset tarvitsevat positiivisia luonto- ja eläinkokemuksia, jotta he ymmärtävät, miksi luonnon ja eläinyksilöiden suojelu on arvokasta. Koen, että se haitta, joka juuri näille merieläimille muutaman kuukauden vankeudesta aiheutuu, on vielä hyväksyttävissä. Ympäristökasvatukseen orientoituneessa akvaariossa merieläimet tekevät hetken heitä itseäänkin toivottavasti lopulta hyödyttävää ympäristökasvatustyötä.  

Ps. Paikka saa rahaa kalankasvattamoilta, joten niiden kritisointi on siitä syystä käynyt työntekijöiden mukaan hankalaksi. He jakoivat ennen ”liikennevalokorttia” kalalajeista, joista suosia, harkita ja välttää (vrt. WWF:n kalaopas Suomessa). Kuitenkin paikallinen kalaskasvattamon pomo oli tästä suuttunut, että miksi vältä-listalla on heidän lohi. Akvaarion meribiologi muistutti kuitenkin jutellessamme minua, että kalankasvatukseen liittyy paitsi eläineettisiä (stressi ja ahtaus) myös ekologisia ongelmia (Yleensä: kassikalojen ruoka on troolattua eli ryöstökalastettua, eläintiheys altistaa kaloja taudeille jotka leviävät kasvattamoista muuallekin mereen, lisäksi paikallinen ravinnekuormitus on merkittävä ja siitä seuraa levättynyttä, jopa kuollutta merialuetta.). Näistä ongelmista akvaario ei valitettavasti voi oma-aloitteisesti enää viestiä. Sen sijaan he kannustavat ihmisiä vain kysymään aina kalan alkuperän. Kanadassakin troolataan isoja määriä mereneläviä meriekosysteemeistä piittaamatta, mutta hiukan asioita selvittämällä eettistäkin kalaa halukkaille löytyy…