Maailmalla on pula puhtaasta juomavedestä, ja meillä sotketaan kokonaisia vesistöjä

Maailman laajuisesti toimiva Nestlé pitää juomaveden myyntiä tulevaisuuden tärkeimpänä myyntituotteenaan, kertoi 29.10.2014 Yle Teemalla esitetty dokumentti Pullovesibisnes. Dokumentti valaisi, kuinka suuria määriä vettä nykyään myydään ympäri maailmaa puhtaiden luonnonvesien vähenemisen ja pohjavesien kuihtumisen vuoksi.

Pullovesikauppa on kasvanut miljardiluokkaan. Pulloveden myyntimarkkinoille ovat tulleet Nestlén lisäksi myös maailman arvokkain brändi Coca-Cola sekä useat muut toimijat. Kun Nestlé kolme vuotta sitten aloitti pohjavesien pumppaamisen USA:n Mainen osavaltiossa, perustettiin heti huolestuneita kansanliikkeitä mahdollisten luonnolle koituvien haittojen vuoksi.

Kun ajatellaan Talvivaaran kemikaalien luontovaikutuksia, tuntuu huoli Mainen osavaltiossa pieneltä. Maailmalla on puute puhtaasta juomavedestä, ja meillä sotketaan kokonaisia vesistöjä. Kontrasti on valtava. Suomessakin toki on kansalaisliikehdintää nähtävillä. Kaikki eivät hyväksy EU:n linjaa myötäilevän Suomen mineraalistrategian (2010) suunnitelmia Suomesta lukuisien kaivoksien luvattuna maana.

Dokumentissa kuvailtiin myös pulloveden myyntiin liittyviä eettisiä ongelmia. Useissa maissa ihmisillä ei ole rahaa ostaa pullovettä, mutta muutakaan puhdasta vettäkään ei ole. Vähät makeat vedet kuluvat usein teolliseen ja kaupalliseen tuotantoon. Vesivarojen yksityistämistä ei voi tietenkään sallia ihmisten perustarpeiden kustannuksella. Juomakelpoiset vedet ovat yhteistä kansallisomaisuutta.

Mikä on Suomessa saastealueiden pohjavesien tila nyt ja tulevaisuudessa? Pohjavettähän on kaikki maa- ja kallioperään sitoutunut vesi, ja sen pilaamiskielto on laissa ehdoton.

Silti tiedetään, että Talvivaarassa on tähän mennessä toimitettu jo miljoonia tonneja väkeviä kemikaaleja luontoon, kahden suuren vesistön vedenjakajalle. Kemikaalien monimuotoiset haittavaikutukset jatkuvat pitkälle tulevaisuuteen, vaikka toiminta loppuisikin. Tai jos toiminta jatkuu ja purkuputkikin rakennetaan, kaunis Nuasjärvi saastuu Vuokatista Kajaaniin eikä Oulujärvikään ole turvassa. Näistä vesistöistä otetaan kunnissa juomavettä.

IMGP1388

Kiutaköngäs, Kuusamo

Seuraavaksi ovat sitten saastumisvuorossa Pohjois-Suomen vähävetiset vesistöt, purot, joet, kosket ja pienet järvet tulevien lukuisien kaivoshankkeiden myötä. YVA- selvityksistähän tuon näkee – niissä luvataan suurien ja pitkäaikaisten saastepäästöjen tapahtuvan. Monet Lapin kirkkaat, pitkät ja vähävetiset joet tulevat täysin muuttumaan saasteiden vuoksi. Siinä menee pilalle yksi viimeisistä erämaa-alueista.

Yhteenvetona, maailman suurimmat ja arvostetut yhtiöt pitävät puhdasta vettä hyvin arvokkaana ja tekevät sillä aitoa liiketoimintaa. Meillä Suomessa sen sijaan saa pilata vesistöt ja pohjavedet oikein tekemällä tehden ja suurella rahatuella – jopa verorahojemme (Jos Soklin rataan myönnetään aiotut 200 milj. euroa?) sekä valtionrahoitusyhtiön (Solidium, Talvivaara) avustuksella.

Maailman juomavesipulaa ajatellessa on karmaisevaa katsoa, kuinka Suomen mineraalistrategiassa (2010) siunattu toiminta pilaa Suomen luonnonvesivaroja käsittämättömässä mittakaavassa. Suomi ei juuri arvosta puhtaita vesistöjään, kun tällaista annetaan tapahtua.

savukoski

Kemijoki, Savukoski

Lähteet

Talvivaara Annual Report s. 32:

http://www.talvivaara.com/files/talvivaara/AR%202012/Talvivaara_Annual_Report_2012.pdf

Vuosina 2009-2012 väkevän 93% rikkihapon määrä on ollut 795 tuhatta tonnia (esim. vuonna 2012, rikkihappoa 318000t).

Kemikaalien kokonaismäärä on ollut 2.22 miljoonaa tonnia (esim. vuonna 2012 kemikaaleja yhteensä 753000t). Toiminta on jatkunut täysillä ainakin 2013 ja osin 2014.

(Jäteveden puhdistaminen, loppusijoitus ja koko problematiikka on hyvin ongelmallista vaikka osa rikkihaposta ja emäksistä saadaankin saostettua kipsisakaksi. Pahin tulevaisuus skenaario olisi uraanin tuotanto jätekasoineen. Niiden sivuainejätteiden saasteaikavaikutus on jotakuinkin ikuinen. Ihmisen toiminta-aika jää siinä skaalassa vähäiseksi, mutta vahinko on valtava. )

Suomen mineraalistrategia http://www.tem.fi/index.phtml?101881_m=100693&s=4265

 

Kymmenisen kaivosta meän Lappiin?

”Hoi Lappilainen! Kukhaan etelän vares ei tunne seutumme suloa. Saati nuo ymmärrä, miksi jänkälä haluais kukhaan asua. Ei auta huuella city-vihreitten perhään. Meän on itte herättävä suojelemhaan Lappia – aataminaikhuisia kairoja ja juomakeleposen puhtaita väyliä.” –Raavas lappilainen

Tiesitkös, että Lappiin tai sen jokien valuma-aluille on suunnitteilla jo kymmenen uutta kaivosaluetta:

  • Hannukainen (Ylläs; suunnittelu keskeytetty, mutta ostaja haussa),
  • Juomasuo (Kuusamo),
  • Kevitsan laajennus (Sodankylä),
  • Kuotko (Kittilä),
  • Mustavaara (Posio),
  • Mustiaapa-Kaattasjärvi (Rovaniemen mlk ja Ylitornio, lue upeasta luonnosta täältä)
  • Sokli (Savukoski, lue upeasta luonnosta täältä),
  • Suhanko-Sompuoja (Ranua),
  • Viiankiaapa (Naturassa suojeltu suoalue Sodankylässä) ja
  • Akkavaran tienoo (Pelkosenniemi, varattuja alueita Savukosken rajalta Kairalan kautta Sodankylään asti).

Kaivostoiminta ulottuisi myös edellämainittuja alueita laajemmalle. Toimintaluvat saatuaan kaivosyhtiöt useimmiten hakevat rikastamoidensa yhteyteen seuravaksi kaivosalueen laajennuksia. Suunnitelmien taustalla on Suomen mineraalistrategia (2010).

Kaivoksen toiminta-aika ja yhteisöverotuotot ovat kysymysmerkki. Suurin taloudellinen hyöty valuu usein pienelle kansainväliselle sijoittajajoukolle. Toimintansa tueksi kaivosyhtiöt toivovat Suomen valtiolta ja paikkakuntien hallituksilta verorahoillamme kustannettuja teitä, rautateitä, sähkölinjoja ja asuntoja. Esimerkiksi norjalainen Yara odottaa parhaillaan Soklia varten 200 miljoona euroa!

Jos valitsemme omaan kuntaamme kaivoksen, sen haitta-aineet tulevat vaikuttamaan lähiluontomme ravintoketjuun. Ympäristöhaitat koskettavat erityisesti paikallisia asukkaita ja luontaiselinkeinoja. Vaikka suuria lupauksia annetaan, ei nykyteknologia ole riittävää eliminoimaan valtavien kaivosalueiden (toiminnanaikaisten ja -jälkeisten) vesi-, ilma- ja maaperäpäästöjen vaikutuksia. Päästöjen vaikutukset ovat monin osin laadultaan pysyviä tai erittäin pitkäaikaisia, kun kyseessä ovat matalat, pienen virtaaman purovesistöt (ks. lisää täältä). 

”Virkistythään väylien äärelä, saahaan niistä vettä ja ruokaa. Meän jokia vastaavat ovat mailmala harvinaisuuksia. Olhaanko met toela nyt niin pakottavassa tilantheessa, että haluamma, ja on ainoa keino halavala hinnala liata ikiaikuset Lapin erämaitten kirkhaat veet?”

Mallikirje päättäjille kaivosten luonnontieteellisistä huolenaiheista

En lähtökohtaisesti vastusta kaikkia kaivoksia. Kuitenkin useat luonnontieteelliset huolenaiheet kaivosbuumissa ovat yhä vailla vastauksia. Kokosin mallikirjeen päättäjille, johon yritin kansantajuistaa niitä huolestuttavia ja huomionarvoisia seikkoja, joista kaivoksia suunniteltaessa ei vielä tarpeeksi avoimesti keskustella. Kirje on pitkä, mutta niin on valitettavasti huolenaiheidenkin määrä.

Mallikirje

Hei XXXX,

On hienoa / toivoisin, että XXX kunnanhallitukselle ja kuntalaisille järjestetään keskustelutilaisuuksia suunnitteilla oleviin kaivoksiin liittyen. Olisi varmasti kaikkien etu kuulla esitelmiä paitsi kaivosyhtiön edustajilta, myös luonnon edunvalvojien puolelta.

(Ehdottaisin, että XXX tulisi esitelmöimään kemian/biologisen tutkimuksen ja luonnonsuojeluyhdistyksen näkökulmasta.)

Ympäristövaikutusten arviointiraportteja (YVA) on hyvin eri tasoisia. Uusin kaivos-YVA Kuusamossa (2013) on laajempi kuin monet aiemmat, mutta esimerkiksi Soklin fosfori-uraanikaivoksen YVA (2009) on huolestuttavan suppea. Yleisenä ongelmana YVA-selvityksissä on prosessitiedon puute. Ei ole tarkkaan määritelty minkälaisia jäteaineita ja vesiliuoksia muodostuu.

Luonnontieteellisiä ongelmia yleisesti kaivoksissa:

Vesi- ja ainetaseet ovat suurpiirteisiä ja isoissa mittakaavoissa poikkeustilanteet helposti aiheuttavat yllättävän isoja vaikutuksia luontoon.

– Tyypillisesti YVA:ssa lukee, ettei vaikutuksia pohjavesiin ole. Pohjavettä on kuitenkin kaikki kallioperän ja maaperän vesi. Niiden pilaamiskielto on laissa ehdoton. Pohjavesien saastuessa syntyy helposti pysäyttämätön prosessi, jossa vesi pilaantuu aina vain laajemmalta alueelta.

– Jätevedenpuhdistamo kuulostaa pelastukselta, mutta olemassaoleva teknologia jäteliuosten puhdistamiseksi on rajallista. Tulee kysyä konkreettisia numeroita ja keskustella niistä ymmärrettävässä muodossa, esim. kg/vrk päästöyksikössä. Esim. Kuusamon kaivoksesta sulfaattia eli suolaa menisi puhdistamosta huolimatta vesistöön n. 100 kg/vrk (*ks. lasku lopussa).

– YVA:ssa hankkeen arviointi on alustavaa ja keskittyy pääosin louhos- ja rikastamoalueen toiminnan aikaisiin vaikutuksiin. Jos näiden arvioiden perusteella hanke hyväksytään, tulisi myös lupauksiin sitouttaa. Esimerkiksi prosessivesien puhdistustehon arvioidaan olevan metalleille noin 70 % (Kuusamon YVA s. 243). Mitä jos teho onkin huonompi?

– Mitä sitten kun toiminta loppuu? Tieto jäännösvaikutuksista on riittämätöntä. Jäännösvaikutusten arviointi todetaan haastavaksi (Kuusamon YVA s.373). Jäännösvaikutukset ovat kuitenkin hyvin oleellisia, koska luonnonvoimat (veden virtaus, maaperän liike, lämpötilan vaihtelut jne.) vaikuttavat erilaisiin kaivosjätejakeisiin. Jätejakeet sisältävät raskasmetalleja, arseenia ja jopa radioaktiivisia aineita esimerkiksi sivukivikasoissa, rikastushiekka-altaissa, louhosjärvissä ja pintavalutuskentillä. Aikomus on yrittää estää veden kulkua jätejakeisiin. Onko olemassa niin lujia betonointiaineita, että kaivosjätteitä voisi ”loppusijoittaa” louhokseen liukenemattomaan muotoon ja alkuperäisen kallion lujuuteen? Muutoin syntyy helposti tilanne, jossa jätteet vuotavat satoja vuosia laittomia liukoisten aineiden pitoisuuksia (kaivannaisjäteasetus 2013), mahdollisesti kunnan ja valtio vastuulla.

Suolaa on isoissa mittakaavoissa hyvin vaikea erottaa jätevesiliuoksista (vrt. Kuusamossa arvioitu että 30% sulfaatista voidaan puhdistaa). Ei ole teknologiaa parempaan. Ohutkalvoilla ja käänteisosmoosilla voidaan operoida, mutta vielä se ei toimi näin isoissa mittakaavoissa.

– Suolaa muodostuu kaivostoiminnassa, kun metalleja liuotetaan hapoilla (tämä luultavasti olisi osa vaahdotusprosessia?). Happoja ei voi päästää vesistöihin, joten ne pyritään neutraloimaan emäksillä. Happo + emäs –> suola + vesi.

Happamia tai emäksisiä valumaonnettomuuksia ei saisi tulla: Emäksisissä olosuhteissa eliöt kuolevat. Hapan liuos taas liuottaa maaperästä metalleja mukanaan biokertyvissä ionimuodoissa, eli ravintoketjuun rikastuvissa muodoissa. Esim. Alumiini on maankuoren yleisin alkuaine ja jos sitä alkaa kertyä elimistöön, se aiheuttaa Alzheimerin tautia.

Pölyn vaikutuksia aliarvioidaan systemaattisesti, että pöly jäisi lähelle kaivosta. Kuitenkin METLA on tarkkailut Kittilän kaivoksen pölyvaikutuksia, jotka ulottuvat jopa yli 50 km päähän.

– Ekologisesti karut, matalat, pienen virtaaman pienvesiekosysteemit ovat hyvin herkkiä. Ts. päästöt laimentuvat vain vähän ja päästöjen viipymäajat yhdessä paikassa ovat pitkiä (esim. jos vertaisi meriin valuviin päästöihin). Silloin vaikutukset ovat suurempia.

Virtaamien muutokset ovat myös merkittäviä ympäristön muuttajia (* ks lasku lopussa)

– Erämaiden ekosysteemeissä elää paljon kansainvälisesti uhanalaisia eliölajeja. Puhtaat elinympäristöt ja makea vesi ovat globaalisti harvinaisia eli niiden arvo on kasvussa.

Ulkomainen suuryhtiö käyttäisi ilmaiseksi kuntamme luontopääomia. Luonto tarjoaa meille ekosysteemipalveluita, joita ei vielä osata hinnoitella (tämä on kansainvälinen tutkimusala). Kuitenkin ekosysteemipalveluiden katoaminen/heikentyminen olisi kallista. Esim. tulvien tasaus, pohjaveden muodostuminen, veden ja ilman puhdistaminen, geneettinen-lajistollinen-elinympäristöllinen monimuotoisuus, maaperän viljavuus, hiilen sitominen (erit. suot ja vanhat metsät), ruokatuotanto, lääkekasvit, rauha, virkistäytyminen…

Elinkeinovaihtoehdot voisivat liittyä esimerkiksi erilaiseen matkailuun (vaellus, kalastus, wildlife-valokuvaus, hiihto, marjastus…), makean veden arvokkuuteen, alkutuotantoon ja paikalliseen energiantuotantoon (pienehköjä biokaasuvoimaloita, tuulimyllyjä, aurinkopaneeleita).

Työllistämisnäkökulmassa pelkkä malmin etsintä voi olla kunnallemme etu. Mutta kaivostoimijoiden lupaamista verrattain lyhytaikaisista työpaikoista/muuttovoitosta tulisi tulevissa arvioissa vähentää muiden työpaikkojen menetys ja muuttotappiot.

Kannustusta tärkeään työhösi. Ymmärrän, ettei helppoja ratkaisuja ole.

ystävällisin terveisin,

XXX

– – –

Laskutoimitus ja lähteet:

* Kuusamon kaivoksessa prosessivettä olisi 1,5 milj. m3, joista enintään 20 %:a arvioidaan johdettavan vedenpuhdistuksen jälkeen vastaanottavaan vesistöön (s.243). Se tarkoittaa 300 000 m3 vuodessa, joka jaettuna 365 päivällä tarkoittaa 820 m3 vrk:ssa, joka jaettuna 24:llä tunnilla tarkoittaa 34 m3/h. Virtaama on huomattavan suuri ja aiheuttaa muutoksia vesistöihin. Virtaaman kemiallista koostumusta on arvioitu sivulla 245. Määrät ovat huolestuttavan suuria. Esimerkiksi “normaalin” sademäärän vuotena sulfaattia (suolaa) lähtisi vesistöön 35 775 kg eli 98 kg/vrk:ssa eli 4 kg/h.

Hannukaisen kaivoksen YVA http://www.ymparisto.fi/hannukaisenrautakaivosYVA

Kuusamon kaivoksen YVA http://www.ymparisto.fi/kuusamonkultakaivosYVA

SYKE (2014). Arvio Talvivaaran kaivoksen kipsisakka-altaan vuodon haitoista ja riskeistä vesiympäristölle. https://helda.helsinki.fi/handle/10138/38465

Onnettomuustutkintakeskus (2013). Ympäristöonnettomuus Talvivaaran kaivoksella marraskuussa 2012. http://www.turvallisuustutkinta.fi/material/attachments/otkes/tutkintaselostukset/fi/muutonnettomuudet/2012/k2wFN7MMJ/Y2012-03_Tutkintaselostus.pdf

Likaammeko puhtaat vesistömme radioaktiivisin yhdistein

Biokemistinä ihmettelen, että Suomi on täynnä insinöörejä ja luonnontieteilijöitä, mutta mediassa vaietaan Talvivaaran ja Soklin suurista uraanivarannoista. Ikiaikainen uraani on osin hajonnut kallioperässämme hitaasti tytärnuklideiksi, jotka myös ovat kemiallisesti myrkyllisiä tai radioaktiivisia.

Näyttökuva 2014-02-07 kohteessa 12.50.03

“Sakataan uraani talteen” –lukee Rukatunturia uhkaavan Juomasuon kaivoksen YVA-raportissa. Kuusamossakin kaivos havittelee uraania sisältävää malmiota. Moni paikallinen toivoo, ettei kaivos tuhoaisi matkailubrändiä ja Oulangan kansallispuistoa.

Eikä uraanin sakkaus riitä: Tytärnuklideissa (esim. polonium, torium, radium) alueelle jää lietteisiin jopa 85% säteilystä. Tytärnuklidien kemiallista saostamista ei käsitelty Talvivaaran onnettomuustutkintaselvityksessä. Kaikki Suomen kaivokset on perustettu vanhan kaivoslain aikaan, jolloin uraania ei ole tarvinnut huomioida mitenkään (kun sitä on ollut alle 10 mg/kg malmissa, vaikka se tottakai malmin käsittelyssä tuosta rikastuu). Talvivaara oli nikkelikaivos ja Soklista puhutaan fosforikaivoksena, vaikka näissä ovat myös Suomen suurimmat uraanivarannot.

Yhdisteiden liikkuvuus lisääntyy, kun kiviaines rikotaan ja paljastetaan. Kivimurskakasoista on valumia maaperään. Ajan kanssa valumia on suuria määriä. Säteileviä, biokertyviä, vesiliukoisia yhdisteitä kulkeutuu vääjäämättä ravintoketjuun. Lisäksi happamat valumat liuottavat maaperän metalleja sellaisina ionimuotoina, jotka kertyvät eliöihin.

On mahdotonta näissä mittakaavoissa lopullisesti ”aidata” kemiallisia aineita ja luontoa.

Juomakelpoiset kalajoet uhattuina

Nuorttijoki

Taloudellisten intressienkö takia likaisimme kansainvälisesti harvinaislaatuisen puhtaita, luonnontilaisia ekosysteemejä – juomakelpoisia, kirkkaita jokia?

Tietty ekosysteemi ei ole turhaan statukseltaan Natura2000- ja suojelualue. Esimerkiksi vanhoissa metsissä eliölajien monimuotoisuus on moninkertainen verrattuna talousmetsään. Vielä puhtaat erämaajoet ovat monien uhanalaisten eliölajien viimeisiä lisääntymisalueita.

Monimuotoisuus ja uhanalaisuus on lajien sisäistä (vaikkapa käyttäytymiseen ja geeneihin perustuvaa), lajien välistä (useita pölyttäjälajeja eri kasveille) ja ekosysteemien välistä (jokisuistoja, soita, niittyjä, ikimetsiä…). Tarvitaan suojelualuiden verkostoja, jotta lajistojen geeniperimä ei kapeudu ja eliölajit pääsevät vuorovaikuttamaan lajityypillisesti.

Norjalainen Yara päättää lähiaikoina Soklin kaivoksen rakentamisesta Urho Kekkosen ja Värriön kansallispuistojen väliin, Savukoskelle Itä-Lappiin. Alueella on myös Tuntsan luonnonsuojelualue ja kolme Natura-verkoston kohdetta. Natura-alueiden suojeluperusteita ovat Fennoskandian luonnontilaiset, kirkasvetiset erämaan jokireitit ja niiden tunnusomaisena lajina Nuorttijoen järvitaimen. Soklin vieressä kohoaa Korvatunturi, Lapin puhtaalle matkailubrändille tärkeä Joulupukin kotitunturi. Ks. http://savesantamountain.com/korvatunturin-luonto-uhattuna/

taimen

Tulevatko kaivokset miten haluavat

Tuhatsivuisiin YVA-raportteihin kohdistuu kritiikkiä: Tehdäänkö niitä vain muodon vuoksi? Esimerkiksi Lapin luonnonsuojelupiiri kirjoitti juuri noin 10 sivua huomautuksia Hannukaisen kaivoksen YVA:sta  painavaa luonnontieteellistä asiaa. YVA:ssa esimerkiksi arvioidaan pölyn jäävän kaivosalueelle, vaikka se huomautuksen mukaan lentää jopa yli 10 km päähän. Pölyn mukana leviävät radioaktiiviset aineet, arseeni ja raskasmetallit kertyvät jäkäliin ja sitä myöden poroihin. Ks. ‪http://www.sll.fi/lappi/edunvalvonta

Juuri pölyongelmista johtuen Kittilän Suurikuusikossa on alueen sammalissa voimakkaasti syöpää aiheuttava arseeni jopa tasolla 30 mg/kg (etäisyyden funktiona kaivoksesta). Lukema on Metla:n mittauksiin nähden kaikkien aikojen 30-kertainen Suomen ennätys. (Kittilän maa-alueen biologinen tarkkailu 2012, Pöyry Oy)

Kritiikin antaminen raportteihin on liian vaikeaa. Kirjallisia vastineita tekevät käsittääkseni vain muutamat yhdistykset, kuten Suomen luonnonsuojeluliiton piirit. Esimerkiksi koko valtavan Lapin alueen vastineita kirjoittaa yksi osa-aikainen toimistotyöntekijä (ei ole varaa enempään). Kritisointi on rankkaa siksikin, että kyseessä ovat isot asiat  luonnon suuren mittakaavan likaaminen, useiden eliölajien sukupuutot ja taloudelliset intressit.

Arjessaan ihmiset ovat uupuneita ja tietotulva on valtava. Kuka vapaaehtoinen jaksaa lukea tuhansien sivujen sekavia raportteja? Entä kirjoittaa poikkitieteellisesti vaativia vastineita lyhyessä määräajassa? Ei kukaan.

Jos vastineiden kritiikkiä ei pilkulleen huomioida (kuten usein käy), sivutetaan paitsi paikallisia, myös globaaleja perustavanlaatuisia “ongelmia”:

eliöpyramidi

eliölajipyramidi (kuinka kaikki ravintoketjun huipulla olevat lajit tarvitsevat pienempiä eliöitä) sekä

meneillään oleva kuudes massasukupuuttoaalto, joka vaarantaa pyramidin huipulla olevat – eli ihmisen. Aiheesta on julkaissut mailman arvostetuin tiedelehti Nature.

Massasukupuuttoaaltoja on ollut maapallon historiassa silloin, kun yli puolet elinympäristöistä on muuttunut. Muutokset ovat maantieteellisiä (vaikkapa veden virtaamissa), biologisia (kasvi-, sieni- tai eläinlajien lajien häviämistä),  kemiallisia (happamoituu tai suolaantuu) tai fyysikaalisia (säteilevän pölyn kulkeutumista, roskia). Nyt muutoksia aiheuttaa kiihtyvällä tahdilla ihminen.

Pientä ja tuntematonta tupajumia, sammalta ja kämmekkää pitää siksi suojella –suojelemme samalla ihmistä! Emme tunne eliölajipyramidin osia ja suhteita toisiinsa. Tiedämme kuitenkin olevamme välillisesti riippuvaisia kaikista muista eliöistä.