Miksi toimin?

Euroatlanttinen kehitys on ollut toistumaton erityistapaus. Se on perustunut raaka-aineiden saantiin siirtomaista ja omasta maaperästä. Luonnonvaroja on saatu maantieteellisesti lavealta alueelta ja geologisten aikakausien uumenista. Olemme valinnanpaikassa: Ihmiskunnan olisi joko valittava joidenkin vauraus ja pysyvä eriarvoisuus, tai kohtuullistaminen ja oikeudenmukaisuus. 

On luonnontieteellinen mahdottomuus levittää

  • fossiilisiin polttoaineisiin perustuvaa liikkumista ja asumista,
  • vaikutuksiltaan tuntemattomien kemikaalien käyttöön perustuvaa hyödyketuotantoa,
  • ja lihan kulutukselle rakentuvaa (eläinten oikeuksia murheellisesti polkevaa) ruokajärjestelmää kaikille ja kaikkialle (Maailman tila 2013, s.132).

Jo nyt, näistä toimista johtuen, kolme maapallon riskirajaa yhdeksästä on ylitetty (ks. tämän tekstin loppuosa). 

Seurauksena on kasvavia, peruuttamattomia ja hyvinvointiamme uhkaavia planeettamme ekosysteemien muutoksia. Muutoksiin liittyy kriisejä, jotka koskettavat suorimmin ensin köyhiä maita. Rikkaat ovat kuitenkin samassa veneessä. Tartuntataudit, ruokakriisit, hormonihäiritsijät, poliittiset levottomuudet, väkivalta, terrorismi ja sodat – yksikin näistä tai useampi luo vaarallisen maailman.

– – –

Havainnollistetaanpa kokonaisuutta seuraavaksi muutamalla kuvalla, joita olen esittänyt mm. Kemian opetuksen päivillä, Helsingin Yliopiston Kemian laitoksella (2013) ja Lapin toimijoiden ympäristöseminaarissa Luostolla (2013). Ne pohjautuvat Sustainability in science education -kurssiin Reykjavikin Yliopistolla.

Kulutus kasvaa kiihtyvästi eli eksponentiaalisesti (ts. aina kymmenkertaistuen vuosittain). Kuvassa käyrät ihmisten, BKT:n, autojen, patojen, veden kulutuksen, kaupunkiväestön, paperin kulutuksen, matkapuhelinten, turismin ja McDonalds’ien määrille. Toisessa kuvassa eri metallien kulutuskäyrät (Sverdrup & Ragnarsdottir, 2011). Mitä arvelet itse, kasvavatko nämä ikuisesti?

Näyttökuva 2013-04-01 kohteessa 15.29.55 Kiihtyvä kasvu

Raaka-aineita ei tietenkään riitä loputtomiin. Neitseellisten maankuoren alkuaineiden käyttö mukailee ”Hubbertin käyriä”. Huiput ovat nykytietämyksellä seuraavat: kulta (2000), hopea (2030), kupari (2040), sinkki (2030), lyijy (2020), indium (2050), rauta (2030), Molybdeeni (2050), kromi (2050), nikkeli (2050), platina (2030) ja fosfori (2000) (Sverdrup, Ragnarsdottir & Koca, 2011). Toisessa kuvassa öljypiikki, joka näyttää olleen vuonna 2007.

Näyttökuva 2013-04-01 kohteessa 15.30.10öljypiikki2

Mitä on tapahtumassa? Hinnat nousevat ja paljon. Tehostamme resurssien käyttöä ja kehitämme uutta teknologiaa. Revimme pian auki kaatopaikat ja haemme metallit (ym.) sieltäkin. Taloutemme tuskin enää huimasti kasvaa (koska nykyisellään kasvu on perustunut juuri näihin lähes ilmaisiin resursseihin). Ja jokaisen ihmisen käytössä oleva maa-ala vähenee. Noin 80-luvulta alkaen olemme länsimaissa käyttäneet useamman maapallon verran maata (joka tarvitaan veden, energian, ruoan ja  raaka-aineiden tuotantoon, sekä jätteiden säilytykseen). Nyt globaali keski-arvo on 1,5 maapalloa. Ja me eurooppalaiset käytämme jo 3 planeettaa, suomalaiset 4 !!! (Rohweder, 2008)

Näin ollen tulevilla sukupolvilla on huomattavasti vähemmän resursseja käytettävissään, jos muutosta trendiin ei tule.

pallopieneneeekojalki

Viimeisimpänä eikä vähäisimpänä. Ihmiskunnalla on ainakin kymmenen ongelmaa, jotka meidän on ratkaistava 20–50 vuodessa (Rockström ym., Planetary boundaries, Nature, 2009. Ps. Nature on maailman arvostetuin tiedelehti). Uhkista 3/10:ssä olemme ylittäneet jo planeetan rajat (tapamme historiallisesti massasukupuuttoaaltoon verrattavan määrän eliölajeja, muutamme ilmastoa ja typen kiertoa). Huolestuttavaa on, ettei 2/10 uhkista ole vielä tieteellisesti osattu tai voitu pitkäaikaisvaikutuksien osalta tutkia – vaara on siis vielä tieteelle pääosin tuntematon (kemikalisoitamme ympäristöä ja päästämme ilmakehään monenlaisia siellä reagoivia pienhiukkasia).

Uhkat2009Näyttökuva 2013-04-01 kohteessa 15.30.30

Muut 5/10 pian ylittämäämme planeetan rajaa ovat:

  • otsoni (Kemia-lehden mukaan otsonikerros ei olekaan palautumassa, kuten luulimme),
  • fosforin kierto (ks. käyrä yllä, olemme kaivaneet tehomaataloudellemme välttämätöntä, hupenevaa lannoitetta fosforikaivoksista ja siirtäneet sen vesistöjä rehevöittämään),
  • valtamerien happamoituminen (pieneliöstö ja korallit eivät kestä hapanta vettä – ja isot eliöthän syövät pieniä eliöitä),
  • makean veden kulutus (josta me suomalaiset käytämme 40% ostostemme muodossa ulkomailla, usein vesipulasta kärsivistä maissa, kun siellä valmistavat meille tavaraa ja ruokaa), sekä
  • maankäyttö (mm. metsien hakkaaminen karjalaitumiksi, veden kulun muuttaminen ekosysteemeissä).

– – –

Lopuksi. Kaikkien on toimittava ja rikkailla on suurin moraalinen vastuu. Perustavanlaatuinen moraalinen haaste on luoda omasta elämästään ”taideteos”, jossa ihmisen syvimmät arvot toteutuvat. Moraalisen yksimielisyyden tarvetta ja voimaa käsitellään Maailman tila 2013 -kirjassa (luku 13). Siellä perustellaan aukottomasti, miksi

  1. Jokaisella on oikeus elämään, vapauteen ja henkilökohtaiseen turvallisuuteen.
  2. Oikeudenmukaisuus ja etenkin sukupolvien tasa-arvo vaativat jakamaan hyödyt ja vastuut tasapainoisesti.
  3. Ihmisillä on ehdoton velvollisuus suojella lapsia. (Barack Obama: ”Kukaan ei halua sellaista tulevaisuutta lapsilleen”)
  4. Moraalisina olentoina ihmisillä on velvollisuus toimia myötätuntoisesti.
  5. Maailmaa ei saa tuhota.
  6. Päätöksien on heijastettava arvoja (vaaroina moraalinen tyytyväisyys, joka johtaa sokeaan toivoon, tai moraalinen passiivisuus, joka syntyy sokeasta epätoivosta).

Lähteet:

Rockström, J., W. Steffen, K. Noone, Å. Persson, F. S. Chapin, III, E. Lambin, T. M. Lenton, M. Scheffer, C. Folke, H. Schellnhuber, B. Nykvist, C. A. De Wit, T. Hughes, S. van der Leeuw, H. Rodhe, S. Sörlin, P. K. Snyder, R. Costanza, U. Svedin, M. Falkenmark, L. Karlberg, R. W. Corell, V. J. Fabry, J. Hansen, B. Walker, D. Liverman, K. Richardson, P. Crutzen, and J. Foley. 2009. Planetary boundaries:exploring the safe operating space for humanity. Ecology and Society 14(2): 32.

Rohweder, L. (2008). Kestävän kehityksen tulkinnallisia ongelmakohtia. Teoksessa Rohweder, L. & Virtanen, A. (toim.). Kohti kestävää kehitystä. Pedagoginen lähestymistapa. Opetusministeriön julkaisuja 2008:3. Helsinki: Opetusministeriö, 24−30.

Ragnarsdottir K.V., Sverdrup H.U. and Koca D. (2011) Challenging the planetary boundaries I: Basic principles of an integrated model for phosphorous supply dynamics and global population size. Ninth International Symposium on the Geochemistry of the Earth´s Surface (GES-9), Boulder, Colorado, USA. Applied Geochemistry, 26, 303-304.

Sverdrup, H. and Ragnarsdottir, K.V. (2011). Challenging the planetary boundaries II: Assessing the sustainable global population and phosphate supply, using a systems dynamics assessment model. Applied Geochemistry, 26, 311-314.

Wallenius, J. Ojasta allikkoon? Otsonikerrokselle löytyy uusia uhkia. Kemia-Kemi, 2, 12. http://www.kemia-lehti.fi/wp-content/uploads/2013/03/kem213_otsoni.pdf

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s