Olimme kuluttajia – minua inspiroi tulevaisuus

Millaisena näet arjen 15 vuoden päässä? Sytyn isoista linjoista. Kesäloman lennokkaimmat ajatukset herätti ajatushautomo Demos Helsingin perustajien Mokan ja Neuvosen (2009) kirjoittama pokkari ”Olimme kuluttajia – neljä tarinaa vuodesta 2023”. Kirja visio seuraavaa 15 vuotta eli aikaa, joka on jo puoliksi takanapäin!

Kulutammeko jatkossa vähemmän vai erilaisia asioita? Omasta halusta vai sääntelyn vuoksi?

Kirjan tekijöiden mukaan heidän skenaarioidensa on tarkoituskin ärsyttää. Ne liikkuvat seuraavien skaalojen välillä:Näyttökuva 2016-7-8 kello 16.10.02

  • on globaalia sääntelyä vs. ei ole globaalia sääntelyä
  • yhteiskunta on yhteisvastuullinen vs. ihmiset puuhaavat itsekseen

Kirja alkaa 53-vuotiaan Leenan tarinalla. Hän kasvaa niukkuuden keskeltä kuluttajaksi ja tavaran haalijaksi. Lopulta hän havaitsee tavarahulluuden. Kaupat ovat yhä suurempia. Kuluttamista tukevat lukuisat aikakausilehdet ja tv-ohjelmat. Eläinaivomme käskevät haalimaan tavaraa, koska eläinten maailmassahan hyödykettä ei luovuteta tai vaihdeta pois.

Yhdet vielä ja sitten lasku

Kuluttamisemme on rakennettu velalle. Se on halpaa. Emme maksa tuotteiden todellista hintaa, vaan ympäristövaikutusten maksu on siirretty muille.

Näyttökuva 2016-7-8 kello 16.09.27

kuva: tiendeo.fi, Puuilo-katalogi

Laskun maksaa seuraava sukupolvi. Tai me itse pian. Juuri nyt laskua maksavat esimerkiksi vesipulasta tai merenpinnan noususta kärsivien alueiden eliöt ihmisineen.

Hiihtokeskuksessa asuvaa kosketti lause: ”Lapin elämysteollisuus on päivittäisten miljoonien kilojen materiaalivirtojen mahdollistama.”

Chindia-ilmiö muistuttaa, että meillä on yhtä aikaa järjettömän suurta alituotantoa kaikesta (esim. pakastimista Kiinaan), mutta toisaalta ylituotantoa luonnonvarojen kulutuksen näkökulmasta. Rajat ovat tulossa vastaan.

Miten talousjärjestelmä toimii, kun niukkuus ja kriisit kasvavat? Kysymys on niin huippumielenkiintoinen ja super oleellinen, etten meinaa pysyä nahoissani! Taidan itse suunnata toivoni globaaliin sääntelyyn ja kansojen yhdessä tekemiseen. Toki ruohonjuuritasolla paikallisestikin on tärkeä vaikuttaa. Mutta ilman yhteiskunnallista sääntelyä en näe sademetsien tai jääkarhujen selviytymistä, saati loppua turkistarhaukselle tai merien saastumiselle.

Tuleeko muutos vapaaehtoisesti, yhteisöllisesti ja sääntelyn kautta – vaiko kriisin tai ekodiktatuurin kautta? Viimeisempi vaihtoehto ei välttämättä ole rauhanomainen.

Kirja esittelee neljä skenaariota

Skenaario 1: Vielä 15 vuotta tätä samaa (ei sääntelyä, ei yhteisvastuuta). Polarisaatio, siirtolaisvirrat, suuryhtiöiden ylivalta, ympäristön saastuminen ja resurssien niukkeneminen kiihtyvät. Vähemmistössä olevat yrittävät saada yhteisvastuuta aikaan, mutta heidän on tyytyminen omaan vaihtoehtoelämäänsä. Teknologioita kehitellään hajanaisesti ja ruokapelloilla viljellään tuotteita autojen tankkiin. Mafioiden valta kasvaa. Ilmastonmuutos kiihtyy, eikä sitä voida enää pysäyttää. Statussymboleita ovat liha ja kaukomatkat, ja ylipäänsä keskiluokkainen elämäntapa.

Skenaario 2: Paikallisvastuu herää (ei sääntelyä, on yhteisvastuu). Politiikka on menettänyt uskottavuutensa, mutta informaatioteknologian myötä läpinäkyvyys kaikessa lisääntyy. ”Moraalinen edistyminen” saa ihmiset kyseenalaistamaan valtioiden ja yritysten toimintatapoja. Ihmiset ryhmittyvät pienyhteisöiksi eri alueille ja pyrkivät omavaraiseen tuotantoon. Vaihdantatalous lisääntyy, koska energiaitsenäisyys ja suhdanteiden tasaaminen ovat suurimmat tavoitteet. Verkosta saa tukea pulmiin. Kaikista ostoista ja teoista jää jäljet verkkoon. Ihmiset vahtivat tosiaan. Hyveellistä elämää ihaillaan lähes uskonnollisesti. Kokemukset, laatu ja kierrätys ovat arvossaan. Matkustaminen ja lihansyönti vähenee.

Skenaario 3: Planetaarinen vastuu herää (on sääntelyä, on yhteisvastuu). Elämänsuojelu ja ihmiskunnan yhteinen arvomaailma hallitsevat päätöksiä. Maailmanhallitus on tavoiteltu työpaikka, joka toteuttaa mega-projekteja. Maa-alasta 10% on muutettu pysyviksi suojelualueiksi. Energiataseet ja ympäristökertoimet lasketaan kaikille tuotteille, eikä kuormittava tuote saa valmistuslupaa. Kaupungeista tulee omavaraisempia. Uudenlaiset teknologiat ja robotisaatio muuttavat arkea – tavoitteena kaikessa on saavuttaa ekologinen vakaus. Maailman uskonnot perustavat yhteisen eko-ekumeenisen liikkeen. Kaikki lapset kasvatetaan ensisijaisesti vaalimaan maapallon elinkelpoisuuden säilyttämistä. Kasvun vaatimuksen poistuttua työn asemesta arkea leimaavat kulttuuri ja harrastukset. Yhteiskunnallisen valvonnan ohella toimii lähimmäisten käräyttäminen ja sanktiointi epävirallisinkin keinoin. Yksityisautojen ja matkailun määrää on rajoitettu jyrkästi. Samoin lihansyöntiä. Salakauppa ja piraatit kukoistavat. Kampaukset ovat tärkeämpiä kuin vaatteet. Sähkön ja lämpimän veden kulutusta säännöstellään hintojen avulla.

Skenaario 4: Da Capo (on sääntelyä, ei yhteisvastuuta). Verojen ja tukien avulla pyritään maailmaan, jossa energia- ja ruokahuolto on kaikille turvattu. Ihmisille tärkeintä on oman perheen hyvinvointi. Yhteisöjen ja ihmisten välillä vaihdetaan kulutuskiintiöitä Wastebookissa, johon tallentuu jokaisen kulutustiedot. Yhteisomistajuus on pakollista monille hyödykkeille, kuten autoille, kesämökeille tai pakastimille. Autojen ja lasten määrää on rajoitettu. Yhteiskunta polarisoituu, eriarvoistuu ja tuotanto halpenee myös länsimaissa. Automatisaatio avustaa elämää. Halutaan hyvää, kallista ja kestävää. ”Irtikytketty” elämysala kukoistaa. Matkustaminen kallistuu ja vähenee. Ihmiset syövät kasvisruokaa ja bulkkikamaa. Metsäpinta-ala on lisääntynyt maailmassa.

Varmaa on, että seuraavan 15 vuoden aikana ehtii tapahtua paljon. Selvimmät megatrendit ovat:

  • luonnonvarojen jatkuva niukkeneminen ja kallistuminen, samalla jatkuva väestönkasvu
  • sukupolvenvaihdos politiikassa ja liike-elämässä – vauraat, koulutetut, koko elämänsä kuluttajina ja globaalien alakulttuurien maailmassa eläneet ihmiset ottavat vetovastuun

Kaikissa todennäköisissä skenaarioissa lihansyönti vähenee, liikkuminen kallistuu, kulutustavaroiden uusiokäyttö ja kierrättäminen lisääntyy, resurssikilpailu kovenee ja työnjako muuttuu. Informaatioteknologia vahvistuu ja ihmisistä tulee tiedostavampia.

Haluamme tikkarin, vaikka se pilaa hampaat

Uutta nykyajassa on se, että ainakin alle 40-vuotiaille useimmat omat halut ovat ristiriidassa oman välittömän edun kanssa. Jos muutosta ei tule ja ratkaisua ilmastonmuutokseen ei löydy, on edessä väistämätön kurjistumisen kierre.”IMG_0693

Joko sovimme globaalista sääntelystä, tai emme kykene siihen. Joko olemme individualistisia tai kehitämme uudenlaista yhteisöllisyyttä. Eli mustavalkoisesti ajateltuna joko yksin tai yhdessä, joko säännöillä tai ilman.

Politiikassa olemme jo siirtyneet ”Minä tarvitsen” ja ”Minä haluan” -politiikasta ”Me pystymme” -politiikkaan. Maailman tilaa tutkailleille on selvää, että entinen realismi on nykyistä utopiaa. Kuluttamisyhteiskunnan on pakko muuttua isosti.

Samalla entisestä idealismista on tullut realismia. Uutta osallistumista ja politiikkaa on hyveellinen toiminta. Ihmisten on oltava ratkaisuissa osallisia.

Avoin tulevaisuus saa suuntaa kuvitelmista. Millaisena sinä näet edelliset ja seuraavat 15 vuotta? Mokka ja Neuvonen pitävät tärkeänä visiointia ja totuttujen ajattelutapojen rikkomista. Tulevaisuus on täynnä mahdollisuuksia.

”Me olemme, ja siksi meidän on pystyttävä.” 

LUMA-päivien parhaat vinkit opettajille

Mitä tekee luonnontieteiden opettaja lomansa alkajaisiksi? No rientää tietysti onnessaan vapaaehtoisesti LUMA-päiville! Siellä saa täysillä pohtia kolme päivää luonnontieteiden opetusta. Kokosin nyt highlightseja, jotta joku toinenkin innostunut saisi parhaita vinkkejä käyttöönsä. : )

Oman opetukseni taso on ollut viime talven homekoulukriisin ja muiden suurempien muutosten jäljiltä vain välttävää. LUMA-päivillä 400 opettajan samanhenkinen seura uudisti ajatukset. Nyt yhdessä pohditut ideat saavat jäsentyä lomien ajan.

Lue alta, millaista olisi innostavampi matematiikka ja uudistuva oppilasarviointi. Lisäksi laitoin vinkkejä varhaiseen tiedeopetukseen ja fysiikkaan. Kemiaa en tällä kertaa pohtinut, koska olen siihen vastikään niin paljon perehtynyt. Lisätietoa tämän blogin välilehdiltä ja tästä julkaisusta. Yhden luennon pidin kyllä maailman tilasta (aiempi video tai kalvot).

Näyttökuva 2016-6-9 kello 16.21.57

LUMA-päivillä palkittiin 10 aktiivisesti luonnontieteiden opetusta kehittänyttä opettajaa.

Matematiikka

Matikan opiskeluun tarvitaan lisää yhdessä tutkimista ja monipuolisia lähestymistapoja. On liian yksipuolista vain laskea oppikirjaa. Tylsyys on saanut suomalaiset oppilaat vihaamaan matematiikkaa – ja tilanne kärjistyy yläkoulussa. Matikka on kamalaa, raskasta ja tylsää. Pitkän matematiikan lukijoiden joukko vähenee. Ei jakseta sitoutua matematiikan aikaavievään opiskeluun tai ylipäänsä syventyä pohtimaan. Insinööri- ja tiedealoille on jopa vaikea saada opiskelijoita, vaikka työpaikkoja olisi enemmän kuin valmistuvia. Ja vaikka matematiikka oikeasti on kaunista, jännittävää ja monipuolisesti kehittävää ; ).

Koko koulun matikkapäivä pitää ainakin järjestää! Sen oheen tarvitaan aktivoivia keskustelutehtäviä: jaa värinapit 1:1 tai 4:2 jne. , taittele 2:6 paperi (taittelua voi jatkaa myös aiheissa lavennus/supistus/puoliintumisaika/kkakkosenpotenssit…), palikoita tai murtokakkuja murtolukujen havainnollistamiseen…

Matikassa kannattaa toteuttaa vuosittain ainakin yksi projektityö. Se voisi olla esimerkiksi tilastojuliste, 9-luokalla pienryhmissä oman funktion muodostaminen ja piirtäminen, prosenttilaskuprojekti tai liikuntaan kytketty keskinopeustutkimus (matka/aika). Kaikki työt tietenkin esitellään toisille.

Avoimia tehtävänantoja ei kannata pelätä, vaan päinvastoin käyttää. Niitähän arkielämä on täynnä!

  • Kuinka kauan kestää täyttää astia vesiletkulla? Mitä tietoa tarvitaan?
  • Mikä rinne on jyrkin? Mistä sen tietää?
  • Suunittele rakennus ja maalaa se, paljonko kuluu maalia?
  • Minna menee kauppaan ja ostaa synttärikarkit, paljonko maksaa?
  • Mitä geometrisia kuvioita näet ympärilläsi? Ovatko ne tarkkaanottaen täsmällisesti niitä? Paljonko materiaalia tarvitaan? Valitse taso (7-luokka) tai kappale (9-luokka), paljonko maksaa sen päällystäminen?
  • Keksi matikan tehtävä kuvasta!
  • Etana kiipeää ja 10 päivän päästä etana on 50cm korkeudella – mitä on tapahtunut? Piirrä kuvaaja.
  • Jono-kilpailu: Piirrä viimeisen selkään joku numero ja jokaiselle jonossa olijalle on sovittuna lasku. Sitten eka huutaa mikä numero tulee jonosta ulos. Tuliko samat numerot?

Kiinnostavia matikan esityksiä löytyy seuraavista linkeistä:

 

Arviointi

Puhuttiin jatkuvan ja kokoavan arvioinnin käytännöistä. Uuden OPSin kanssa ovat vielä kaikki opettajat ymmällään.

Paras kuulemani vinkki, johon pitää tutustua, on Eve Lappalaisen Tavoitemittari-malli. Siitä löytyy video täältä. Lisäksi kannattaa katsoa, kun Laura Tuohilampi puhuu oppimisen ilosta ja Pekka Peura (maot.fi –blogi) kuvailee yksilöllisen oppimisen opetusmallia.

Even ja Pekan malleissa on ymmärtääkseni se idea, että oppilaat opiskelevat omaan tahtiin matematiikkaa. Käsitteistöstä on etenemiskartta sekä opetusvideoita netissä. Kun oppilas katsoo edenneensä sopivan määrän, hän tekee (verkossa) testin ja valitsee itse testin tason. Testejä on vaikkapa 5, 7 ja 9 tasoon. Hän ei erikseen lue ”kokeeseen”. Oppilas korjaa itse testin oikeiden vastausten perusteella ja keskustelee sitten opettajan kanssa, mitä osa-alueita vielä tarvitsee opiskella enemmän. Edetä saa sitten, kun oppilas on siihen valmis. Voidaan myös etukäteen sopia, mitä tarvitaan tasoon 7 tai 9 – jos vaikka kyseessä on portfoliotyö. Vau!

Opettaja voi myös esimerkiksi usein pyytää oppilaita viittamaan silmät kiinni (jotta muut eivät näe) ja näyttämään samalla sormilla asteikolla 1-5 ymmärsikö kuinka paljon. Toinen hauska idea oli, että oppilas nostaa punaisen tai vihreän mukin pöydälle, jos ymmärsi (vihreä) tai ei (punainen). Tai että oppilaat laittavat lähtiessään PostIt-lapuilla oven pieleen, mitä oppivat ja mitä eivät ymmärtäneet.

Muita vinkkejä

Näyttökuva 2016-6-9 kello 16.23.35

Googlaa ”concept cartoons” eli johonkin opetettavaan aiheeseen liittyvä sarjakuvaruutu, jossa on puhekuplat. Näiden avulla voidaan virittää keskustelua, kuka sarjakuvassa puhuu totta ja kuka palturia. Näitä voidaan käyttää osaamisen arvioinnissa monella tavalla.

Nearpod-ohjelmaan saa powerpoint-esityksen lomaan laitettua kysymyksiä, joihin oppilaat voivat reaaliaikaisesti puhelimillaan tai pädeillään vastailla. Näin voidaan kerätä luokan osaamisesta tilastoa tai avoimia vastauksia.

Oppimispäiväkirja tai tikkataulu-malli osaamisen tasosta ovat vanhoja hyviä keinoja, joita kannattaa ehkä päivittää uuden OPSin tavoitteiden tasalle. Sähköiset vihkot ovat helppoja ja hauskoja tehdä. Näihin voi ostaa esimerkiksi Book creator-apsiin lisenssit tai käyttää ilmaista Canva.com sivustoa.

Canva.com on ihan mahtava! Sillä voi tehdä julisteita, postereita, flyereita, lehteä, vihkoa… Kaikkea! Tämän otan kyllä käyttöön. Helppo kuin mikä.

Fysiikkaan sain vinkin, kuinka järven veden kerrostuneisuutta voidaan tutkia lämpötilamittauksissa. Otetaan vain iso järvivedellä täytetty kanisteri, jonka pohjalle laitetaan kiviä. Kanisteri upotetaan narulla pohjaan. Lämpömittarit voidaan sitoa sekä pohjalle, että narun eri osiin.

Yhteistyötä kannattaisi tehdä myös maantiedon ja fysiikan lämpötila-aiheissa liittyen ilmastonmuutokseen, lämpövirtauksiin ja -säteilyyn. Biologiaan taas kannattaa yhdistää optiikka, ja tehdä retki luontoon. Siellä voidaan mikroskoopin, kiikarin ja kameran avulla etsiä esimerkiksi kolme pientä ja kolme suurta kohdetta. Ja käydä sitten luokassa myöhemmin läpi (tai kuvan avulla luonnossa) optisten laitteiden toiminta. Liikunnassa voidaan tehdä tutkimusta roikkumisajan, keskinopeuden tai puristusvoiman eroista.

Peleistä kiinnostavia juttuja tekee ainakin kemian opettaja Maiju Tuomisto. Häneltä tarttui mukaan idea, että olisi kaksi jengiä, jotka keksivät toisilleen tehtäviä. Tehtävissä olisi eri vaikeustasot eli niistä saisi eri määrän pisteitä. Tehtävät liitettäisiin johonkin jo tuttuun peliin. Lopuksi jengit antaisivat toisilleen palautetta, joka olisi osa oppimisen arviointia.

Varhaiskasvatuksen tiedeopetuksen saralla tärkeintä on tukea ajattelun ja tutkimisen taitoja. Tavoitteena on, että lapsi oppii kuvailemaan kaikkia aisteja käyttäen havaintojaan. Esimerkiksi värjättyä hajustettua löllölimaa voi verrata vaikkapa sulaneeseen jäätelöön. Tehtävä: Kuvaile outoa limaa professori Kuperkeikalle mahdollisimman monipuolisesti!

Kestävän kehityksen oppimateriaaleista uusi kiinnostava sisältösivu on Helsingin Yliopiston Agenda2030 –oppimateriaali. Se käsittelee YK:n 17 keke-tavoitetta ja keinoja niiden saavuttamiseksi. Kurkkaa!

Lopulta tärkeintä on tietenkin olla läsnä ja kannustaa.

Aktivismikoulutuksen antia vol. 2.

Verrattain pienillä budjeteilla aktivistit ovat saaneet aikaiseksi kiihtyvän globaalin liikehdinnän. On tärkeintä fokusoitua siihen missä olet hyvä ja mikä sinua motivoi. Tee mitä rakastat, ja rakasta mitä teet. Lisäksi muistaen lauseen, johon vielä palaan: Shaming vegans harm the animals.

Näyttökuva 2016-4-8 kello 9.41.40

Maailma ei ole vegaaninen, koska veganismin hinta nähdään liian suurena. Se on sosiaalisesti, käytännöllisesti ja makuaistillisesti vaativaa.

Näyttökuva 2016-4-8 kello 9.42.56

Suurin osa ihmisistä ylikuluttaa tiedostamattaan eläinkunnantuotteita siksi, koska se on normi. Tavanomaista on hankala kyseenalaistaa. Seuraavina syinä tulevat herkullisuus ja täyttävyys. Juuri näistä syistä itsekin toisinaan kulutan yhä eläintuotteita.

Samaan aikaan ihmiset aidosti välittävät eläimistä ja haluavat tehdä hyvää. Eläineettinen argumentti ei vain ole monelle se ensimmäinen, ainoa tai relevantein. Hyvin pieni osa ihmisiä potentiaalisesti muuttuu hetkessä täysin vegaaneiksi. Ja erittäin pieni osa edes vegaaniutta kokeilleistakaan pysyy vegaanina lopun elämäänsä.

Pienin askelin

Askel kohti veganismia on tietoisuuden tasolla tapahtuva muutos. Tätä voidaan lähestyä myös toiminnan kautta. Asenteet muuttuvat huomaamatta tekojen myötä. Siksi kaikki syyt, joiden vuoksi lihankulutusta vähennetään ovat muutoksessa tärkeitä: terveys, ympäristö, nälänhätä, raha, maku… Pyri siis löytämään lihan vähentämiseen yhteisiä syitä, yhteisiä kokemuksia. Näyttökuva 2016-4-8 kello 9.54.40

”Rakastan lihan makua” tai ”Nuo vegetuotteet ovat kalliita ja outoja” ovat tavallisia suhtautumistapoja veganismiin. Toisaalta moni saa kasvisruokapäivästä hyvää oloa ja uusia makuelämyksiä. Silloin kynnys kasvisruokailuun madaltuu.

Erittäin mielenkiintoista on, että tutkimusten mukaan vegaaniruoan syöminen muuttaa ihmisten asenteita eläimiä kohtaan empaattisemmiksi. Liharuoka päinvastoin.

Uusia tuotteita ja tutkimusta

Eläimettömät tuotevalikoimat ovat isoissa kaupoissa kohtalaisia. Tilannetta entisestään helpottamaan saattaa markkinoille tulla muutamissa vuosissa laboratoriossa soluilla tuotettua AITOA maitoa, lihaa ja nahkaa. Nämä tulisivat siis olemaan kemiallisesti täysin samanlaisia, kuin eläimistä irroitetut osat. Lisätietoa Muufrii-artikkeleista.

Tuotekehittelyssä liikkuvat nyt isot rahat. Laboratoriotuotannossa piilee mahdollisuus. Labraeläintuote olisi halpa ja kivuton.

Jenkeissä on lisäksi annettu yli miljoona euroa tutkimuksiin, joilla tutkitaan, mikä on vegaanijärjestöissä strategisesti vaikuttavaa toimintaa.

Syyllistävät vegaanit vahingoittavat eläimiä?

Osa vegaaneista on sitä mieltä, että on riittämätöntä ja moraalitonta kehottaa ihmisiä vähentämään lihankulutusta. Nämä ns. vegaanipoliisit käyvät säälimättömästi sosiaalisessa mediassa vegaaniuden haasteita pohtivan kimppuun.

Saako vegaaniksi ryhtymisen tai vegaanina pysymisen vaikeudesta siis puhua ääneen? Onko veganismi vain puhdasoppiseen täydellisyyteen pyrkivä elämänkatsomus? Onko sellainen houkuttelevaa? Osalle ihmisiähän koko sana ”vegaani” on vaativan utopistinen. On todellakin eri asia olla vegaani Helsingin Kalliossa kuin Lapissa.

Näyttökuva 2016-4-8 kello 9.41.54

Kun halutaan saada isoja vaikutuksia eläinteollisuuteen, tärkeintä on juuri nyt vähentää kasvatettavien tuotantoeläinten ja kärsimyksen määriä. Suurin vaikutus on kalan ja lihan kulutuksella.

Eläintuotteiden vähentäminen lautaselta on merkittävä askel kohti vegaania maailmaa. Kun yli puolet ihmisistä eli kriittinen massa vähentää lihansyöntiään murto-osaan, vaikutukset ovat jo todella suuret. Mutta jos vain muutama prosentti ihmisiä ryhtyy vegaaneiksi muiden jatkaessa entiseen malliin (tai Kiinan ja Intian tavoin lisätessä lihankulutustaan), niin eläimille muutoksia ei juuri näy.

Näyttökuva 2016-4-8 kello 9.42.11

Eniten eläimiä kärsii ja kuolee kalastuksessa (isoin ympyrä) ja maataloudessa (sen sisälle piirretty tumman sininen iso ympyrä). Vähemmän eläimiä on turkis- ja eläinkoeteollisuudessa.

Seuraavaksi muistilappu itselle: Syyllistäminen ei tutkitusti moniinkaan auta. Käytä siis mielummin huumoria ja positiivista, arvostavaa, ratkaisukeskeistä, kannustavaa, avointa, kuuntelevaa otetta. Keskity enemmän prosessiin ja kohtaamiseen – kuin pikkutarkasti sisältöön.

Faktat eivät myy ideologiaa, jos asenne on syyllistävä. Mielestäni pahoja asioita tekevät ihmiset eivät oikeasti tietenkään ole pahoja ihmisiä.

Huoli eläimistä on jo normi

Näyttökuva 2016-4-8 kello 9.54.21

Vihreällä suurimpien eläinjärjestöjen käyttämät varat kampanjointiin vs. suuryritykset.

Vaikka suuryritykset käyttävät valtavia määriä rahaa hidastaakseen eläinaktivistien unelmia, niin eläinteollisuuden puolustajat kyllä sahaavat jatkuvasti omaa oksaansa. He yrittävät puhua mustaa valkoiseksi. He väittävät olosuhteita hyviksi, vaikka suurin osa ihmisistä näkee huolenaiheet.

Viimeisin itkunaurattanut tapaus oli, kun HKScanin vastaus teuraskohuun oli hankkia teurastamoihin valvontakamerat – joita kukaan ei katso, tai joita toimittajille ei voi näyttää. Anteeksi kuinka?! Kameroiden puoleen käännytään vain silloin, jos on epäily eläinten kaltoin kohtelusta. Sen saamiseksi tarvitaan lisää salakuvauksia, joista taas teollisuus haluaa kuvaajat syytteeseen. Uskomatonta menoa, sanoo moni kuluttaja.

Vastaavia esimerkkejä riittää. Maatalouden etuja (!?!) ajavat tahot ministeri Tiilikaista myöden jaksavat hokea, kuinka ”Suomessa eläimet voivat hyvin, kun taas ulkomailla…”. Jep. Eläinjärjestöjen eläinlakiuudistukseen ajamat pääkohdat liittyvät parannuksiin, jotka ovat jo monissa verrokkimaissa toteutettu: rauhoitettuun ja kipulääkittyyn kastraatioon, vapauteen liikkua, häkittömyyteen, ylijalostuksen ja eläinviihteen rajoituksiin.

Ihmisten mielipiteet ja tiedot jo muutuvat, vaikka etujärjestöt eivät vielä uskalla. Valtaosa eurooppalaisista haluaa parannuksia eläinten oloihin ja on lisännyt kasvisruoan osuutta ravinnossaan. Eläinteollisuus ostaa valheillaan vain lisäaikaa. Koulutuksen luennoitsijat Melanie ja Tobias ovat havainneet maailman kiertueellaan, että maailma muuttuu nyt kohti veganismia kiivaammin kuin koskaan ennen.

Tämä riittää juuri nyt.

Kuuluisien vegaaniaktivistien koulutuksessa

Näyttökuva 2016-3-27 kello 15.29.30

Sattumalta pääsin mukaan kahden päivän koulutukseen, minkä puhujat olivat osa kansainvälisesti kuuluisaa aktivistijoukkoa. Anti oli niin mielenkiintoista, että pakko prosessoida sitä muutaman bloggauksen verran. Parhaat palat, olkaa hyvä!

Puhujina koulutuksessa olivat Melanie Joy (Psykologi, FT Harvardista, mm. kirjoittanut Miksi rakastamme koiria, syömme sikoja ja pukeudumme lehmiin -kirjan ja puhunut TED-talkissa) sekä Tobias Leenaert (Belgian eettisen vegetaristiliiton perustaja ja johtaja, ja veganstrategist.org -bloggajaa). Koulutuksen tavoitteena oli tukea Animalian ja Vegaaniliiton aktivisteja työssään.

Näyttökuva 2016-3-27 kello 15.41.16

Kuvat: Youtube & Peuventillssofrir.wordpress.com

Tartutat tunteita – tee siis vain se, minkä iloisena jaksat

Aktivistina on kiehtovaa vaikuttaa moneen ongelmaan yhtä aikaa. Mutta toisaalta vaikuttamistyö on kaksiteräinen miekka. Väsyminen, burn out, kyynistyminen, on kaikille aktivisteille ”ammatillinen riski”. Tunnistamattomana se on järjestötyön hiljainen tappaja.

Olet sitten eläin-, ihmisoikeus- tai ympäristöaktivisti niin aktivistina sinulla on todellinen vaara saada sekundaarinen traumareaktio. Se uhkaa muiden kärsimyksen todistajia. Tällä voi olla vakavia fyysisiä ja henkisiä vaikutuksia omaan hyvinvointiin. Traumatisoitunut aktivisti voi sulkeutua ja muuttua esimerkiksi vihaisemmaksi, yksinäisemmäksi, unettomaksi tai kyyniseksi.

Näyttökuva 2016-3-27 kello 15.23.51

Melanien suosittelema kirja aiheesta

Siksi kenenkään aktivistin ei kannata todistaa liikaa väkivaltaa – tiedätkös, kerta toisensa jälkeen katsot uusia julmia kuvia. Eläinaktivisti tietää jo, mitä eläintuotanto on. Silti katsomme sosiaalisessa mediassa materiaalia, joka huomaamattamme traumatisoi meitä.

Jakamalla järkyttäviä kuvia siirrämme omaa ahdistustamme kavereihimme. Tunteet tarttuvat. Esimerkiksi eikö kyynisen ihmisen kanssa keskustelu vie voimia ja masenna? Toisaalta taas voit saada toisesta ihmisestä uskomattoman määrän energiaa. Minulle kirkkain iloisin silmin hyviä asioita edistävät rauhalliset, toiveikkaat tai idearikkaat vaikuttajat antavat paljon voimaa. Energinen ihminen on engaging, vangitseva esimerkki muille.

Vain oman jaksamisen rajoissa aktivismi ylipäänsä on isossa kuvassa tehokasta. Pyrkimys jatkuvaan täydellisyyteen voi uuvuttaa. (Sivuhuomautus: Enhän itsekään ole vegaani, vaikka sen mukaisen maailmankuvan eteen teenkin vapaaehtoisesti paljon.) 

Siksi Melanie antoi meille kotiläksyn: Rentoudu ja priorisoi oma jaksamisesi JOKA PÄIVÄ. Tule tietoiseksi omista tarpeistasi ladata akut. Tee lataamisesta rutiinia.

Rakenna vastustuskykyä

Englannin kielen sana resilience kuvaa ihmisen kykyä vastustaa kyynisyyttä ja ahdistusta. Sitä ominaisuutta kannattaa vahvistaa itsessä, koska aktivismi on haastavaa.

Resilience on vaikeampaa kulttuurissa, joka kieltää väkivallan olemassa olon. Esimerkiksi eläinaktivistien jaksamisen tekee haasteelliseksi sosiaalisen ja laillisen tuen puute. Väkivaltaisesti tuotetut eläintuotteethan ovat valtakulttuuria, hyväksytty normi. Syöminen on henkilökohtainen asia. Siihen ei yleisesti tykätä puututtavan. On myös haastavaa, kun uhrit itse eivät ole protestoijia. Protestoimme toisten puolesta.

Omaa jaksamista voi tietoisesti lisätä jakamalla USEIN esimerkiksi seuraavaa itselle ja muille:

  • arvostuksen kokemusta,
  • kannustusta,
  • sallivuutta (vaikka se tarkoittaisi joskus epätäydellistä vegaaniutta, ”paheita”),
  • lepoa ja
  • onnistumisten juhlimista.

Jokaisella aktivistilla tulisi olla joku läheinen ihminen, joka tunnustaa aktivistin tunteet ja tukee hänen inspiraatiotaan. Toisin sanoen tukihenkilö ja hyviä ihmissuhteita. Lisäksi on hyödyllistä tunnistaa ja ottaa haltuun muutkin aktivismin ulkopuoliset toistuvat tilanteet, jotka arjessa itseä stressaavat ja triggeroivat. Priorisoi oma iloisena jaksaminen!

Vegaaniyhteisön tuki

Kirjoitan seuraavalla kerralla upeita vegaani- ja eläinoikeustuulia maailmalta.

Tämän traumareaktiopostauksen päätteeksi haluan kuitenkin jo jakaa erään uuden tiedon. Nykyään löydät vegaaniystävällisiä psykologeja. He ymmärtävät eläinteollisuuden traumatisoimia vegaaneita.

Ammattitaitoinen psykologi ei ihmettele vegaania tyylillä: ”Mikä meni vikaan silloin, kun Gandhista tuli ihmisoikeusaktivisti?” Näyttökuva 2016-3-27 kello 15.24.05

Siinäpä se. Usein ahdistunut aktivisti kuulee tai kokee olevansa liian herkkä. Mutta eikö ole normaalia ahdistua väkivallasta? Jos hinta ei ole liian suuri, ahdistuksesta seuraa toimintaa eli aktivismia, muodossa tai toisessa, pientä ja suurta. Onneksi ihmiskunnassa eläinaktivismi on kiihtyvästi yhä monimuotoisempaa ja vaikuttavampaa.

Monet päällekäiset merkit todistavat, että olemme suurten muutosten äärellä. Siitä lisää seuraavalla kerralla🙂

Outo, oudompi, vegaani Lapissa

Kolme vuotta vanha blogini valittiin lokakuun retkeilyblogiksi! Kiitos kunniasta Retkipaikka.fi. Yksi hyvä retki olisi nytkin takataskussa blogattavaksi. Sitä ennen haluan pohdiskella vähän tämän viikon uutisia eläintehtaista Lapin näkökulmasta.

Ensinnäkin eläintuotannosta hyvin ahdistuneena olen samalla iloinen, että lahjoitusrahojani käytetään onnistuneesti. Oikeutta eläimille -järjestöllä ei ole palkattua henkilökuntaa. Siksi lahjoitusrahat voidaan käyttää tehokkaasti suoraan toimintaan ja viestintään. Mikä sijoitus olisi tärkeämpi kuin äänen nostattaminen äänettömien puolesta? Lahjoittaa heille voi tästä. Allekirjoita myös vetoomus.

Eläinjärjestökentän yhteisenä voittona on tällä viikolla hetkeksi saatu lasiseinät eläintehtaisiin, Tampereen delfinaariolle sulkupäätös ja härkätaisteluilta evättyä EU-tuet. Kiitos. Lihakohu varmasti vaikuttaa moniin ihmisiin.

Kasviproteiinit Lapissa outoa

Itsekin nyt päätin, että enää en aieoo kuluttajana nöyristellä Lapissa! Suomen maaseudulla on ylipäänsä tuntunut aina vaikealta tilata  vegaaniruokaa. Olla se outo, jolle ei kelpaa normaali. Se suomalainen. Se, miten on aina tehty. Eli palanen yhdestä 67 miljoonasta eläimestä, joita Suomessa vuosittain teurastetaan.

Tukisin mielelläni pienyrittäjiä ja söisin usein ulkona. Mutta on miltei mah-do-ton-ta saada maaseudulla proteiinipitoista vegaaniruokaa. Seisovissa pöydissä voi olla viittä sorttia erilaisia eläinten osia – mutta pavut, herneet, tofu, seitan, linssit, siementahnat, soijarouhe, kauratuotteet… Näitä kun pyydät listoille, niin henkilökunta vaivaantuu: ”Kuka niitä söisi?! Ei meillä ole oikein ollut noita … vegaaneja.”

Suomen maaseudulla ja erityisesti Lapissa ollaan eläinoikeus- ja ilmastonmuutosrintamilla ihan oikeasti jumituttu 90-luvun tasolle. Kaurajugurtti ja vegenakki ovat täällä etelän vouhotuksia. Pyhää on maito ja makkara! Luonnollinen ja luonnon kansa! Suomalainen työ!

Kuitenkin monet vegetuotteet ovat nykyään suomalaisia. Proteiinipitoiset kasvikset, kuten kvinoa kasvavat myös Suomessa. Kvinoa on nostettu YK:n globaalien maatalouden kehittämistavoitteiden kärkeen. Suurien suuntaviivojen ohella muutosta tarvitsee tehdä myös paikallisesti – ruohonjuuritasolta ylöspäin.

Tavoitteet talveen

Näyttökuva 2015-6-3 kello 21.19.32Tämän talven tavoitteeni Lapissa voisi olla pitää käsilaukussa papupurkkia. Sen voisi tarpeen vaatiessa vaikeassa tilanteessa ojentaa ravintolahenkilökunnalle. Näin illallinen ei olisi ihan pelkkää rasvaa ja hiilareita! Ehkä laukkuun kannattaisi valmistella myös perustelulappu, jolle voivat sitten irvailla taukohuoneessa😉.

Toinen talven tavoite on aktivoida Animalia Lappi. Voisimme saada Lapin kaupunkeihin näytille muutaman eläinoikeus- tai ilmastonmuutosaiheisen taidepläjäyksen. Esimerkiksi valokuvanäyttelyitä tai elokuvia saa lainaan emo-Animaliasta

Näyttökuva 2015-11-1 kello 18.54.14Ja tänään 1.11 on World vegan day. Leivoin Chocochilin ohjeella opehuoneeseen ja yläkoululaisille kaikille vegaaniset mustikkamuffinsit! Värityskirjan kukko sanoo: ”Muffinsseja, ole hyvä, joiden takia minun ei tarvitse kuolla.” Peace.

Ensi kerralle lupaan taas retkeilyaiheen.🙂

Koskimelonta Nuortilla

Maaruska on Lapissa parhaimmillaan. Meloimme viikonloppuna Nuortti-jokea 20 km Venäjän rajalle saakka. Nuortti on kirkas ja kuohuva joki UKK:n kansallispuistossa Savukoskella. Kanootilla tai kajakilla pääsee erityisiin paikkoihin.

IMG_3516IMG_3518

IMG_3491Valitsimme lyhyemmän reitin, koska lähtiessä satoi. Meloimme lauantaina kaksi tuntia ja sunnuntaina kolme tuntia. Matkalle mahtui hauskoja aloittelijoille sopivia koskia, nivoja ja könkäitä – eli vaihtelevan kuohuvia kivisiä virtoja. Kovimmista könkäistä ei ihan kuivana selvitty, kun kuohut pärskivät sisälle kanoottiin. Näistä hetkistä ei sattuneesta syystä ole valokuvia😀

Inkkarikanootit saa vuokrattua Samperin Savotta -erämaahotellista Savukoskelta. He myös kuljettavat kanoottiporukan välineineen lähtöpaikalle, ja hakevat lopuksi pois.

Yöpymisiin on matkan varrella useita Metsähallituksen vuokra- tai autiotupia, sekä taukopaikoiksi kotia tai laavuja. Varustelutaso vaihtelee, mutta tunnelma on aina hieno. Hyvät retkieväät on oltava!

IMG_3487IMG_3521IMG_3508IMG_3507

Nuortti soljuu Venäjän halki Jäämerelle. Valtioiden rajalta Samperin Savotan poromies (söpöine Satve ja Nuortta porokoirineen) haki kanootit ja tavarat sovittuun aikaan mönkijäpolkua pitkin. Puhelinkenttiähän koko retkellä ei ole. Itse patikoimme kauniin maaruskan värittämän 7 km tielle, jossa he odottivat kuljetusauton kanssa. Matka takaisin ”ihmisten ilmoille” oli tästäkin kohdasta vielä 100 km, Savukosken erämaataajamaan.

UKK-puisto on todella kaukana jeeran kairassa. Luonto on villiä. Alueella asuu muutamia yksilöitä karhuja, susia, ilveksiä ja ahmoja. Toivoin näkeväni vilauksen!

IMG_3500IMG_3502

Yhtään merkkejä suurpedoista  emme harmiksemme nähneet, mutta iloitsimme vielä toistaiseksi puhtaana virtaavasta Nuortista. Soklin kaivoshanke uhkaa tämän itäkairan lähteitä, hetteitä, puroja, jokia ja pohjavesiä. Ne pulputtavat jokapuolella ja ovat sitä Suomen sinistä kultaa. Alue on aarre. Isommankin vaellusretken arvoinen!

IMG_3509IMG_3519

Niittotalkoot ja luontoretki kemijoen saaristossa

Harvinaiset kukat eivät minua juuri aiemmin kiinnostaneet. Viime perjantai muutti kaiken.IMGP1296

Lapin luonnonsuojelupiiri järjesti niittotalkoot Suomen luonnonsuojeluliiton omistamalla alueella Kemijoella. Niitty sijaitsee Pelkosenniemellä, tarkalleen Keminsaarten Kuusisaaressa. Paikalle ajetaan (yläjuoksuun etelän (!) suuntaan) tervan tuoksuisella veneellä.

Niitto ja haravointi kukkien tuoksussa on kivaa liikuntaa🙂 Lisäksi tulistellaan ja herkutellaan – ruokaa, teetä ja sympatiaa.

IMGP1308IMGP1313

Yleensä en itikoista ole millään. Ei tule oireita. Ja juhannuksen tienoon pahin ötökkäaika ollaan muualla. Nyt loppukesällä tai syksyllä, kun pysyy liikkeessä ja löysissä vaatteissa –> no problem.

Mutta meille sattui saareen tuuleton ja lämmin keli. Piti pukea päälle sekä sääskitakki että sääskihattu😀 Melkoinen look! Tämmöistä muotia ei ole edes Tukholmassa. Vertailuna parin vuoden takainen viikatteen terotus ja itikaton ilma.

IMG_3032IMGP1303 

Kesä on niin myöhässä, että hyttyset eivät vielä ole vaihtuneet mäkäriksi. Kukat ovat vasta nupulla ja juhannusruusu kukkii!! Niitimme varovasti. Jätimme kukkaisimmat kohdat pörriäisille.

IMG_3027

Järjestötoiminnassa parasta on ehdottomasti, paitsi hyvien juttujen puolustaminen, niin myös aidot omalaatuiset ihmiset. Kaikki saavat olla omia itsejään. Vaikka se joskus rasittaa tai harvat toimijat ylikuormittuu, niin lopulta siinä sisäistää, kuinka ihmisen kauneus on arvoissa ja teoissa. Ei ulkoisissa seikoissa.

IMG_3016IMG_3015

Järjestötoiminnassa oppii aina valtavasti uutta. Luonnonsuojelija tietää, että muuttohaukkojen pesintä ei ole onnistunut kahteen vuoteen. Toinen kertoo apilakirjokääriäisestä, joka ainakin hidastaa teollisuushankkeita. Näitä viherpiipertäjien piiperöjuttuja, ajattelen ensin. Ja seuraavaksi tajuan, ne ovat oikeasti avainasioita. Sukupuuttoaallossa on pääosin kyse näistä mainstreamille tuntemattomista eliölajeista. Ei vain saimaannorpasta.

Kyse on myös harvinaisista, äärimmäisenkin uhanalaisista kukista. Vaalean violettia pulskaneilikkaa on meidän saaressa ja tietyin paikoin Pelkosenniemen teiden varrella. Kultapiisku, kissankello, rantatädyke ja kissankäpälä ovat kaikki karun hiekkaisan valoisan paikan asukkeja. Ne ovat Suomen mittakaavassa harvinaistumassa. Tärkeinä olentoina ne ruokkivat medellään kauniita perhosia ja pörröisiä kimalaisia!

Täällä ei ole etelän vitsauksia: lupiinia, horsmaa tai punkkeja. Pois niitämme heinää, ruusua, pajua ja mesiangervoa. Mesiangervossa on muuten aspiirinin aineita… Onnellista oppia perinnetaitoja ja luonnontietoa – tuoksuvan heinän ja hiljaisen erämaan keskellä!

IMG_3036 IMG_3037 IMG_3038 IMG_3029

Kukkaloistoa on vaikea näyttää blogissa. Mutta miettikää, että siinä globaalisti ainutlaatuisessa jokisaaristossa kasvavat muut saaret vihreää rehevää pusikkoa. Meidän niittämä alue erottuu!! Sielläpä kasvaa kaunis, herkkä, värikäs, hauras, luonnon kukkien meri. Vain sillä alueella, josta niitämme pois ravinteita. Päätin, että jatkan projektin parissa.

Toivottavasti tätä jokisaariltaan ja soiltaan ainutlaatuista Natura2000-suojelualuetta uhkaava tekoallashanke ei toteudu. Siis entinen Vuotos, uudelta nimeltään Kemihaaran allas. Hyödyt olisivat minimaalisia, mutta pelkästään kalat olisivat tekojärvessä ja Kemijoessa sen jälkeen yli vuosikymmenen käyttökiellossa. Soilta liukenee tekoaltaisiin elohopeaa ja muita raskasmetalleja. Samoin Soklin valtava kaivoshanke uhkaa Kemijokea. Hanke on loppusuoralla ja päätöksiä tehtäneen syksyllä. Kemijoki toimisi kaivoksen viemärinä. Jos haluat auttaa Kemijokea, ota yhteyttä Lapin luonnonsuojelupiirin toimistolle.

Kemijoen vesi on nyt tummanpuhuvan puhdasta. Kuin majesteetillistä hiljaa lipuvaa mustaa silkkiä. Erämaan jokisaaristo. Jalokaloja ja tavallisempia. Rauhoitetun ja satoja uhanalaisen törmäpääskyn pesiä. Johonkin latvoille on kuulemma vasta muuttanut Venäjältä euroopan majava.❤ Yläjuoksulle voisi vielä tehdä hiljaisen kajakkiretken.

IMG_3041IMG_3025

Toivottavasti ensi vuonna saamme muutaman niittokaverin lisää. Nyt talkoolaisia oli kaksi kyläläistä ja kolme Lapin luonnonsuojelupiirin hallituksen jäsentä. Oli se vaan kukkien ja mehiläisten näkeminen semmoinen palkinto, että jatkan niittämistä ensi vuonna vaikka yksin. Ikimuistoinen luontoelämys.

IMG_3046IMG_3051