Outo, oudompi, vegaani Lapissa

Kolme vuotta vanha blogini valittiin lokakuun retkeilyblogiksi! Kiitos kunniasta Retkipaikka.fi. Yksi hyvä retki olisi nytkin takataskussa blogattavaksi. Sitä ennen haluan pohdiskella vähän tämän viikon uutisia eläintehtaista Lapin näkökulmasta.

Ensinnäkin eläintuotannosta hyvin ahdistuneena olen samalla iloinen, että lahjoitusrahojani käytetään onnistuneesti. Oikeutta eläimille -järjestöllä ei ole palkattua henkilökuntaa. Siksi lahjoitusrahat voidaan käyttää tehokkaasti suoraan toimintaan ja viestintään. Mikä sijoitus olisi tärkeämpi kuin äänen nostattaminen äänettömien puolesta? Lahjoittaa heille voi tästä. Allekirjoita myös vetoomus.

Eläinjärjestökentän yhteisenä voittona on tällä viikolla hetkeksi saatu lasiseinät eläintehtaisiin, Tampereen delfinaariolle sulkupäätös ja härkätaisteluilta evättyä EU-tuet. Kiitos. Lihakohu varmasti vaikuttaa moniin ihmisiin.

Kasviproteiinit Lapissa outoa

Itsekin nyt päätin, että enää en aieoo kuluttajana nöyristellä Lapissa! Suomen maaseudulla on ylipäänsä tuntunut aina vaikealta tilata  vegaaniruokaa. Olla se outo, jolle ei kelpaa normaali. Se suomalainen. Se, miten on aina tehty. Eli palanen yhdestä 67 miljoonasta eläimestä, joita Suomessa vuosittain teurastetaan.

Tukisin mielelläni pienyrittäjiä ja söisin usein ulkona. Mutta on miltei mah-do-ton-ta saada maaseudulla proteiinipitoista vegaaniruokaa. Seisovissa pöydissä voi olla viittä sorttia erilaisia eläinten osia – mutta pavut, herneet, tofu, seitan, linssit, siementahnat, soijarouhe, kauratuotteet… Näitä kun pyydät listoille, niin henkilökunta vaivaantuu: ”Kuka niitä söisi?! Ei meillä ole oikein ollut noita … vegaaneja.”

Suomen maaseudulla ja erityisesti Lapissa ollaan eläinoikeus- ja ilmastonmuutosrintamilla ihan oikeasti jumituttu 90-luvun tasolle. Kaurajugurtti ja vegenakki ovat täällä etelän vouhotuksia. Pyhää on maito ja makkara! Luonnollinen ja luonnon kansa! Suomalainen työ!

Kuitenkin monet vegetuotteet ovat nykyään suomalaisia. Proteiinipitoiset kasvikset, kuten kvinoa kasvavat myös Suomessa. Kvinoa on nostettu YK:n globaalien maatalouden kehittämistavoitteiden kärkeen. Suurien suuntaviivojen ohella muutosta tarvitsee tehdä myös paikallisesti – ruohonjuuritasolta ylöspäin.

Tavoitteet talveen

Näyttökuva 2015-6-3 kello 21.19.32Tämän talven tavoitteeni Lapissa voisi olla pitää käsilaukussa papupurkkia. Sen voisi tarpeen vaatiessa vaikeassa tilanteessa ojentaa ravintolahenkilökunnalle. Näin illallinen ei olisi ihan pelkkää rasvaa ja hiilareita! Ehkä laukkuun kannattaisi valmistella myös perustelulappu, jolle voivat sitten irvailla taukohuoneessa ;).

Toinen talven tavoite on aktivoida Animalia Lappi. Voisimme saada Lapin kaupunkeihin näytille muutaman eläinoikeus- tai ilmastonmuutosaiheisen taidepläjäyksen. Esimerkiksi valokuvanäyttelyitä tai elokuvia saa lainaan emo-Animaliasta

Näyttökuva 2015-11-1 kello 18.54.14Ja tänään 1.11 on World vegan day. Leivoin Chocochilin ohjeella opehuoneeseen ja yläkoululaisille kaikille vegaaniset mustikkamuffinsit! Värityskirjan kukko sanoo: ”Muffinsseja, ole hyvä, joiden takia minun ei tarvitse kuolla.” Peace.

Ensi kerralle lupaan taas retkeilyaiheen. 🙂

Voikukkia ja nuppuja!

Joko olet maistanut marinoituja voikukannuppuja? Nehän ovat kuin pieniä parsakaaleja. Hauskoja tapauksia. Nuppujen keräily on melkein kuin marjastamista. 🙂 Villiversot helpottavat mm. marjahullujen vieroitusoireita.

Näyttökuva 2015-5-14 kello 14.33.16 Näyttökuva 2015-5-14 kello 14.33.49

Lapissakin lumet ovat muuttuneet sulamisvesiksi. Kevään satokausi alkaa villiversoista.

Nips naps. Huuhtelin voikukannuput ja paistoin ne öljyn, vihreän chilitahnan ja tofun kanssa pannulla. Maustaminen on toki ihan itsestä kiinni. Nuput itsessään ovat miedon makuisia.

Lopuksi ripaus suolaa, balsamietikkaa ja makeutta joukkoon. Herkullista – vaikkapa salaatin, ohran tai quinoan seurassa.

Seuraavaksi taidan lähteä keräämään hevosille nokkosia ja ripustaa ne kuivumaan. Talvella eläimet saavat hyviä ravintolisiä kuivatuista vihreistä.

Kelpaisikohan kuivattu nokkonen kanoille? Pakko paljastaa nyt salaisuus: ”YYA-sopimuksemme (ystävyys, yhteistyö ja avunanto)” vaikutuspiiriin tunturiin muuttaa ehkä jossain vaiheessa kanoja !! ja kukko 🙂 !! Ehkä. Muutaman perheen yhteiseksi iloksi. A dream come true!Näyttökuva 2015-5-14 kello 15.09.10

Eettinen jouluateria – insinööritason monimatriisi

Pidän itseäni testihenkilönä: minulla on rahaa, aikaa, tietoa ja halua valita ostokseni eettisesti. Marssin markettiin kriteerilistani kanssa. Haluan kiitos mahdollisimman paljon kotimaista ja läheltä, mutta kuitenkin aidosti eläineettistä. Siis mieluiten vegaanista tai edes luomua. Ulkomailta tuodut tuotteet haluan kiitos myös luomuna. Eikä eläineettisyys yksin riitä – tuotteiden pitäisi myös olla Reilua kauppaa, palmuöljytöntä, pienyrittäjyyttä tukevia, lisä-aineettomia, kiertotalouteen siirtymistä tukevia…

Haluamme viettää tunnelmallisen ja lumisen joulun Pyhällä. Poltamme kotona kynttilöitä ja napostelemme konvehteja. Kestävän kehityksen väitöskirjatutkijana minun, jos kenen, pitää kuitenkin olla tarkkana ja ensin pohtia – toiminko oikein. Ovatko konvehdit ja kynttilät ok?

Huomaan, että marketissa 90% kaikista tuotteista ei kestä eettistä tarkastelua. Suurin osa tuotteiden raaka-aineista tai valmistustavoista vähentää luonnon monimuotoisuutta, polkee eläin- ja ihmisoikeuksia, sisältää arveluttavia tuotantokemikaalijäämiä, sekä kuluttaa neitseellisiä luonnonvaroja eli sukupolvien yhteistä maailman perintöä.

Tavoittelemme ja tarkoitamme jouluna hyvää, mutta aiheutammeko lastemme tulevaisuudelle mahdottomuksia: resurssien kuluttamisen takia viimeisen 50 vuoden aikana yli 50% eliöistä on jo kadonnut maapallolta. Nykytahdilla arviolta vuonna 2050 meristä on kalastettu kaikki kalat loppuun. Ekosysteemiin ja ravintoketjuun kertyy mikromuovia ja terveyttä muuttavia kemikaaleja. Viljavan ja elinvoimaisen maaperän eli humuksen määrä hupenee globaalisti hälyttävällä vauhdilla. Palmuöljyn takia kaadetaan sademetsiä. Maaperää myllätään, joten se kuivuu, köyhtyy ja muuttuu. Ilmakehän pienhiukkasongelmat laajenevat. Vesistöt lämpenevät, happamoituvat ja rehevöityvät. Ja ihmisten lukumäärä sen kuin kasvaa.

Hurjaa. En mitenkään voi juhlia joulua kuluttamalla, mikä neuvoksi?

”Hyvis”tuotteilta vaikuttavat onneksi kotimaiset juurekset, yrtit ja hunaja, sekä ulkomaiset luomulaatuiset kuivatut hedelmät, pähkinät ja suklaa. Myös palkokasvit ja kvinoa.

Tuoreiden kasvisten ja hedelmien eettisyydestä tai kasvimyrkyistä ei ole hajuakaan, eikä liioin mausteiden. Lapissa näitä ei juuri luomuna myydä.

Näyttökuva 2014-12-20 kello 20.22.03Vaikka en shoppaile enää juuri koskaan tavaroita, niin ruokaa ja kynttilöitä ostan. Sinä päivänä, kun Greenpeace tai joku muu räväyttää konvehtien ja kynttilöiden elinkaaren alkupään silmilleni, joudun edelleen muuttamaan ostostottumuksiani.

Joulu merkitsee minulle rauhoittumista ja herkuttelua läheisten kanssa. On ”kulttuurillinen normi” juhlia joulua syömällä ja ostamalla herkkuja. On vaikea miettiä joulukuuta ilman konvehtirasioita ja joka puolella palavia kynttilöitä – etenkin kun ne marketissa kaatuvat syliini niin houkuttelevan edullisina ja värikkäinä.

Ehkä marketit ajavat minut vielä jonain jouluna syvälle metsään, olemaan ja revontulia katselemaan. Vähemmän olisi enemmän.

Jotta tämä kestävän kehityksen kasvatuksen tutkijan pohdinta saisi realistisen ja ratkaisukeskeisen grande finalen, paljastan tähän joulumenuumme. Se on eläineettisesti kiitettävä. Luomua on välttävästi. Reilua kauppaa löytyi raaka-aineisiin minimaalisesti, mutta kasvisruoka kuitenkin itsessään jo tukee maailman ruokavarojen riittävyyttä. Suomalaisuusaste on melko hyvä. Lisäaineita ja palmuöljyä on vain torttutaikinassa (ja konvehteissa ja kynttilöissä). Menu sisältää kiitettävästi suojaravintoaineita ja antioksidantteja, sekä maltillisesti, mutta riittävästi proteiinia.

Menun ravitsevuus, helppous ja halpuus ovat suhteellisia kriteereitä, ilmeisen eri tavoin koettuja. Itse koen tämän joulumenun ravitsevaksi, normaalihintaiseksi ja keskivaativaksi valmistaa. Valmistus vienee keittiössä yhden päivän. 🙂

Joulumenu Pyhällä (useammaksi päiväksi, ks. reseptit Chohochili, Vegaaniliitto ja Vanelja)

  • Kvinoa-porkkanalaatikko
  • Lanttulaatikko
  • Uunissa paahdettuja kokonaisia maa-artisokkia, salottisipuleita, viikunoita, valkosipuleita ja rosmariinia
  • Haudutettua makeaa punakaalia
  • Herne-avokadohummusta
  • Sienikastike
  • Karjatonpaisti (ja teemme myös porosta karjalanpaistin)
  • Punajuurisosekeitto + marinoitutofumuru (tai juusto, jota ei luomuna Lapista löydy…)
  • Porokeitto
  • Suolakeksit, kuvatut hedelmät, hillot, maapähkinävoi
  • Torttutaikinasta amaretto-aprikoosihillolla minitähtitorttuja
  • Mantelirouheisia ranskalaisia piparkakkuja
  • Suklaakakku
  • Halva
  • Ja jos vielä jaksaa niin 🙂 piparkakkutaikinatryffelit

Uuvuttiko?

Et ole ainoa uupunut. Tietenkään kuluttajat eivät tätä kuviota yksin muuta. Marketit myyvät sitä, mitä me ostamme. Miljardeilla ihmisillähän ei ole aikaa, rahaa, tietoa tai elämäntilanteensa vuoksi kykyä valita eettisesti. Osalla ei ole edes halua.

Mutta vaikka vain 1%:lla maapallon väestöstä olisi samanmoinen eettisen kuluttamisen kompetenssi kuin minulla, olisi se kuitenkin huikea 70 000 000 ihmisen joukko!

Näyttökuva 2014-12-20 kello 20.22.35Siis koska kuulun tiedostaviin, rikkaisiin, kiireettömiin ja osaaviin, pystyn luomaan melko eettisen joulumenun. Vaikka eihän sekään millään matriisin kriteerillä ole supertäydellinen.

Ja vaikka kuinka asennoidun eettisen kuluttamisen testihenkilöksi (syrjäseudulla), niin tätäkin kirjoittaessani palaa pöydällä huvinvuoksi kynttilä ja nautiskelen joulusuklaata. Tekosyyni on kaamosilta ja joululoman alku. Uupunut ihminen. Jaksaminen ja makunautinto ovat selvästi myös osatekijöitä eettisen kuluttamisen matriisissa.

Tarvitaanko plus-pisteitä ”hyvis”-kriteereistä ja miinus-pisteitä ”pahis”-kriteereistä jokaiseen pakkaukseen? Miten tästä tehdään helpompaa??

Näin ollen…

Kykenevien ja välittävien ihmisten rooli eettisyyden peräänkuuluttajina on yrittää tukea ”hyviksiä”. Toisaalta yhtä tärkeä rooli on pistää kapuloita niihin globaaleihin rahanhimoisiin ja kestämättömiin rattaisiin, joilla hyödykekauppaa käydään ja normeja luodaan. Isossa kuvassa kyse on vallasta ja rahasta, satojen miljardien kaupoista. Eettisyys ei niillä rattailla ole kriteerilistan kärkipäässä. En näe vapaakaupan ideaa toimivana järjestelmänä, sillä se on ajanut maapallon ekosysteemit kriisiin.

Järkevän sääntelyn keinoin voidaan esimerkiksi siirtymäajalla muuttaa (suomalaiset) eläintehotuotantotilat viljelemään ainakin öljy- ja kuituhamppua, herneitä, härkäpapua, yrttejä, kaaleja ja vihanneksia. Ystävämme hyötylemmikit tuottavat lisälannoitetta, ja erilaiset jätteet ja lietteemme biokaasua.

Näyttökuva 2014-12-20 kello 20.55.12

Joulun ja uuden vuoden 2015 tavoite on kirkas, vaikka ”jouluinen” marketti koitti sitä lannistaa. En suostu kulutushysteriaan. Toivotaanko yhdessä joululahjaksi helpompia, halvempia, järkevämpiä ja monipuolisempia eettisiä ostoksia. Tätä muuten kutsutaan hienolla termillä systeemiajatteluksi. Joulusta Pyhätunturissa tulee luminen ja tunnelmallinen.

Superhelppo: Herneguacamole ja siemenkeksit

Nämä ohjeet ovat vegaanisia ja helppoja. Lisäksi siemenkekseissä käytetään kotimaisia perunajauhoja, jos haluat välttää jenkki-gmo-unilever-maissihirviöjauhoja 😉 Vain Food.inc dokkarin tai vastaavan katsoneet tietävät, miksi…

HerneguacamoleIMG_1122

200g pakasteherneitä (kiehauta, jos eivät ole suomalaisia, jäähdytä…)

puolikas punasipuli

punaista chiliä

1 limetin mehu

3 rkl hienonnettua tuoretta korianteria

suolaa

mustapippuria

Hienonna kaikki ainekset sauvasekottimella tai blenderillä. Lisää oliiviöljyä maun mukaan ja koristeeksi korianteria. Sipaise tahnaa siemenkeksin päälle. Avot! Tahna säilyy jääkaapissa 3–4 päivää.

* * *

Siemenkeksit

siemenkeksit

Siemenkeksit hummuksen eli kikherne-tahini-tahnan kanssa

4 dl siemeniä (seesamin, kurpitsan, auringonkukan…)

4 rkl perunajauhoja

4 tl suolaa (osa ripotellaan pinnalle)

4 rkl rypsi- tai oliiviöljyä

4 dl vettä

Sekoita kulhossa siemenet, suola ja perunajauhot. Kiehauta kattilassa vesi. Kaada siemenseos reippaasti lusikalla sekoittaen kuuman veden joukkoon. Sekoita tasaiseksi massaksi ja lisää öljy. Levitä massa ohueksi kerrokseksi pellille. Ripottele päälle suolaa.

Paista 75 min (tai kunnes rapeaa) 75-100*C. Käännä kakku ylösalaisin kuivattamisen loppuvaiheessa, niin ”rapeutuminen” nopeutuu. Rapeasta kakusta voit murtaa erikokoisia keksejä.

Ohjetta voi tuunata lisäämällä seokseen vaikkapa yrttejä, pähkinöitä, kuivattuja hedelmiä, kaakaonibsejä, quinoaa tai chiliä. Hip!

Vegaaniset, suussa sulavan kosteat mokkapalat

Olen viime aikoina hieman konsultoinut ravintoloita vegaaniruokien ihmeistä. Lisäksi on tullut mietittyä uusia helppoja yllätyksiä talvisten tunturivieraiden herkuiksi. Sen myötä, laitetaanpa pari hyväksi havaittua ohjetta jakoon. Ensimmäisenä mokkapalat:

Kiehauta vesitilkassa 2 dl porkkanaraastetta. Jäähdytä.

Sekoita lusikalla keskenään

8 dl vehnäjauhoja (osan voi korvata muilla jauhoilla tai leseillä)

Näyttökuva 2014-9-30 kello 10.32.174 dl tummaa sokeria (esim. intiaani- tai fariinisokeria)

4 tl leivinjauhetta

8 tl vaniljasokeria

5 rkl tummaa kaakaojauhetta

8 rkl vahvaa kahvia

* * *

Lisää seokseen

200 g pehmeää rasvaa (esim. sinistä keijua, kookosöljyä, maapähkinävoita…)

2 dl vettä

porkkanaraaste (…ei saa olla tulikuumaa, muuten leivinjauheen nostattava vaikutus heikkenee ts. leivinjauhe reagoi jo liian aikaisin, eikä enää uunissa, kuten olisi tarkoitus).

BONUS: Lisää taikinaan tummasuklaan palasia, jos haluat suklaistakin suklaisempaa…

* * *

Levitä taikina pellille. Paista noin 35 min 175*C.

* * *

Kuorrute

Sulata 75 g rasvaa eli sinistä keijua/kookosöljyä/maapähkinävoita ja lisää siihen

0,75 dl kahvia

3 rkl kaakaojauhetta

4-6 dl tomusokeria

Levitä kuorrute jäähtyneiden mokkapalojen päälle. Mitä kiinteämpää massa on, sitä äkimpään se kovettuu. Koristeiksi kookoshiutaleita vielä kostean kuorrutteen päälle. Nam!

 

Villiruoka hellii, valtavirta hajottaa

Luulin olevani pro-keräilijä sillä perusteella, että hyödynnän noin kymmentä eri sieni-, marja- ja villikasvilajia. Kuitenkin Sami Tallbergin vetämä villiruokaviikonloppu Pyhällä oli sellaista uskomatonta ilotulitusta, että lähes pyörryin. Muutuin hetkessä konkarista noviisiksi. Mitä kaikkea ihmeellistä upeassa suomalaisessa luonnossamme kasvaa!

Kauniit kuvat luennoilla, yhteinen luontoretki ja maistiaiset vakuuttivat kuulijat ns. vauvasta vaariin. Sami esitteli meille 75 (!!!) erilaista syötävää luonnon kasvilajia. Niitä voi käyttää salaateissa, ruoanlaitossa ja aromaattisina mauste- tai teeuutekasveina.

IMG_0998IMG_1009

Tässä muutamia poimintoja muistilistani osasta ”pakko kokeilla”. Uusia makuja voi parhaiten kuvailla vertaamalla niitä tuttuihin serkkuihinsa:

  • Mesiangervon kukkakreemi = toffeetiramisu (Niin hyvää, että itketti!! Tarjoiltiin marjojen päällä.)IMG_1010
  • Koivunlehtikreemi (ks. edellinen)
  • Etikkaan säilötyt villiruusunlehdet
  • Ruusunlehti-puolukkahillo = metsämansikkahillo
  • vesiheinä = herneen versot
  • jauhosavikka = babykaali
  • siankärsämöjen nuput = yrttipesto
  • suolaheinien ja siankärsämön lehdet kalan kanssa
  • juurista kallioimarre arominvahventaja, myös voikukan ja takiaisen juuret
  • villikuminaa kasvaa Suomessa – se oli huikean hyvää, ihan erilaista kuin peruskumina!
  • salaatteihin nuorina jättipalsamin, tammen ja vaahteran lehdet
  • kukista orvokki, kannusruoho, horsma, voikukka, ruusu, pihasaunio ja kamomillasaunio…
  • Nokkos-, jäkälä- ja tattiSIPSIT !!!
  • juomia koivusta, lakan lehdistä, männyn puuaineksesta, pakurikäävästä, katajasta…
  • kuivaa myös ruohosipulin kukat
  • pakasta kuusenkerkät (vaikka mihin)
  • merikaalia kehuttiin maasta taivaaseen

Pääosin maut ovat hienoja ja herkkiä. Karvaat maut voi taltuttaa rasvoilla, etikoilla, suolalla ja makealla. Suomalainen ruoka on sittenkin nautinto!

Syödessämme teemme tulevaisuutta

Ruoka tuo parempaa oloa ja elämyksiä. Bonuksena sen avulla voi helposti parantaa maailmaa, koska joka iikka kuluttaa ruokaa joka päivä. Syödessämme voimme luoda JOKO eettisesti ja tieteellis-absoluuttisesti parempaa maailmaa, TAI vaarallista ja epäeettistä maailmaa.

Kun tämän hetken valtavirta useammin tuhoaa kuin korjaa, villiruoka näyttäisi lähtökohtaisesti edistävän hyvää kehitystä monella eri tasolla:

  • ravinteikkaat raaka-aineet edistävät monipuolisesti terveyttämme
  • keräily on luontoliikuntaa, joka tukee luontosuhdetta eli luonnon tuntemusta ja kunnioittamista, sekä mielen hyvinvointia
  • makuelämykset piristävät
  • suomalaiset raaka-aineet tukevat pienyrittämistä ja vientiä (luonnonantimien menekki on nyt huimaa ja entisestään kiihtymässä!)
  • Suomi-brändi kiillottuu, sillä turistit haluavat suomalaisia makuja
  • keräily nostaa omavaraisuusastetta, joka parantaa ruokaturvaa kriisien hetkellä
  • kotimaisen suosiminen parantaa Suomen vaihtotasetta
  • käytämme samalla eettisempiä raaka-aineita eli osallistumme vähemmän eläimiä ja planeettaa alistavan tehotuotannon tukemiseen

Pari sanaa ravintoainekemiasta ja suolistomikrobiologiasta

Onhan se paradoksaalista, että elämme koko ajan vanhemmiksi, mutta muutumme silti samalla kansoina osittain sairaammiksi. Ennen kuoltiin… noh, vaikkapa ruttoon ja haavatulehduksiin. Nykyisin enenevästi ongelmia aiheuttavat esimerkiksi allergiat, diabetes, lihavuus, keskittymisvaikeudet, mielen pahoinvointi, suolisto-ongelmat ja syövät. Syitä on haettu esimerkiksi elinympäristön kemikalisoitumisesta, ravinnosta ja suoliston bakteeritoiminnasta.

Suoliston hyvinvointi on terveytemme lähtökohta, koska sieltä imeytyvät ravintoaineet. Tein aikanaan diplomityöni suolistomikrobiologiasta. Kaikista suoliston erilaisista bakteereista tunnetaan vain hyvin pieni osa, ehkä noin prosentti. Suoliston bakteereilla on ihmisen aineenvaihdunnassa monipuolinen ja tärkeä rooli. Kärjistäen homma toimii niin, että ravintorikas ruoka edistää hyviksien ja ravintoköyhä ruoka pahisbakteerien kasvua. Seurauksena JOKO saat tarpeeksi niitä tuhansia tarpeellisia, osin tieteelle tuntemattomia rakennuspalikoita – TAI et saa ja saatat oireilla.

Tajusin selvemmin sen, minkä olen jo pitkään tiennyt

Tehotuotetussa ruoassa on vähemmän hyviä ravintoaineita kuin villikasveissa, koska tehotuotannossa

  1. kasvien (ja eläinten) kasvu on optimoitu jalostuksella mahdollisimman nopeaksi,
  2. kasvatusalustat ovat kemiallisesti yksipuolisia verrattuna elävään maaperään ja
  3. tuotantoeläinkoneet voivat pääosin pahoin (stressiliha).

Tehotuotannon eri vaiheissa käytetään laaja kirjo kemiallisia panoksia, kuten hyönteis-, home- ja rikkakasvimyrkkyjä, sekä erilaisia muita ehtyviä raaka-aineita, kuten keinolannoitteita, korrenvahvistajia tai antibiootteja. Euroopan ulkopuolella käytetään myös hormoneita. Lisäksi näiden panosten valmistusaineet ovat pitkälti fossiilisia, mikä on jo lyhyessäkin juoksussa kestämätön tilanne.

IMG_1002Pikainen riski-hyötyanalyysi kallistuu siis puoltamaan luonnonkasvien käyttöä. Ihminen on iät ajat elänyt luonnon antimilla, vaikka kaikki luonnossa ei olekaan ihmisen ”kontrollissa” – niin kuin supermarketin illuusiossa. Keräily ei ole enää vain köyhille ja kummallisille. Hyviä syitä on valtavasti.

– – –

Kun ruokahifistely väsyttää, teen usein kaupan aineksilla pelkkää kaalilaatikkoa. Siinäkin yksi on varmaa.

Teollista, järjestelmällistä eläinten ja maapallon alistamista en voi tukea. Jo 14-vuotiaasta alkaen, olen enenevästi sulkenut nämä muutamat sikamaiset raaka-aineet pois ravintopyramidistani. Olo on energinen ja hyvä. Villiruoka hellii sitä entisestään!

Kahtijakautunut ruokakulttuuri

Kanadassa olen saanut nauttia niin jänniä ison maailman ruokia, että ehkä Pelkosenniemeläisiäkin voisi kiinnostaa! Parasta ovat olleet joka päivä ostamani (jopa luomulaatuiset) mehut ja smoothiet. Ne ovat niin in! Jäistä, tuoreista hedelmistä, marjoista ja pähkinöistä tehdään paikan päällä ihana juoma… Good! Kävin Vancouver Islandilla kolmessa pienessä kylässä, joissa jokaisessa oli myös monipuolinen organic-juice-bar. Marjat tosin ovat hiukan mauttomia verrattuna Suomen villimarjoihin 🙂 Koska vaikka marja olisi luomua, raaka-aine on usemmiten from U.S.A… En tunne jenkkien luomusysteemiä paljoa, mutta intuitioni ja tietojeni perusteella väitän, ettei siellä ihan Eurooppaa vastaavilla tiukoilla luomukriteereillä mennä. 

Toisaalta Vancouverissa iso osa asukkaista on jo siirtynyt luomuun. Tavallisissa kaupoissa on vain jättiläispakkauksissa ”epä-ruokaa” ja 3 litran tehomaitoja ym. kamalaa mässäiltävää. No, rehellisyyden nimissä, on niissä yleensä yksi luomuosasto (kuvassa). Ja onneksi täällä on myös tosi suosittuja organic-kauppaketjuja, kuten Whole Foods.

IMG_0560IMG_0417

Tuolta luomuosastolta ostin leivän päälle niinkin jänni juttuja kuin soijapapupohjaisia leikkeleitä, tempeh-pihvin (tehdään soijapavuista vähän kuin juusto, se on sellainen rakeisempi koostumus kuin tofussa) ja naposteluun lehtikaalisipsejä (ks. näitä voi tehdä myös nokkosista – super good!). Yhdestä luomukaupasta ostin savi-yrtti-hammastahnan, sekä teeyrttejä upeasta valikoimasta.

IMG_0501IMG_0477

Power Foods-baari oli pikkukylässä ja sieltä sai jopa vegaanista raakaa ”Hawaiian barbecue” pitsaa . Pelkosenniemelle tiedoksi, että juu raaka nimenomaan tarkoittaa, ettei mitään ole kypsennetty. Eli? Pohja onkin idätettyä viljaa ja liotettuja siemeniä ja pähkinöitä, jotka jauhetaan ja kuivataan ihanaksi keksipohjaksi. Päälle makeiksi marinoituja punasipuleita ja erilaisia kasviksia, sekä maukasta barbecuekastiketta. En kysynyt tarkemmin, mutta varmaan siinä oli joku cashew-paprika-chili koostumus?

IMG_0371IMG_0377

Naam-aste-ravintolassa sain herkullisen Enchilladan. Luomumaissijauhoista tehdyn letun välissä oli avokado-tomaatti-cashew-paprika-tofu jne. täyte ja päällä soijajuustoa. Sidedish salaatissa oli maidotonta pähkinäpestoa, erilaisia salaatteja ja vesikastanjoita. Super täyttävää – doggybagissa puolet mukaan. Eräässä intialaisessa otin vegan-curryn – se oli ihan ok, mutta ei juuri proteiinia. Siitä tietenkin lopuksi kerroin tarjoilijalle ystävällisesti.

IMG_0782IMG_0635

Vegaanisia leivonnaisia ja jäätelöitä löytyy useimmista kahviloista. Kuvassa kookosmaitoon tehty suklaajäätelö ja mangosorbetti. Kokoa perusjenkki. Täällä ei jää nälkäiseksi. Lisäksi on tullut syötyä paljon maukkaita monipuolisia salaatteja. Niistä jää aina hyvä olo. Myös marketista pitkään etsimällä (ja pieniä printtejä kauhulla lukien) löysin jotain iltapalaa.  Hedelmät olivat kuitenkin ei-luomua jenkeistä. Ai mitä sitten? No, se näkyy kuulkaa ihan verikokeissa pitkään matkan jälkeen, että on syönyt Ameriikassa. Sen verran kovia aineita näillä mantereilla saa käyttää!

IMG_0488IMG_0775

Välillä sorrun tekemään virheliikkeitä ketjukahviloihin. Maitojäätelöistä ja ei-luomu-vegaanileivonnaisista jää aina vähän äklö olo. Ei pahasti, mutta vähän kumminkin outo olo. Kahvilatuotteissahan käytetään laajalti lisäaineita ja aromeita – myös suomalaisissa perusketjuravintoloissa. Kipu tai äklötys on kropan tapa kertoa: Now we are simply intakining way too many artificial flavours, gmo’a and all those goodies

Saaristolaivalla ostin pikaruokalasta vege-hampurilaisen (alla kuvassa sen sijaan toinen, kunnollinen ja onnistunut hamppari!) – pitihän sitä jossain koittaa. Wroong. Mitä karmeaa mössöä pikaruokalat tarjoilevat! Ei mitään makua. Ainesosat again surely straight from the U.S.A.

Matcha eli vihreäteejauhesoijamaitojäälatte annosteltiin paikan päälläkin nautittuna ofc muovimukiin. Tuli vähän mahakipeäksi, eli oli varmaan huonot inqridientsit – maybe soy from U.S.A, koska kahvila oli joku perusketju. Luomun massaliikkeestä kertoo, että kysymykseni eivät yllättäneet myyjiä: Onko vegaanisia leivonnaisia? Onko ”artificial inqridients in lemon-matcha” ? Vastaus tuli kuin kaupan hyllyltä, että juu lemon-matchassa on sitä-tätä-ja-tuota flavouringsia. Siksi otin unsweetened and natural version. Yritys hyvä 10.

IMG_0780IMG_0783

On tosi typerää, että perusruokaa joutuu miettimään näin tieteellisesti. Olen täysin kyllästynyt ruoka-aiheisiin. Mutta ajattelin, että näin erikoiset annokset saattaisivat tosiaan jotakuta vielä kiinnostaa. Hihitelkää vaikka.

Ja ehkä se kiinnostaa, ettei vegaaninen luomuruoka lihota kuin perusmössö, vaan päinvastoin tasapainottaa elimistöä ja kiihdyttää aineenvaihduntaa. Elimistö on hieno systeemi. Se osaa hyödyntää monipuolisia luonnon aineksia hyväksemme – mutta harvemmin keinotekoista mönjää. En tiedä sinusta, mutta ainakaan minulle ei koskaan tule huono olo tai ähky aidosta ruoasta, vaikka sitä söisi ihan mahan täyteen. Kyllä se jotain kertoo.