Villiruoka hellii, valtavirta hajottaa

Luulin olevani pro-keräilijä sillä perusteella, että hyödynnän noin kymmentä eri sieni-, marja- ja villikasvilajia. Kuitenkin Sami Tallbergin vetämä villiruokaviikonloppu Pyhällä oli sellaista uskomatonta ilotulitusta, että lähes pyörryin. Muutuin hetkessä konkarista noviisiksi. Mitä kaikkea ihmeellistä upeassa suomalaisessa luonnossamme kasvaa!

Kauniit kuvat luennoilla, yhteinen luontoretki ja maistiaiset vakuuttivat kuulijat ns. vauvasta vaariin. Sami esitteli meille 75 (!!!) erilaista syötävää luonnon kasvilajia. Niitä voi käyttää salaateissa, ruoanlaitossa ja aromaattisina mauste- tai teeuutekasveina.

IMG_0998IMG_1009

Tässä muutamia poimintoja muistilistani osasta ”pakko kokeilla”. Uusia makuja voi parhaiten kuvailla vertaamalla niitä tuttuihin serkkuihinsa:

  • Mesiangervon kukkakreemi = toffeetiramisu (Niin hyvää, että itketti!! Tarjoiltiin marjojen päällä.)IMG_1010
  • Koivunlehtikreemi (ks. edellinen)
  • Etikkaan säilötyt villiruusunlehdet
  • Ruusunlehti-puolukkahillo = metsämansikkahillo
  • vesiheinä = herneen versot
  • jauhosavikka = babykaali
  • siankärsämöjen nuput = yrttipesto
  • suolaheinien ja siankärsämön lehdet kalan kanssa
  • juurista kallioimarre arominvahventaja, myös voikukan ja takiaisen juuret
  • villikuminaa kasvaa Suomessa – se oli huikean hyvää, ihan erilaista kuin peruskumina!
  • salaatteihin nuorina jättipalsamin, tammen ja vaahteran lehdet
  • kukista orvokki, kannusruoho, horsma, voikukka, ruusu, pihasaunio ja kamomillasaunio…
  • Nokkos-, jäkälä- ja tattiSIPSIT !!!
  • juomia koivusta, lakan lehdistä, männyn puuaineksesta, pakurikäävästä, katajasta…
  • kuivaa myös ruohosipulin kukat
  • pakasta kuusenkerkät (vaikka mihin)
  • merikaalia kehuttiin maasta taivaaseen

Pääosin maut ovat hienoja ja herkkiä. Karvaat maut voi taltuttaa rasvoilla, etikoilla, suolalla ja makealla. Suomalainen ruoka on sittenkin nautinto!

Syödessämme teemme tulevaisuutta

Ruoka tuo parempaa oloa ja elämyksiä. Bonuksena sen avulla voi helposti parantaa maailmaa, koska joka iikka kuluttaa ruokaa joka päivä. Syödessämme voimme luoda JOKO eettisesti ja tieteellis-absoluuttisesti parempaa maailmaa, TAI vaarallista ja epäeettistä maailmaa.

Kun tämän hetken valtavirta useammin tuhoaa kuin korjaa, villiruoka näyttäisi lähtökohtaisesti edistävän hyvää kehitystä monella eri tasolla:

  • ravinteikkaat raaka-aineet edistävät monipuolisesti terveyttämme
  • keräily on luontoliikuntaa, joka tukee luontosuhdetta eli luonnon tuntemusta ja kunnioittamista, sekä mielen hyvinvointia
  • makuelämykset piristävät
  • suomalaiset raaka-aineet tukevat pienyrittämistä ja vientiä (luonnonantimien menekki on nyt huimaa ja entisestään kiihtymässä!)
  • Suomi-brändi kiillottuu, sillä turistit haluavat suomalaisia makuja
  • keräily nostaa omavaraisuusastetta, joka parantaa ruokaturvaa kriisien hetkellä
  • kotimaisen suosiminen parantaa Suomen vaihtotasetta
  • käytämme samalla eettisempiä raaka-aineita eli osallistumme vähemmän eläimiä ja planeettaa alistavan tehotuotannon tukemiseen

Pari sanaa ravintoainekemiasta ja suolistomikrobiologiasta

Onhan se paradoksaalista, että elämme koko ajan vanhemmiksi, mutta muutumme silti samalla kansoina osittain sairaammiksi. Ennen kuoltiin… noh, vaikkapa ruttoon ja haavatulehduksiin. Nykyisin enenevästi ongelmia aiheuttavat esimerkiksi allergiat, diabetes, lihavuus, keskittymisvaikeudet, mielen pahoinvointi, suolisto-ongelmat ja syövät. Syitä on haettu esimerkiksi elinympäristön kemikalisoitumisesta, ravinnosta ja suoliston bakteeritoiminnasta.

Suoliston hyvinvointi on terveytemme lähtökohta, koska sieltä imeytyvät ravintoaineet. Tein aikanaan diplomityöni suolistomikrobiologiasta. Kaikista suoliston erilaisista bakteereista tunnetaan vain hyvin pieni osa, ehkä noin prosentti. Suoliston bakteereilla on ihmisen aineenvaihdunnassa monipuolinen ja tärkeä rooli. Kärjistäen homma toimii niin, että ravintorikas ruoka edistää hyviksien ja ravintoköyhä ruoka pahisbakteerien kasvua. Seurauksena JOKO saat tarpeeksi niitä tuhansia tarpeellisia, osin tieteelle tuntemattomia rakennuspalikoita – TAI et saa ja saatat oireilla.

Tajusin selvemmin sen, minkä olen jo pitkään tiennyt

Tehotuotetussa ruoassa on vähemmän hyviä ravintoaineita kuin villikasveissa, koska tehotuotannossa

  1. kasvien (ja eläinten) kasvu on optimoitu jalostuksella mahdollisimman nopeaksi,
  2. kasvatusalustat ovat kemiallisesti yksipuolisia verrattuna elävään maaperään ja
  3. tuotantoeläinkoneet voivat pääosin pahoin (stressiliha).

Tehotuotannon eri vaiheissa käytetään laaja kirjo kemiallisia panoksia, kuten hyönteis-, home- ja rikkakasvimyrkkyjä, sekä erilaisia muita ehtyviä raaka-aineita, kuten keinolannoitteita, korrenvahvistajia tai antibiootteja. Euroopan ulkopuolella käytetään myös hormoneita. Lisäksi näiden panosten valmistusaineet ovat pitkälti fossiilisia, mikä on jo lyhyessäkin juoksussa kestämätön tilanne.

IMG_1002Pikainen riski-hyötyanalyysi kallistuu siis puoltamaan luonnonkasvien käyttöä. Ihminen on iät ajat elänyt luonnon antimilla, vaikka kaikki luonnossa ei olekaan ihmisen ”kontrollissa” – niin kuin supermarketin illuusiossa. Keräily ei ole enää vain köyhille ja kummallisille. Hyviä syitä on valtavasti.

– – –

Kun ruokahifistely väsyttää, teen usein kaupan aineksilla pelkkää kaalilaatikkoa. Siinäkin yksi on varmaa.

Teollista, järjestelmällistä eläinten ja maapallon alistamista en voi tukea. Jo 14-vuotiaasta alkaen, olen enenevästi sulkenut nämä muutamat sikamaiset raaka-aineet pois ravintopyramidistani. Olo on energinen ja hyvä. Villiruoka hellii sitä entisestään!

Mainokset

Kestävän kehityksen opettaminen luonnontieteissä: poliittinen lukutaito

”Elämme todellisessa maailmassa, emme atomiteoriassa” … ”Venytä rajoitteita, anna tilaa luoda uutta ja katso kuinka oppilaat puhkeavat kukkaan” … ”Mitä enemmän opit, sitä enemmän haluat tietää”

Tarinoiden voima (Lyn Carter, Uni Australia)

Nyt vakuutuin, että opetuksessa kannattaa käyttää tositarinoita. Ihastuin esimerkiksi kertomukseen entisen tuholaismyrkkyjä myyneen kemistin alan vaihdosta. Hän teki väitöskirjan permakulttuuriviljelyn opettamisesta ja on nyt perma-luomuviljelijä, joka opettaa kestävää kehitystä ja luonnontieteitä Australian yliopistossa.

Oppilaiden motivointi (Carter, Uni Australia; John Bencze, Uni Toronto)

Oppilaita motivoi kestävän kehityksen (keke) pariin eniten aikaisemmin opitut asiat ja huoli tulevasta. Oppitunneille voi ottaa valokuvajournalismia, suoran toiminnan ja kantaa ottamisen harjoittelua ja oman taustansa pohtimista kekeen liittyen.

Opettajat voivat ottaa esille uudenlaista elämän tapaa, nautintoa, terveyttä, kauneutta, oikeudenmukaisuutta, osaamista, kritisointitaitoja… Joskaan nämä eivät olleet Australiassa yhtä suuria keke-oppimisen motivaattoreita kuin huoli ja aikaisempi tieto.

Opettajia motivoi keken opettamissa (Carter, Uni Australia)

  • elinikäinen oppimisen halu,
  • tiedon ja yhteiskunnan poliittisuuden ymmärtäminen,
  • kokemukset oppilaita innostavista opetusmenetelmistä
  • kokemus omista ja tieteenalan vaikutusmahdollisuuksista
  • kokemus opettajan ammattitaidosta

Hegemoninen tiedonkäsitys määrittelee opetuksen perussisältöjä (Ralph Levinson, Uni London) 

Hegemoninen valtavirta määriteltiin olevan talousliberalismia, kuluttamista, manipulointia, kansallista kilpailukykyä ja suoriutumista, virtaavaa modernisaatiota, tehtailua (fabrication) ihannoivaa puhetta…

Tuossa pieni yhteenveto yhdestä päivän kymmenistä parin tunnin symposiumeista.

Tämän jälkeen kävin uimassa. Sitten pidin oman esitykseni ”oppilaskeskeisen, kysyvän, avoimen oppimisen” –symposiumissa. Ihan hyvin meni, vaikka vähän jännitti, jonka sympaattinen yleisö taisi huomata.

esitys

Kestävä kehitys pääteemana – 1000 luonnontieteiden opetuksen tutkijaa konferenssissa Kyproksella

Parhaillaan Kyproksella esittelemme toisillemme tutkimuksiamme ja jaamme uusinta ymmärrystä. Lähes 1000 luonnontieteiden opetuksen tutkijaa luennoi, esittelee julisteitaan ja osallistuu keskusteluihin. Ongelmat ovat lähes samoja kaikissa maailman paikoissa – ympäristöt turmeltuvat, luonnontieteet eivät kiinnosta ihmisiä, eikä tiede juuri saa laadukasta media-aikaa.

IMGP1418

Tänään pohdittiin esimerkiksi

Kuinka opettaa relevantisti kestävää kehitystä? Mitä on relevanssi? Systeemin tai yhteiskunnan kannalta relevanttia sisältöäkö? Olisiko relevanssi oppilaan kannalta henkilökohtaisia, yhteiskunnallisia ja ammatillisia positiivisia merkityksiä? Motivaatiota. Kiinnostusta. Määritellään erilaisia käsitteitä, jotta tiedetään mistä puhutaan… Tai mitä luonnontieteellisestä superlaajasta tutkimuskentästä pitäisi esittää mediassa tai koulussa – ja miten? Kuinka voimaannuttaa opet, kaiken ikäiset oppilaat, kansalaiset, toimittajat ajattelemaan korkeammalla tasolla (analysoimaan, arvioimaan, luomaan uutta)? Kuinka kaikkien toimialojen ihmiset saisivat luonnontieteistä tietoja, taitoja ja asennetta, ts. kompetenssia, toimia maapallon parhaaksi?

Käytännössä kemian opetuksessa

Kiinnostusta, opiskelumotivaatiota ja monipuolisia taitoja on tuettu kemiassa esimerkiksi, kun oppilaiden kanssa on roolileikitty TV-uutisia tai keskusteluohjelmia, tehty tieteen aiheita sivuavia uutisia eri medioihin, testattu kulutustuotteita tai tehty mainoksia teknisille tuotteille. Oppilaiden arki keskiöön! Oppilaat argumentoimaan!

keepwondering

Eräs Israelilainen vanhempi guru Uri Zoller esitti heti alkuun järkevän listan mihin ylipäänsä pyrkiä:

  • kasvusta kestävyyteen
  • ongelmien korjaamisesta ongelmien ehkäisyyn
  • haluista perustarpeisiin
  • kasvusta vähentämiseen
  • passiivisesta kuluttamista aktiiviseen osallistumiseen
  • vaihtoehtovalikoimasta parempien vaihtoehtojen luomiseen

Vedenalaista ihmemaailmaa haluaa suojella

Ruskeaksi palaneella, tukalan kuivalla ja kuumalla saarella, lähes 40°C kuumuudessa on onneksi työn ohella päästy myös snorklaamaan. Vesi tuntuu jopa ihoa kuumemmalta, on varmasti yli 30°C ! Hiekka polttaa kävellä avojaloin.

Ilokseni opin, että vaikka välimeren kalalajit ovat pääasiassa vaarantuneita, niin vesi on vielä kirkasta. Näimme hassuja kaloja ja jopa vesiheinää syöviä kilpikonnia!

IMGP1405

Eliöstön lisäksi erilaisen eksoottista ja siksi kiehtovaa on ruoka. On herkuteltu Libanonilaisissa ravintoloissa, joissa on valtavan hyvää kasvisruokaa (hummus, tsatsiki, taboulleh, falafel jne…)! Klisee tai ei, matkailu avartaa ja opettaa. Ehkä siksi, jo 6/8 tutkijatiimistämme on lopettanut lihan syönnin! ❤

IMGP1414

Kaupunkivisiitin helmiä

Vielä 10 päivää kaupungissa edessä, 10 takana. Jo on muutama tuntematon hymyillyt ja morjestanut. Kaupungissahan se ei ole tapana. Nopeammin kävellään. Lappilaistunutkin mukautuu fyysisesti eri moodiin. Kun iltakävelyllä ekana iltana heilautin hymyillen kättä, huikaten ”kiitos vaan”, tietä antaneelle autolle  – autoilija jähmettyi, yllättyi niin, että autonsa sammui.

Noh, en kai itse ole Lapissa sen parempi – Kilpisjärvellä helmikuussa pidin juttuseuraksi kahvipöytään ängennyttä rekkamiestä tosi outona hölösuuna, vaikka puolen h jälkeen huomasin, että tyyppi oli aivan mahtava – tiedostava ja avarakatseinen. Hänellä ei ollut kiire, minulla oli. Ja on kaupungissa helmiä, joita erämaassa joskus (harvoin 🙂 ) kaipaan.

Jo 5 ihanaa vegeravintolaa

  • Soisoi (mahtava pita”kebab” 7,50e)
  • Veganissimo (edukas, maukas seisovapöytä 9,30e)
  • Silvouplee (monipuolisin – maksat ottamasi painon mukaan n. 8-15e)
  • Zucchini (hyvä sijainti ja ruoka, mutta ruuhkainen n. 9,50 e), Fabianinkatu 4
  • Fafa’s (Suomen paras falafel, 8,50e)

Ensi vkl 20.-21.4 jännittävän mielenkiintoisia seminaareja

Sosiaalifoorumissa (ilmainen) esim. ”mitä on ekologisesti kestävä hyvinvointi”, ”empatia kansalaisvaikuttamisessa”, ”ruoka ja valta”, ”kuka päättää rahasta ja taloudesta”, maailmanlopun seminaari  ”, ”perustulo..”, ”rauhan kulttuuri vs. vihan kulttuuri”, ”mitä kasvun jälkeen”, ”maakaappaukset ja suomi”, ”miten kansalaisuus toteutuu koulussa” ”kriittinen kulttuurikeskustelu”…  

Ilon ja valon markkinoilla (19e/30e) esim. syvärentoutusta, tunnetaito- ja läsnäoloharjoituksia, nauru- ja saunajoogaa, lääkketön terveys ja hyvinvointi…

Lopuksi tunnelmaa Sörnäisten metroasemalta.