Viisi viimeistä toivetta – kirja, josta voi ammentaa paljon

Hiljattain kaverini kokosivat kirjalistaa heihin eniten vaikuttaneista kirjoista. Asiaa pohtiessani huomasin, että osaan listata vain lempikirjailijoitani: Torey Hayden (lastensuojelua ja erityispedagogiikkaa), Peter Hoeg (komiikkaa), Risto Isomäki (jännitystä), Stieg Larsson (jännitystä), Erlend Loe (komiikkaa), Antti Nylén (poleemisia esseitä), sekä kaikki lukuisat eläinten pelastustarinoita kirjoittaneet lasten- ja nuortenkirjailijat.

Haluan kuitenkin nostaa esille erään vaikuttavan teoksen,

Bronnie Waren “Viisi viimeistä toivetta”.

viisiviimtoivetta

Kirja kertoo Australialaisesta Bronniesta itsestään, kuinka hän jätti oravanpyörän ja ajautui tekemään saattohoitotyötä. Vaikka aihe kuulostaa raskaalta, kirja on hyvin hauska ja elämänmyönteinen.

Kirjaa kuvaa mielestäni lause: “Oli taas tullut aika elää ja lakata yrittämästä hallita lopputulosta.” 

Nauroin vedet silmissä esimerkiksi kohdassa, kun kuoleva rouva kysyy Bronnielta “Ajattelitko voittaa kultaa huolenpito-olympialaisissa?”

Osui ja upposi.

Kirja on rakennettu viiden toiveen ympärille, jotka toistuvat kuolevien tarinoissa:

  1. Olisipa minulla ollut rohkeutta elää uskollisena itselleni eikä muiden odotusten mukaan
  2. Kunpa en olisi tehnyt niin paljon töitä
  3. Olisipa minulla ollut rohkeutta ilmaista tunteeni
  4. Olisinpa pitänyt yhteyttä ystäviini
  5. Olisinpa antanut itselleni luvan olla onnellinen

Bronnie ei kirjassaan tuomitse ketään, vaan laittaa lukijan pohtimaan lempeyttä itseä ja muita kohtaan.

Kuolemansairaat kuvataan kirjassa ihanina persoonina. “Sanotaan, että jokaisessa tunteessa, jokaisessa teossa ja jokaisessa ajatuksessa on loppujen lopuksi kyse joko rakkaudesta tai pelosta.

“Aloin nähdä vanhempani, sisarukseni, ystäväni ja tuntemattomat ihmiset vauvoina ja pieninä lapsina, jotka olivat kerran luottaneet elämään niin viattomasti ja toiveikkaasti kuin vain lapset voivat. Mietin sitä, keitä he olivat olleet, ennen kuin muiden haavat – perheenjäsenten, ikätovereiden tai yhteiskunnan – haavat oli siirretty heihin. Ja kuinka se oli vaikuttanut heidän luottavaisuuteensa ja avoimuuteensa, jonka kera he olivat syntyneet.”

Mielenkiintoisia olivat pohdinnat elämän yksinkertaisuudesta ja uhrimielialasta.

Jos ihmisen päänsisäinen elämä oli ollut monimutkaista, hän oli usein ajautunut tekemään myös fyysisestä elämästään monimutkaista. Kuitenkin juuri päinvastainen eli yksinkertaisempi fyysinen elämä, olisi ehkä pysyvämmin rauhoittanut päänsisäistä meteliä. Yksinkertaisuus helpottaa olemista, läsnäolemista ja sisäisen intuitionsa kuulemista.

Uhrimielialaan liittyen, vanha rouva Pearl pääsi mielestäni asian ytimeen: “Me kaikki syyllistymme joskus pitämään itseämme ikuisena uhrina. Myötätunnon ja uhrimielialan välillä on vain hiuksen hieno ero. Myötätunto on parantava voima ja se syntyy ystävällisyydestä itseä kohtaan. Uhriksi asettautuminen on ajan haaskausta, joka pitää muut loitolla ja estää uhria kokemasta todellista onnea. Kukaan ei ole meille velkaa mitään. Meidän pitää vain nousta ylös, huomata kuinka onnekkaita olemme ja kohdata haasteemme. Kun katsoo elämää siitä näkökulmasta, se alkaa palkita”.

Kirja herätti poikkeuksellisen paljon uusia ajatuksia elämän tärkeimmistä asioista, tunteista ja kuoleman luonnollisuudesta. Kertakaikkisen rauhoittavaa luettavaa.

Ollapa rauhaisa lappilainen

jääpuuVaikka saan asua maalla ja työni nuorten parissa piristää synkimmänkin päivän, niin silti uuvuttaa. Tunnit loppuvat koko ajan kesken. Haluaisin useammin vain olla. Kiire ja suorittaminen vain vievät kaikki tunnit.

Joka päivä pitää ehtiä nukkua, ruokailla, liikkua, työskennellä, sähköpostittaa, soittaa sukulaisille ja parannella maailmaa. Kiire on koko ajan. Teen monta asiaa yhtä aikaa.

Syytän kaamosta, mutta syy kiireeseen löytynee muualta. Olisi päästettävä irti tehokkuuden pyörteistä, vaateista.

Seuraa huono omatunto. Onhan elo täällä niin vapaata ja sangen ongelmatonta. Puitteet ovat hienot. On Kaikkea. Samettiturpa, linnunradan tähdet ja revontulia. Voi kotiovelta laskea kavereiden kanssa mäkeä ja illalla saunoa.

huovat

Enkä edes ole kuvioissani pahimmasta päästä! Monen kaverin elämä näyttää tuplasti omaani kiireisemmältä. Moni muukin näin itsenäisyyspäivänä puurtaa laillani työpajaehdotuksia seminaareihin. Vapaasta tahdosta jopa.

Olostelu olisi silti varmasti vaihtoehto.

Olen havainnoinut ihmisiä, joille käsityöt ja lehdenluku eivät ole suorituksia. Nuita lappilaisia.

Siispä. Mikko Kilven runon myötä – Rauhaisaa ja iloista itsenäisyyspäivää kaikille!

Maisema

Maa on karu:

paljakkaa, rakkaa, morostoa, aapaa,

varpuja, kiveä, mutkaisia koivuja jos niitäkään,

kuruja, auhteja, tievoja, melloja,

paikkoja joille ei muualla ole niemeäkään

ilma on kolea

sanovat ilmastoa arktiseksi

avaruus on kylmää ja armotonta valoa täynnä,

puhuvat etelässä yötöntä yötä ja päivätöntä päivää

ulkoinen maisema on yhtä sisäisen kanssa

siispä täällä viihtyy

elää totisesti ja itseään pettämättä tässä maassa

kaamosjärvi

Kaamosajan suklaabrowniet

Kun flunssa pakottaa pysymään sisällä, ulkona tuiskuttaa ja kaamos lähestyy… mikäs sen piristävämpää kuin SUKLAABROWNIET!

Leipomisinspiraatiosta kiitos Pelkosenniemen yläkoululaisille. Eläintenviikolla lokakuun alussa he toivat opehuoneeseen kotsan tunnilla tekemiään vegaanisia suklaabrownieta. Aivan mieleenpainuneen maukkaita olivat!

brownieaineet

Ohjeistus

Sekoita

  • 3,5 dl vehnäjauhoja
  • 1 dl spelttirouhetta tai leseitä
  • 3 dl fariinisokeria
  • 1 dl tummaa kaakaojauhetta
  • 1 dl kookoshiutaleita
  • 1 dl mantelirouhetta
  • 150 g tummaa suklaata paloina
  • 1 tl suolaa
  • 1 tl leivinjauhetta
  • 0,5 tl aitoa vaniljaa jauheena

…Sitten lisää kuivaan seokseen lusikalla sekoittaen vielä

  • 2,5 dl kookosmaitoa
  • 2 dl muuta rasvaa esim. sulatettua kookosöljyä, kasvimargariinia tai kasviöljyä

brownietaikina

Kypsennä massaa 175 asteessa noin 30 minuuttia riippuen siitä, kuinka kiinteitä suklaabrownieta haluat.

Tarjoa jäisten marjojen ja jäätelön kanssa (vegaanisia jäätelöitä ovat esim. Oatly tai Tofuline).

Njams!

brownie
Ohje tuunattiin Animalian Vapauta valinnoilla –oppaasta. Alkuperäisessä ohjeessa oli vielä enemmän sokeria. Voisi olla herkullista tuunata ohjetta myös suolapähkinöillä tai maapähkinätahnalla…?

Talvi ilman kaukomatkaa. Milloin siitä tuli mahdotonta?

Pimeys. Paukkupakkanen tai räntäsade. Alkutalvi merkitsee monelle ajatuksia, että miten tästä taas selviää.

Ajatus matkasta piristää.  Matkustaminen on koukuttava pikalääke ahdistuksiin. On helppo keksiä perusteluja sille, miksi on päästävä lomalle kauas.

Toisaalta matkustamiskoukkuun liittyy kiistattomia ympäristöongelmia. Ja omatunnon pistoksia.

Viime lauantaina järjestetyssä Adventure Night -tapahtumassa näytettiin kaksi ilmastonmuutoksesta kertovaa outdoor-elokuvaa (trailerit linkeistä): Chasing ice ja STEPS. Ne pysäyttivät ja selkeyttivät kypsyttelemääni päätöstä: Tämän talven vietän vain Suomessa.

(Päätöksenteossa auttoi kummasti myös heppakaverini Korsu-Ajatus eli ”Ville”, joka rouskuttelee rahapussistani monta sataa euroa kuussa. Ja Risto Isomäen tieteisdekkarit, suosittelen. 😉 )

Mikä on sopivasti? Onko monta kertaa vuodessa liikaa?

Viimeisten 10 vuoden aikana olen saanut matkustaa aivan valtavasti. Joka vuosi  olen käynyt työ- tai vapaa-ajan matkoilla lähinnä Euroopassa ja Aasiassa (ks. esim. artikkeli Nisekosta, joka ei ainakaan vähennä matkustushaluja).

Alkaa jo riittää. Haluaisin elää kestävästi. Be the change you wish to see in the world.

Epäilen etteivät lennot pysy enää vuosikymmeniä näin halpoina. Matkustaminenhan ei lopu, mutta muuttuu varmasti jotenkin. Ainakin äkki-pika-elämys-irtiotto-citybreak-monta-kertaa-vuodessa loppunee.

Lentäjäkaverini sanoi tankkaavansa kerrallaan 2000 litraa. Maailmalla lennetään lähes 100 000 lentoa päivässä, 9000:lta lentokentältä.

grönlannin jäätikkö

Jäätiköt sulavat kiistatta ja vauhdilla. Chasing Ice leffaa vastaava jäätiköiden sulamisvauhti on silminnähtävää esimerkiksi Chamonixin jäätiköillä. On itsepetosta, ettenkö minä sitä aiheuttaisi. Tutkijat ovat 95% yksimielisiä ilmastonmuutoksen syistä.

sulava MtBlanc

Turha osoitella länteen tai itään – olemme kaikki merkityksellisiä yksilöitä planeetallamme. Arvioilta vain n. 5 % maailman väestöstä on lentänyt. Me siis olemme niitä hyväosaisia, joilla on keinoja ja valinnanmahdollisuuksia. Emme silti ole sen etuoikeutetumpia luksukseen.

Matkailun paradoksi

Pyhätunturista ajaa autolla Norjaan 6–8 tuntia. Ensimmäinen kertani Lyngenissä oli ikimuistoinen – ja nähtiin villejä delfiinejä, hirviä, merikotkia, jäävuoria ja revontulia. Randosin eka kertaa yli 1300 metriä verttiä. Äärimmäistä väsymystä ja suuria tunteita.

Auto hörppi Lyngenin matkalla 60 litraa bensiiniä. Yhden jenkkijääkaapillisen verran dinosaurusten jäämistöä! Näin se hupenee.

OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA

Vaikka siis teen parhaani yhteiskunnallisesti ja yksilönä – toimin järjestöjen kautta, olen lähes vegaani, meillä on ekosähkösopimus, enkä juuri osta enää mitään uutta (ihan hermostun, jollei jokainen omistamani tavara kestä ainakin 10–20 vuoden käyttöä!) – saastutan silti. Eniten siksi, koska yhä matkustan.

Harmillinen ristiriita, että matkustamiselle perustuu myös rakkaan Pyhätunturin tulevaisuus.

Ehdotan siksi, että (yhteiskunnallisen supertärkeän poliittisen vaikuttamisen lisäksi) pikimmiten, pieninä ihmisinä ohjaamme ruohonjuuritasolla muutosta hyvään suuntaan. Esimerkiksi näin:

Lähimatkailisimme enemmän – muutaman mahtavan ihmisen ansiosta Pyhä on hiilineutraali hiihtokeskus, ensimmäinen sellainen Suomessa – ostaa ekosähköä ja kompensoi käyttämänsä fossiiliset moottoripolttoaineet. Junalla tai kimppakyydein pääsee perille. Paikan päällä ei tarvitse autoa.

Kompensoisimme lentomme ja autoilumme päästömaksuilla. Se on halpaa ja vaikuttaa! Esim. siksi aurinkopaneelien hinnat ovat laskeneet merkittävästi ja metsiä istutetaan muutoin aavikoituville alueille.

Muuttaisimme asumaan sinne, missä harrastamme ja voimme hyvin! On mahdollista, että kansallispuistot, murtsikkaladut, tunturit ja maastopyöräily polut alkavat kotiovelta. Tänne mahtuu! Työt ovat järjestelykysymys.

Nähtäväksi jää, millainen muutos tulee.

Aistien aivojumppa auttaa jumitukseen

Ruutu jumittaa aistit. Onneksi virkistyminen on yksinkertaista. Se perustuu aisteihin ja veren kiertoon aivojen eri osissa. Keksipä seuraavista piristäviä tai rauhoittavia yhdistelmiä itsellesi huomiseksi. Makupaloja kaikille aisteille!

Jätä ruutu ja ota käyttöön hetki kerrallaan:

  • Kuuloaistille hyvää musiikkia, luonnon ääniä ja hiljaisuutta.
  • Hajuaistille eteerisiä, rakkaita, aitoja tuoksuja.
  • Makuaistille herkkuja. Vaikkapa luomuisia yrttejä tai aitoa ruokaa.
  • Tuntoaistille kosketusta: mukavia vaatteita, kaverin hierontaa, paljasjalkailua, piikkimattoa tai venyttelyä.
  • Näköaistille kesän vehreyttä, syksyn värejä, talven pehmeää lunta. Tulta, virtaavaa vettä tai maiseman avaruutta.

marjahullu lettuprinsessa

Sen lisäksi voit ottaa tasapaino”aistin” harjoituksia. Kurottele raajoilla moneen eri suuntaan:

  • Koeta yhtä aikaa koskettaa oikealla kädellä vasenta korvaa samaan aikaan kun vasen käsi koskettaa oikean jalan varpaita vasemman jalan takana – ja sitten asento päinvastoin – 5 sekunnin välein!
  • Koeta ulottaa jokainen raaja eri suuntaan. Oikea käsi ylös, vasen käsi vasemmalle, oikea jalka oikealle, vasen jalka taakse – ja sitten päinvastoin – 5 s välein.
  • Tai vaihto peilikuviksi siten, että takana onkin edessä.
  • Tai sama homma maaten. Mielikuvitus on rajana.

Kun annat aivoillesi aikaa tehdä jotain muuta, sähköiset impulssit alkavat kulkea uusia ratoja ja verenkierto aivoissa virkistyy (ainakin kunnes Internet tai tv-ruutu ne taas lamaannuttaa;).

Aivojumppatunneista maksetaan maailmalla maltaita. Kuitenkin ne perustuvat näin yksinkertaisiin periaatteisiin – veren kierron vilkastuttamiseen, hyvään ravintoon ja lepoon.

Aistimaan siis! Kurottelemaan puolukoita mättäiltä. Syömään herkkueväitä, tuoksuvan kosteassa syksyssä, rentouttavissa maisemissa, kivikkoisilla poluilla ja luonnon äänissä.