Nyt niskasta kiinni sitä joka heittää ruokaa roskiin

Kuluneen vuoden aikana olen toistuvasti kummastellut, että miksei moni fiksu ja mahtava ystäväni kerää biojätettä? Tai haaskaa ruokaa roskiin. Että mitä ihmettä.

Näillä ilmastonmuutosskenaarioilla! Näillä maaperän köyhtymisskenaarioilla! Näillä uusiutumattoman energian, mineraalien ja veden ehtymisskenaarioilla!

Ymmärrän, ettei 93 v. mummoni lajittele roskiaan. Mutta etteivät lukutaitoiset luontoretkeilevät ystäväni. Miksi näin?

Ehkä muutama fakta biojätteen keräyksen merkityksestä olisi paikallaan:

1) Ruoan tuottamiseen kuluu alati ehtyvää viljelymaata, vettä, fossiilisia polttoaineita ja lannoitteita. Myös monia eliöille haitallisia kemikaaleja. Piste.

2) Tehoruoan tuottaminen uhkaa päästöillään luonnon monimuotoisuutta, sekä eläinten ja alkuperäisväestöjen oikeuksia. Piste.

3) Kun ruoka päätyy roskiin, ovat kaikki nuo resurssit ja kärsimykset olleet turhia. Huutomerkki!

4) Erityisen paheksuttavaa on lihan ja kaiken eläinperäisen ruoan haaskuu, koska ne kuluttavat resursseja moninkertaisesti kasviksiin verrattuna. Kärsivätkö eläimet vain, jotta voimme elää helppoa elämää? Heittää siis eläimen roskiin, kun emme muuta keksi tai jaksa? Kaverini kesämökillä meinasi mennä kokonainen siika roskiin!

5) Biojäte maatuu kaatopaikoilla vähähappisissa kasoissa, jolloin ilmakehään vapautuu metaania. Se on kymmenen kertaa voimakkaampi kasvihuonekaasu kuin paljon puhuttu hiilidioksidi.

Ilmaston lämpeneminen on tieteellinen konsensus. Kiistaton, suuri uhka hyvälle elämälle ja rauhalle – äläkä vain sano ettet usko koko hommaan. Ilmaston lämpeneminen uhkaa lähivuosina esim. merien kalakantoja. Merten happamoituminen ja pieneliöiden sukupuutto ovat skenaarioita, joiden takia tieteentekijät ovat arvioineet kalojen loppuvan merestä v. 2050 mennessä! Katso vaikka video. Ilmastonmuutos aiheuttaa vakavia ääri-ilmiöitä, etenkin maapallon köyhimmille alueille. Heille sopeutumismahdollisuudet ovat mahdottoman paljon vaikeammat kuin meille rikkaille länkkäreille.

6) Ylijäämäruoasta saa AINA tuunattua uutta ruokaa. Jos ei osaa tehdä ruokaa tai ylipäänsä ajatella näin alkeellisen strategisesti, niin kilautetaan kaverille tai mennään Marttojen kurssille.

7) Pointti kai tämäkin: Luulisi jokaisen välittävän edes lasten hyvän elämän edellytysten säilyttämisestä.

blogiin?

Lähes kaikissa kerrostaloissa on biojäteastia. Jos on omaa pihaa, niin kasvijätekomposti on helppo perustaa itsekin:

https://tutkiihutkiitunturissa.wordpress.com/2013/06/19/kun-etsii-lautoja-loytaa-lautoja/

Advertisement

Kestävä kehitys pääteemana – 1000 luonnontieteiden opetuksen tutkijaa konferenssissa Kyproksella

Parhaillaan Kyproksella esittelemme toisillemme tutkimuksiamme ja jaamme uusinta ymmärrystä. Lähes 1000 luonnontieteiden opetuksen tutkijaa luennoi, esittelee julisteitaan ja osallistuu keskusteluihin. Ongelmat ovat lähes samoja kaikissa maailman paikoissa – ympäristöt turmeltuvat, luonnontieteet eivät kiinnosta ihmisiä, eikä tiede juuri saa laadukasta media-aikaa.

IMGP1418

Tänään pohdittiin esimerkiksi

Kuinka opettaa relevantisti kestävää kehitystä? Mitä on relevanssi? Systeemin tai yhteiskunnan kannalta relevanttia sisältöäkö? Olisiko relevanssi oppilaan kannalta henkilökohtaisia, yhteiskunnallisia ja ammatillisia positiivisia merkityksiä? Motivaatiota. Kiinnostusta. Määritellään erilaisia käsitteitä, jotta tiedetään mistä puhutaan… Tai mitä luonnontieteellisestä superlaajasta tutkimuskentästä pitäisi esittää mediassa tai koulussa – ja miten? Kuinka voimaannuttaa opet, kaiken ikäiset oppilaat, kansalaiset, toimittajat ajattelemaan korkeammalla tasolla (analysoimaan, arvioimaan, luomaan uutta)? Kuinka kaikkien toimialojen ihmiset saisivat luonnontieteistä tietoja, taitoja ja asennetta, ts. kompetenssia, toimia maapallon parhaaksi?

Käytännössä kemian opetuksessa

Kiinnostusta, opiskelumotivaatiota ja monipuolisia taitoja on tuettu kemiassa esimerkiksi, kun oppilaiden kanssa on roolileikitty TV-uutisia tai keskusteluohjelmia, tehty tieteen aiheita sivuavia uutisia eri medioihin, testattu kulutustuotteita tai tehty mainoksia teknisille tuotteille. Oppilaiden arki keskiöön! Oppilaat argumentoimaan!

keepwondering

Eräs Israelilainen vanhempi guru Uri Zoller esitti heti alkuun järkevän listan mihin ylipäänsä pyrkiä:

  • kasvusta kestävyyteen
  • ongelmien korjaamisesta ongelmien ehkäisyyn
  • haluista perustarpeisiin
  • kasvusta vähentämiseen
  • passiivisesta kuluttamista aktiiviseen osallistumiseen
  • vaihtoehtovalikoimasta parempien vaihtoehtojen luomiseen

Vedenalaista ihmemaailmaa haluaa suojella

Ruskeaksi palaneella, tukalan kuivalla ja kuumalla saarella, lähes 40°C kuumuudessa on onneksi työn ohella päästy myös snorklaamaan. Vesi tuntuu jopa ihoa kuumemmalta, on varmasti yli 30°C ! Hiekka polttaa kävellä avojaloin.

Ilokseni opin, että vaikka välimeren kalalajit ovat pääasiassa vaarantuneita, niin vesi on vielä kirkasta. Näimme hassuja kaloja ja jopa vesiheinää syöviä kilpikonnia!

IMGP1405

Eliöstön lisäksi erilaisen eksoottista ja siksi kiehtovaa on ruoka. On herkuteltu Libanonilaisissa ravintoloissa, joissa on valtavan hyvää kasvisruokaa (hummus, tsatsiki, taboulleh, falafel jne…)! Klisee tai ei, matkailu avartaa ja opettaa. Ehkä siksi, jo 6/8 tutkijatiimistämme on lopettanut lihan syönnin! ❤

IMGP1414

Rakenna itse helppo kasvikuivuri!

Marjat, sienet, yrtit, omenaviipaleet… Kuivaaminen olisi hyvä tapa säilöä ravintoaineet. Mutta onnistuuko se, jos ei halua ostaa massiivista sähköllä toimivaa kuivurikodinkonetta?

Ideasta kiitos Kemiön saaressa asuville ystäville. He ovat rakentaneet rimoista kehikon, johon on viritetty hyttysverkko. Sen he nostavat puuhellan jälkilämmölle. Tai saunan lauteille.

IMGP1260

Kukapa ei tykkäisi helposta nikkaroinnista. Naapurin remontista saa aina pari roviolle tuomittua rimaa. Muutama naula, niitti, kangasta kireälle ja valmista tuli. Minikokoista kehikkoa voi käyttää sähköhellan jälkilämmöllä. Tai takkasydämen päällä. Huomenna on jo rapsakoita tatteja ja päivien päästä mustikoitakin.

IMGP1331  IMGP1327

Sama kehikko toimii kesähelteellä ulkona, varjossa. Suorassa auringon paisteessa kasveja ei kannata kuivattaa, sillä UV-säteily rikkoo monia biomolekyylejä. Kuten esimerkiksi meille terveellisiä kasvien väriaineita.

Kuivauslämpötila ei ylipäänsä saisi ylittää 35 – 42 °C, jossa biomolekyylit alkavat hajota (vrt. kuume ihmisen kehossa). Liian kuumassa tuote voi paistua – tai koko puukehikko kärähtää!

Maltilla kuivaamisessa menee siis tuotteesta ja olosuhteista riippuen muutama päivä.

IMGP1329  OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Ennen kehikkoa kuivasin tillipuskan jämät ja metsämarjat ihan vain lautasella, hitaasti sisäilmassa. Horsman lehdet kuivuivat uuniritilällä ulkona. Että toimii nuokin, mutta hitaammin kuin upea kehikkokeksintö.

Näillä eväin – omia, luomuisen villejä myslejä ja retkimuonia rakentelemaan.

Permakulttuuri vaalii ruokapuutarhan ekosysteemejä

 Lapsena haimme joka kevät äidin kanssa kottikärryillä lähimetsistä multaa. Se johtui kyllä enemmän kauppojen olemattomuudesta ja lamasta, kuin permakulttuurista. Mutta viime kesänä se tapahtui uudelleen. Etsin 4 muovikassillista sopivaa maata eri paikoista (peittäen jäljet nätisti totta kai). Naureskellen pyöräilin kotiin vaappuvien maapussien kanssa. Tunsin itseni samaan aikaan vähän kummalliseksi, mutta kekseliääksi.

Tavoitteena itse itseään hoitava puutarha

Ruokaa tuottava ekosysteemi. Suunnittelun ja ekologisen tietämyksen avulla voi perustaa ruokapuutarhan, joka uudistuu ja uusiutuu itse, lannoittaa itseään, ylläpitää maaperän terveyttä, pidättää vettä ja puolustaa itseään tuhoeläimiltä” (Noora Kannisto kirjassa Riippumaton puutarha, s.14)

Ai miksi?

Koska itse asiassa syömme nykyään öljyä. Paradoksi on, että saamme ravintokasveista vähemmän energiaa kuin mitä olemme käyttäneet niiden tuottamiseen (s.30). Teollinen ruoka tuotetaan massiivisella määrällä fossiilista energiaa ja raaka-aineita (esim. lannoitteita ja torjunta-aineita).

Maaperän elinvoima köyhtyy hälyttävästi. FAO:n mukaan jo ¼ maa-alasta on jo köyhtynyt viljelykelvottomaksi. Maan ravinteet joko korjataan maasta sadon mukana tai niitä valuu vesistöihin. Maaperän muokkaaminen ja paljaus (ravinteita pidättävästä kasvillisuudesta) edistävät lannoitteiden valumista. Tieteellisesti kiistellään, uusiutuuko pahasti saastunut ja köyhtynyt maaperä ylipäänsä edes enää.

Katsohan luontoa

Villit ja hyvinvoivat kasvit eivät kasva yksinään, monokulttuureina, riveissä paljaan mustan mullan päällä. Puiden alla kasvaa pensaita ja niiden välissä maakasveja. Mustaa maata ei näy. Kasvit elävät symbioosissa toistensa ja maaperän tuhansien pieneliöiden kanssa. Pienessä ja isossa mittakaavassa. (aurinkokuva: Kristiina Tiainen)

kristiinalta  sieni

Ja katso Riikka Kaihovaaran kirjan kansikuvaa. Mitä tapahtuu, kun tuota maata myllätään ja myrkytetään?

Viime kesänä kävin Riikan luennolla. Sen jälkeen ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin polkea metsään polkupyörällä multaa hakemaan. Kasvimaani tarvitsi pieneliöitä ja ekosysteemin! Tuoksuvaa muhevaa humuskerrosta ja savikkoa ovat edelleen metsät täynnä. Esimerkiksi haapojen ja muiden lehtipuiden alla maaperä on tosi eloisaa. Kaivaessaan pitää vain varoa maaperää parantavia matopoloisia – selviäisivätpä ehjinä.

Kotipuutarhoissahan toistuu nykyään teollinen kestämättömyys: pihoja perustetaan traktorilla ja ajetaan autolla kauppaan ostamaan teollisesti tuotettua multaa, lannoitteita ja tarvikkeita. Helppoa. Mutta kestävä, itsekseenhyvinvoiva, ekosysteemiruokapuutarhani ei silloin olisi.

Laitan piakkoin kuvia ja tarinaa, miten homma viimeisen vuoden aikana on konkreettisesti lähtenyt käytiin kasvimaalla. Mullan haku metsästä ei ole ainoa vaihtoehto 😉

Ken Thompsonin Komposti-kirjaa voi suositella kompostoinnin alkumetreille. Samoin Eva Fanqvistin Puutarhan ystävät ja viholliset on loisto kirja.

Näyttökuva 2017-05-17 kello 14.37.58.pngNäyttökuva 2017-05-17 kello 14.49.18.png

Kesäinen villiyrtti-avokadopasta

Nyt ovat villiyrtit parhaimmillaan! Villiksi tuunattu avokadopasta syntyy esimerkiksi näin:

  • cashewpähkinöitä (liotettu vedessä pari tuntia)
  • avokado
  • nokkosia
  • vuohenputkea
  • voikukan lehtiä
  • basilikaa
  • valkosipulin kynsi
  • pieni chili
  • limen mehu
  • vuorisuolaa
  • ripaus sokeria
  • oliiviöljyä

Huuhtele villiyrtit kylmällä vedellä. Sitten ainekset soseeksi ja pastan päälle, kera timjamin ja tomaatin. Voilá – taivaallisen hyvää!

ainekset pastaan  villipasta

Villiyrttien käytössä on sekin loistojuttu, että ruoka ei maksa paljoa. Tämä annos lienee 2 – 3  euroa. Pastat olivat tosin tällä kertaa käsintehtyjä italialaisia, koska sain ne ystävältäni. Hänellä on Italia-cafe ”Signora Delizia” Katajanokalla Helsingissä, suosittelen!