Hyviä hetkiä

Ihana viikko. Maailman muuttumisen näkee useimmiten joka viikko ruohonjuuritasolla. Töissä ja vapaalla esimerkiksi kun…

Rikkinäinen lapsi hymyilee. Pysähdy ja kuvittelehan se. Arkaa iloa. Askeleita hyvään suuntaan.

Nuoret esittelevät innoissaan tutkimiensa tuotteiden elinkaaria kotiväelle vanhempainillassa. Kaikki pysähtyvät pohtimaan.

farkutdvd

Itä-Lapissa mahtavaa vapaaehtoistyötä tekevä SEY:n eläinsuojeluvalvoja käy koulullamme eläinten viikon kunniaksi joka päivä, joka luokalla! Ohjaa nuoria välittämään eläimistä. Lapset osallistuvat piirrustus- ja mielipidekirjoituskilpailuihin. Kotsassa tehdään kasvisruokaa.

Lisäksi koulussa vierailee kirjailija, metsämies ja vietetään väriviikkoa. Joka päivä pukeudutaan eri väreihin.

Vapaalla hoitoheppani Ville rentoutuu, hörisee, haukottelee, nuolee kättä ja puhaltaa hiuksia. Kiivetään tunturiin katsomaan auringonlaskua. Opitaan nostamaan rento laukka pysähdyksistä. Tuoksuva lämpöinen samettiturpa.

huipullaratsain

Ja muutama nuin murtheella

Kuulen, että ystäväni Pellosta on nähny 10-vuotihaana saman, meitä pikkutyttöjä järkyttänheen, elläinten teuraskuljetusvideon vuonna 1997 ko mie Etelä-Suomessa. Siittä lähtien olhaan molemmat oltu syömättä tehotuotettua lihhaa.

Sitten tuo ystäväpariskunta adoptoi aina häkissä olheen soman Jimpulakoiran, joka nukkuu nytten heän välissä ja on läpheensä rakastettu ja onnellinen.

Jimpula

Eipä muuta ko mahtavaa syyslomaa kaikille, etenki kouluisa arkensa viethäville!

Advertisement

August life in Pyhä, Eastern Lapland

We have lived here few years now. Far from cities and rush hours. Except the rush of reindeers. They stop my way to work, as well as the sun bathing naps.

ruuhkaIMGP0949

The surroundings within 5 km offer pretty nice vast quietness. Imagine the view, how different it is if it is sunny, rainy, snowy or foggy. Arctic hills are like mountains but smaller and softer.

IMGP1288IMGP1022IMGP0983kuva-18

Cultural events include theatre, concerts and arts many times a year – e.g. always outsold festival ”Pyhä Unplugged”. The artists perform in one of the rocky ”canyons”.

UP IMGP0920

You get involved helping neighbours. People have built up together a horse stable, a riding field  and cut down the hay to help almost extinct plants to survive.

niitto1IMGP1313kentäntekoIMGP0944

Sometimes we stay over night in the nature. Like at a swamp. There you are, alone with the birds and insects. You wish to see a wolf, a wolverine, a lynx or a bear from a distance – but because of the poaching and legal hunting, the existing ones are very shy. So basically it is impossible to meet them. You can peacefully wake up and enjoy your lonely morning yoga.

IMGP1280 IMGP1287

IMGP1281 IMGP0992

You can even go to the beach, or horseback riding, or canoeing to the lakes and rivers – with the reindeers ofc!

uimassaIMGP1374IMGP1349porot uielo13 021pupu

And last but not least. The best thing is that everywhere are mushrooms and berries! Free, healthy and delicious to pick and conserve for the long and moody winter.

Mitä söpöliinejä suolta löytyykäänIMGP1017IMGP0975hillot

But hey! If you like it – you can also move here! There are quite few people, so we need more kids. However, ironically also a job for a nanny is available. There is nobody who would take care of tourists’ children… Related to that, did you know – the school, its’ lunches and transportation in Finland are free. And they are not just schools. The schools in Finland are actually ranked among the best ones in the world!

10052012946

Omannäköisiä extreme-elämyksiä

Kaverini äiti totesi sukulaisille poikansa harrastavan ”niitä vaarallisia tex-mex lajeja”. Lause jäi elämään. Lomalla syvällisiä pohtiessa aloin kyseenalaistamaan, onko tex mexiä vain itsensä vaarantaminen? Vaara tilastollisessa, absoluuttisessa mielessä. Eikö lie kaikenlainen itsensä ja pelkojensa ylittäminen ole adrenaliineja tuottava huikea kokemus. (Eli myös vaikka uskaltaminen luottaa toisiin tai puhuminen vaikeistakin asioista?)

Ylitin lomalla epärationaalisen pelkoni – olla yksin tuntemattomissa hämärissä paikoissa. Evolutiivisesti normaalina pelkään herkästi hyökkäystä, loukkaantumista ja pimeää.

2,5 km yksin syrjäseudulla

Pysähdyin lomamatkan varrella tuntemattomaan Isojärven kansallispuistoon, reilun tunnin kävelylenkille. Oli jo sadepäivän ilta. Poluilla ei enää ollut liikkujia. Jaloissa olivat vain flip-flopit, akkukin oli lopussa. Ilman karttaa oli pakko luottaa metsähallituksen kyltteihin.

Vaatteiden kahina ja sateen ropina häiritsivät kuuloani havaita vaaroja. Pohdin pakenemisjuoksun onnistumista. Flip-floppien riisuminen tuntui viisaalta.

vanha metsä  paljasjaloin

Evoluution hioma jalkapohja toimii vallan täydellisesti liukkailla kivillä ja juurakoissa. Alkuihmisen lähisukulainen… Avojaloin ääneti hiipimällä voisi saartaa illalliseksi hirviperheen tai luikkia karhua pakoon…. Lauleskelin ja viheltelin, ettei tarvitsisi ryhtyä moiseen.

Puolustan suurpetoja viimeiseen vinkaukseen. Niillä on itseisarvoa, yksilönarvoa ja arvoa luontomatkailun ihmetyksen kohteena. Sopuisa rinnakkaiselomme on mahdollista. Keski-Suomen pedot olisivat minut napanneet, jos olisivat halunneet. Eivät tohtineet. Telepaattisesti kai ymmärsivät, että salametsästäjät ja vauhkot ihmiset ovat suurempi, yhteinen uhkamme.

pedot

Adrenaliinia ja kihisevät jalkapohjat

Metsäkävely avojaloin oli mahtavaa hierontaa! Paljasjalkareittejä on käsittääkseni jo suunnitteilla kansallispuistoihin ja muualle?

Tänään adrenaliinihuuma tuli, kun uskaltauduin Pyhätunturin syrjässä yksin nakuna uimaan tuntemattomaan lampeen. Evoluution takia pelkään toki myös syvää vettä. Ja sielläkin niitä hyökkäyksiä.

Seuraava aie on yksin erämaassa yöpyminen. Se tuntuisi mukavimmalta toteuttaa suolla, turvallisen korkeassa tarkkailutornissa. Ja teltassa, suojassa hyttysiltä – offimyrkkyjähän käyttävät vain karaistumattomat kaupunkilaiset 😉 . Mutta toistaiseksi yksinäinen yö erämaassa pelottaa sen verran, että ekalle kerralle pyydän kyllä (offittoman) kaverin mukaan.

Kun etsii lautoja, löytää lautoja

Loma alkoi lehtikompostin rakentamisella. Keittiöstämme biojätteeseen päätyy vain kasvien osia. Biojätekeräys vain puuttuu. Kesäkotimme on lähiörivari uudistaajamassa. Naapureilla on tasaiset nurmikot, tuijia ja pelargonioita. Tänne, jos minne, permakulttuuriin perustuva ruokapuutarha ja ekosysteemi tarvitaan.

Ystäväni tapaa keksiä ”kuuluisia” sanontoja. Yksi sellainen voisi olla ”Kun etsii lautoja, löytää lautoja”.

Tämä totuus mielessäni lähdin sattumanvaraisesti harhailemaan pyörällä. Tovin päästä löytyi lautajätekasa joutomaalta. Myös kansi kompostiin pilkisti roskiksesta. Siihen voisi maalata vaikka hippikukkasia.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Kotona aprikoin, miten kompostin päädyt rakennetaan. Päässä pyöri toisen ystäväni klassikkolausahdus ”Kuinka vaikeeta se muka VOI olla”. Rakentaa laatikko.

Yleensä tuo lausahdus vie hassusti harhaan, mutta ei tällä kertaa. Laatikko rakentui kirjosieppojen kodin alle. Enää ei tarvitse viedä biojätettä salaa naapuritaloyhtiön bioroskikseen. 😉

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Sama versio toimii muuten loistavasti tunturissakin, pitkästä talvesta huolimati. Sinne vaan kipataan keittiön kasvijäte. Mukaan kuivia puiden lehtiä. Välillä sekoitetaan ja kansi päälle. Pelkkä kasviperäinen jäte ei haise, eikä houkuta isompia eläimiä.

komposti_lappi

Luontoisaa juhannusta! Jos postauksia ei hetkeen kuulu, vietän 100% netitöntä, tietokoneetonta ja maailmaa parantamatonta kesäkuukautta 27.6-27.7.