Jenkkikulttuurista

Kanadaa on kehuttu edistykselliseksi. Ihmiset ovat superystävällisiä. Kaikki katsovat silmiin ja juttelevat. Se on mukavaa. Hommat muutenkin toimii luotettavasti. Silti tänään alkoi jo vähän ärsyttää jenkkimeininki. Paitsi jatkuva small-talk, myös kolme perusasiaa hiertää – asuminen, liikkuminen, ruoka. (Plus se, kun yksi jenkki sanoi mulle, ettei voi nyt matkustaa Suomeen, koska pelkää Venäjän hyökkäävän. For real?)

Kanadalaiset ovat ylpeitä luonnostaan, syystäkin. Upeat suojelualueet tarjoavat monia mahdollisuuksia kestävän kehityksen näkökulmasta. Mutta niissä myös piilee sudenkuoppa. Äkkiseltään ne näyttävät niin hienoilta, että muu todellisuus unohtuu. Kun ihan perusjutuissa olisi kehitettävää.

IMG_0642Talojen rakenteet ovat yllättävän kehnoja. Seinät ovat ohutta lastulevyä ja ikkunoissa on vain yksi lasi. Kuinka he pärjäävät kylmällä? Voi sitä energian hukan määrää.

IMG_0640

Kävelin eräälle luontopolulle päästäkseni kilometrin verran pyörätietä. Vaikka pyöräteitä on ja muutama bussikin kulkee silloin tällöin, niin koko ajan ohitseni ajoi JÄRKYTTÄVÄN KOKOISIA yksityisautoja. Kaikki autot ja ne harvat bussitkin pärisevät jättikokoisilla moottoreilla. Bensaa kuluu varmasti tuplasti eurooppalaisiin autoihin verrattuna. Bensa on myös halvempaa (noin euron litra). Välillä isoissa autoissa näkyy tosi isoja ihmisiä.

”Luontokokemus” näyttää olevan monille vain helppo polku parkkipaikalta näköalapaikalle. ”Hurry up, we’re almost there” sanoi isä kannustaen tyttöään keskellä upeaa vanhaa peikkometsää  ennen näköalapaikkaa. There it is: THE awesome natural place, THE view point, THE famous one. Cool. Checked. Next. Lets go.

IMG_0569IMG_0577

IMG_0641Roskaruoka ja roska. Terveellinen ruoka on kallista verrattuna sipseihin ja limuun. Normi on ottaa ravintoloissa take-away annos (pitää sanoa erikseen, jos haluaa syödä paikan päällä!). Eli voi sitä syntyvän roskan määrää, kun joka annos pakataan pahviin, folioon ja paperiin.

Vaikka organic on yleistä, niin silti 90% ruoasta on perusmättöä. Olen nähnyt järjettömän isoja nimettömiä halleja. Niiden ovien takana on varmasti eläintuotantoa – kanoja, sikoja ja lehmiä. Liha ja maito on kulttuurillinen normi, vaikka vegaanisia herkullisia tuotteita onkin joka kylässä ja kaupassa.

Lisäksi pakkauskoot ovat ihan valtavia. Ruokaa mennee varmasti roskiin paljon. Näin yksin liikkuvana on hankala oikeasti löytää ostettavaa. Kuvassa jäätelöä perus neljän litran ämpäreissä supermarketissa.

Kaupat pursuavat tavaraa, tietenkin. Olen nähnyt valtavia self-storage alueita, joissa ihmiset voivat säilyttää tavaroitaan. Samoja ongelmia siis.

IMG_0636

Liian helpot ja pienet jutut eivät yksinkertaisesti riitä mihinkään. Vaikka käsipaperi on kierrätyskuitua ja materiaaleja kierrätetään juu, niin nämä pienet asiat voivat tuudittaa valheelliseen todellisuuteen muutoksesta. Onhan kierrätysservetti nappikauppaa verrattuna tuhlailevan asumisen, ruoan ja autoilun päästöihin.

Haasteet ovat samat täällä kuin meilläkin paikallisessa luonnonsuojelussa – kaivokset, turismin laajentuminen, kemikaalit ja öljyputket ja -kuljetukset uhkaavat luontoa.

Tämä oli alustus. Kirjoitan lähipäivinä puhtaaksi yksinkertaistavan yhteenvedon ”Maailman tila 2013” kirjasta siitä, mitä täällä pitäisi tehdä. Hyviä ideoita kai tarvitaan. Jokainen täällä tapaamani ihminen pääpiirteittäin tietää tilanteen vakavuuden. Se on lohdullista. Kuitenkin aika hupenee ja kun katsoo massoja, ei näytä kovin todennäköiseltä, että osaisimme muuttua ja muuttaa jäykkää systeemiä ajoissa.

Advertisement

Yli Grönlannin

Hän ei enää haluaisi lentää. Mutta jo vuosia Kanadan ihmeitä kuunnelleena, sen enempää pohtimatta, hän haki apuraha erääseen konferenssiin Kanadaan. Ja niinhän siinä kävi, että apuraha myönnettiin. Joten Äiti Maalta anteeksi pyytäen, ilmakuoppia peläten, hän lähti suureen maailmaan. Jo lentomatkalla näkyi enemmän kuin olisi voinut toivoa.

Näin Grönlannin. Voiko se olla totta, että kaukaisen myyttisen Grönlannin! Valkeaa lakeutta silmän kantamattomiin. Kunnes…

IMG_0155 

Jäätiköllä alkaa näkyä kirkkaan sinisiä järviä. Ne poraavat jäätikköä kuin reiät juustoa. Vesi valuu mereen puroina ja pyörteisenä jäämurskana kiihdyttäen sulamista.

IMG_0234IMG_0235

On toki kesä. Mutta pienhiukkaset (?) harmaannuttavat jäämassaa. Kuten kuvasta jotenkuten näkyy, jäämassa valuu jäätikköylängöltä vuorilta kohti merta.

IMG_0243IMG_0238

Meressä kelluu pieniä jäälauttoja. Paljon! Ja isoja jäävuoria. Yhä enemmän. Samaistun Chasing Ice dokumenttielokuvan tekijöihin.

Silmieni alla juuri ja vain tuolla – laajaa jääpeitettä tarvitsevat jääkarhut. Kuinka ne saalistavat hylkeitä jäämurskan seassa? Miten poikaset selviytyvät? Jäätiköt sulavat Kanadassakin. Viimevuosina jäätiköt ovat kutistuneet silminnähtävällä vauhdilla.

IMG_0232IMG_0242

Näkyy tuhansia kilometrejä erämaata ilman ihmistä – soita, jokia, tuntureita, vuoristoja. Jääkausien muokkaamia harjuja. Toistaiseksi saavat karhut, sudet, linnut ja kaikki muutkin olla tuolla rauhassa. Lohdullista. Hyvä Kanada!

IMG_0236IMG_0237

Ei näy autoteitä… Kunnes päästään länsirannikon tuntumaan. Mitäs tuttua siellä näkyykään?

IMG_0233IMG_0241

Kun on yksin reissussa, ei ole ketään kelle ihastella ja kauhistella. Puretaan se siksi tähän:

Toivon, etteivät jäätiköt sulaisi. Toivon, ettei Arktikselle mentäisi aiheuttamaan öljyvahinkoja.

Sinnehän on parhaillaan suurvaltojen ja suuryritysten kilpajuoksu käynnissä. Ja tulee mieleen verrata öljytahraa maamiinaan. Se myrkyttää siihen koskevan eläimen.

Voiko jotain tehdä Arktiksen suojelemiseksi? Vinkkejä on täällä. Suomen poliitikot ovat toistaiseksi EU:ssa asettuneet kannattamaan Arktiksen suojelua. Hyvä Suomi!

Tiedossa on siis nyt 2 viikkoa yksin Vancouverin lähialueilla. Ehkä lentäminen ei ollutkaan se kaikkein jännittävin osio!

”Kaikki elämä on arvokasta riippumatta sen hyödystä ihmiselle” todetaan Kestävän kehityksen peruskirjassa. …Pitää vielä  muistaa maksaa ne lentomaksut.

Hyvistelyä koululaisten kanssa

Koulussamme on nyt ”Teen hyvää” –hyvinvointiviikko

puu

Toteutus on simppeli.

Maanantaina alkaa yhteisellä avauksella 1–9 luokkalaisille, jossa kerrotaan viikon teema ja orientoidutaan aiheeseen mm. pienen jumppatuokion avulla.

Viikon aikana:

  • Kukin opettaja jaksamisensa mukaan painottaa omissa aineissaan hyvinvointia – omaa, toisen, ympäristön, eläinten.
  • Koululaiset kirjoittavat tekemiään hyviä tekoja jätepaperilehtisille ja kiinnittävät ne hyvän puuhun. Yläkoululaisille oli uni-tunti.
  • Alakoulussa pohdittiin ympäristötekoja.

Perjantaina hyvät teot kootaan yhteen. Puu onkin jo täynnä lehtiä. Lopetustilaisuudessa esitellään erilaisia toteutuneita hyviä tekoja.

Luontoliikuntakerho

Keksin syksyllä perustaa luontokerhon. Koska sellaista ei koulullamme ollut ja koska koulun lähellä on mainiot puitteet – niitty, lähimetsä, pururata, laavu, peltoja ja jopa suo. Myös Kemijoki virtaa lähellä. Sitä voinee hyödyntää tulevaisuudessa. Vielä en sinne ryhmärämän kanssa uskaltautunut.

luontoliikuntakerho

Kaverini vinkistä ilmoitin kerhomme Luonto-Liiton kerholistoille. Luontsikalla on paljon hyvää kerho-ohjaajan materiaalia! Ne sisältävät leikkejä laidasta laitaan: rauhallisia, liikunnallisia, aistiharjoituksia, ryhmäytysleikkejä, opettavaisia leikkejä… Myös muuta tukea saa tarvittaessa.

Kerhotunti on aina maanantaisin ja se alkaa luonnossa eväitä syöden. Sitten leikitään muutamaa leikkiä tai tutkitaan luontoa. Viimeksi rakennettiin majoja lumiseen metsään risuista. Mukana leijailee metsän henki Tapio. Mielikuvitusleikeissä lapsia innoittavat itsekeksimänsä luontonimet – on Otto Oravaa, Laura Lepakkoa, Sanna Sisiliskoa ja Ari Apinaa.

Ympäristötyöryhmä

WWF:n ideasta perustin koulullemme ympäristötyöryhmän. Mukana on kolme ekaluokkalaista ja viisi isompaa nuorta 6-8 luokilta. Tavoitteena on kehittää koulua. Ryhmä kokoontuu viikoittain, jos innostusta riittää.

Nytkö se alkaa!!?? Jipiii!” kiljuivat ekaluokkalaiset. Olin kuuluttanut pari viikkoa aikaisemmin ryhmän perustamisesta. Kun tarpeeksi moni halusi tulla mukaan, ryhmä oli koossa. Kohta pieniä olisi tullut ryhmään lopulta useampiakin. Ehkä on tarpeen perustaa lisää ryhmiä 😉

Ryhmäläisillä oli jo etukäteen ihmeelisen paljon tietoa ympäristöongelmista. He myös kantavat huolta eläimistä.

ymptyöryhmäMuutaman ryhmäytysleikin jälkeen ympäristötyöryhmä ideoi spontaanisti seuraavia kehittämiskohteita koulullemme:

  1. värikkäämpää koulua
  2. terveellistä välipalatarjoilua kolmen päiviin
  3. linnunpönttöjä
  4. kukkaistutuksia
  5. lisää roskiksia
  6. kasvimaata

Pienin suurin askelin! ❤

Hyviä hetkiä

Ihana viikko. Maailman muuttumisen näkee useimmiten joka viikko ruohonjuuritasolla. Töissä ja vapaalla esimerkiksi kun…

Rikkinäinen lapsi hymyilee. Pysähdy ja kuvittelehan se. Arkaa iloa. Askeleita hyvään suuntaan.

Nuoret esittelevät innoissaan tutkimiensa tuotteiden elinkaaria kotiväelle vanhempainillassa. Kaikki pysähtyvät pohtimaan.

farkutdvd

Itä-Lapissa mahtavaa vapaaehtoistyötä tekevä SEY:n eläinsuojeluvalvoja käy koulullamme eläinten viikon kunniaksi joka päivä, joka luokalla! Ohjaa nuoria välittämään eläimistä. Lapset osallistuvat piirrustus- ja mielipidekirjoituskilpailuihin. Kotsassa tehdään kasvisruokaa.

Lisäksi koulussa vierailee kirjailija, metsämies ja vietetään väriviikkoa. Joka päivä pukeudutaan eri väreihin.

Vapaalla hoitoheppani Ville rentoutuu, hörisee, haukottelee, nuolee kättä ja puhaltaa hiuksia. Kiivetään tunturiin katsomaan auringonlaskua. Opitaan nostamaan rento laukka pysähdyksistä. Tuoksuva lämpöinen samettiturpa.

huipullaratsain

Ja muutama nuin murtheella

Kuulen, että ystäväni Pellosta on nähny 10-vuotihaana saman, meitä pikkutyttöjä järkyttänheen, elläinten teuraskuljetusvideon vuonna 1997 ko mie Etelä-Suomessa. Siittä lähtien olhaan molemmat oltu syömättä tehotuotettua lihhaa.

Sitten tuo ystäväpariskunta adoptoi aina häkissä olheen soman Jimpulakoiran, joka nukkuu nytten heän välissä ja on läpheensä rakastettu ja onnellinen.

Jimpula

Eipä muuta ko mahtavaa syyslomaa kaikille, etenki kouluisa arkensa viethäville!

Kestävä kehitys pääteemana – 1000 luonnontieteiden opetuksen tutkijaa konferenssissa Kyproksella

Parhaillaan Kyproksella esittelemme toisillemme tutkimuksiamme ja jaamme uusinta ymmärrystä. Lähes 1000 luonnontieteiden opetuksen tutkijaa luennoi, esittelee julisteitaan ja osallistuu keskusteluihin. Ongelmat ovat lähes samoja kaikissa maailman paikoissa – ympäristöt turmeltuvat, luonnontieteet eivät kiinnosta ihmisiä, eikä tiede juuri saa laadukasta media-aikaa.

IMGP1418

Tänään pohdittiin esimerkiksi

Kuinka opettaa relevantisti kestävää kehitystä? Mitä on relevanssi? Systeemin tai yhteiskunnan kannalta relevanttia sisältöäkö? Olisiko relevanssi oppilaan kannalta henkilökohtaisia, yhteiskunnallisia ja ammatillisia positiivisia merkityksiä? Motivaatiota. Kiinnostusta. Määritellään erilaisia käsitteitä, jotta tiedetään mistä puhutaan… Tai mitä luonnontieteellisestä superlaajasta tutkimuskentästä pitäisi esittää mediassa tai koulussa – ja miten? Kuinka voimaannuttaa opet, kaiken ikäiset oppilaat, kansalaiset, toimittajat ajattelemaan korkeammalla tasolla (analysoimaan, arvioimaan, luomaan uutta)? Kuinka kaikkien toimialojen ihmiset saisivat luonnontieteistä tietoja, taitoja ja asennetta, ts. kompetenssia, toimia maapallon parhaaksi?

Käytännössä kemian opetuksessa

Kiinnostusta, opiskelumotivaatiota ja monipuolisia taitoja on tuettu kemiassa esimerkiksi, kun oppilaiden kanssa on roolileikitty TV-uutisia tai keskusteluohjelmia, tehty tieteen aiheita sivuavia uutisia eri medioihin, testattu kulutustuotteita tai tehty mainoksia teknisille tuotteille. Oppilaiden arki keskiöön! Oppilaat argumentoimaan!

keepwondering

Eräs Israelilainen vanhempi guru Uri Zoller esitti heti alkuun järkevän listan mihin ylipäänsä pyrkiä:

  • kasvusta kestävyyteen
  • ongelmien korjaamisesta ongelmien ehkäisyyn
  • haluista perustarpeisiin
  • kasvusta vähentämiseen
  • passiivisesta kuluttamista aktiiviseen osallistumiseen
  • vaihtoehtovalikoimasta parempien vaihtoehtojen luomiseen

Vedenalaista ihmemaailmaa haluaa suojella

Ruskeaksi palaneella, tukalan kuivalla ja kuumalla saarella, lähes 40°C kuumuudessa on onneksi työn ohella päästy myös snorklaamaan. Vesi tuntuu jopa ihoa kuumemmalta, on varmasti yli 30°C ! Hiekka polttaa kävellä avojaloin.

Ilokseni opin, että vaikka välimeren kalalajit ovat pääasiassa vaarantuneita, niin vesi on vielä kirkasta. Näimme hassuja kaloja ja jopa vesiheinää syöviä kilpikonnia!

IMGP1405

Eliöstön lisäksi erilaisen eksoottista ja siksi kiehtovaa on ruoka. On herkuteltu Libanonilaisissa ravintoloissa, joissa on valtavan hyvää kasvisruokaa (hummus, tsatsiki, taboulleh, falafel jne…)! Klisee tai ei, matkailu avartaa ja opettaa. Ehkä siksi, jo 6/8 tutkijatiimistämme on lopettanut lihan syönnin! ❤

IMGP1414

45 min: Animalian kouluvierailu

Yläkoulut ja lukiot usein toivovat kansalaisjärjestöiltä vierailijoita piristämään arkityötään. Eläinetiikan tunnit ovat toistaiseksi olleet vain harvojen herkkua. Lapissa olen vieraillut kahdessa koulussa.

45 minuutissa ehtii paljon

Alkuun pohdimme nuorten kanssa, miten eri tavoin eri eläimiin kukin itse suhtautuu. Mietimme, mitä tunteita eläinystävissämme olemme havainneet.

Näyttökuva 2013-04-10 kohteessa 16.37.13  Näyttökuva 2013-04-10 kohteessa 16.37.47

Keskustelemme turkiseläinten, sian, siipikarjan ja lehmien elinoloista. Minkälaista on kunkin eläimen lajityypillinen käyttäytyminen? Onko erilaisia tuotantomuotoja? Mitä kaupoissa myydään? Mistä ruoka tulee?

Näyttökuva 2013-04-10 kohteessa 16.37.57  Näyttökuva 2013-04-10 kohteessa 16.38.53  Näyttökuva 2013-04-10 kohteessa 16.38.20  Näyttökuva 2013-04-10 kohteessa 16.38.34

Usein katsomme minkeistä kertovan 4 min ”furcoat”-piirretyn. Taustalla soiva musiikki on mielestäni erityisen koskettava ja kaunis:

Pohdimme syitä, miksi tähän on tultu. Miksi eläimillä on niin vähän tilaa ja virikkeitä? Miksi tehoeläintuotantoa ylipäänsä on? Tuottajia emme tilanteesta halua syyllistää – etsimme syitä laajemmin yhteiskunnasta ja kuluttajista.

Näyttökuva 2013-04-10 kohteessa 16.39.17  Näyttökuva 2013-04-10 kohteessa 16.41.13

Lopuksi tärkein: Mitä voisi itse tehdä, jotta eläinten ei tulevaisuudessa tarvitsisi kärsiä? Näitä oppilaat ehdottavat ihan itse. Onneksi lähes kaikista nuorista löytyy empatiakykyä ja muutosvoimaa!

Entä sinä – pidätkö nuorten ja kansalaisjärjestöjen kohtaamisia tärkeinä? Ne jatkuvat varmimmin, jos tartut haasteeseeni: a) Voit itse lähteä vapaa-ajallasi kouluun kohtaamaan nuoria ;), tai b) Voit varmistaa esim. 10 eurolla, että toiminta yhä jatkuu. Sponsoroit näin vierailijan matkakulut.

Ks. https://jelpi.fi/kerayssivut/opettajat-elainten-puolella

Rahoituksen puute estää kouluvierailutoiminnan laajentamisen. Nyt vierailuja tehdään vuosittain vain muutamia. Vierailijoita toivovia kouluja on kuitenkin Suomessa satoja.

http://www.animalia.fi/koulujanuoriso