Jopa miljardi koiraa ja kissaa – ystävinämme rajallisella maapallolla

Lemmikkien määrä on viime vuosikymmenellä merkittävästi lisääntynyt. Seitsämän miljardin ihmisen rinnalla kulkee nyt jo arviolta miljardi koiraa ja kissaa. Ne tuovat iloa ja seuraa, mutta kääntöpuolena ilmiöllä on myös selviä vaikutuksia ympäristön tilaan.

alikisuIson koiran ruokinnan aiheuttama jalanjälki on keskimäärin 0,36 hehtaaria (ha) luonnonvaroja, pienen koiran 0,18 ha ja kissan 0,13 ha. Vertailun vuoksi yksi bangladeshilainen kuluttaa vuodessa 0,6 ha luonnonvaroja eli vähemmän kuin kahden saksanpaimenkoiran ruokinta.

Toisaalla on esitetty keskikokoisen koiran jalanjäljeksi jopa 0,84 ha.

Lihaisa ravinto ei ole ainut asia, miksi lemmikit kuluttavat luonnonvaroja. Lemmikkejä kuljetetaan autoilla, niitä puetaan ja palvellaan – jopa lentoyhtiöiden toimesta. Amerikkalainen koiranomistaja kuluttaa koiraansa sen elinaikana jopa 4000–100 000 dollaria! (Worldwatch-instituutti, 2012)

Samoin kuin väestön kasvun tasaantuminen, myös lemmikkien määrän väheneminen toisi ekologisia etuja. Luonnonvaroja kuluisi vähemmän ja ekosysteemit voisivat toipua.

Koska lemmikit ovat tuntevia yksilöitä, perheenjäseniä ja rakkaita ystäviämme, lemmikkien määrän vähentämisen keinojen olisi oltava rauhanomaisia. Maailman tila 2012 -kirjassa ehdotetaan kuutta mahdollisuutta:

  1. Lemmikkejä tulisi hankkia useammin löytöeläinkodeista, harvemmin kasvattajilta
  2. Pentutehtailu olisi saatava loppumaan
  3. Kaikki lemmikit, joita ei ole tarkoitettu jalostukseen tulisi steriloida
  4. Lemmikin omistaminen on ylellisyyttä, jota voitaisiin verottaa
  5. Lemmikkieläinteollisuuden eläimiä ”inhimillistävää” tuotemarkkinointia tulisi rajoittaa
  6. Tietoisuutta lemmikkieläinten ympäristövaikutuksista tulisi lisätä

Ennen pitkää ihmiset voisivat siirtyä pienempiin lemmikkeihin, ja tuottaviin lemmikkeihin kuten kanoihin, vuohiin tai mehiläisiin. Myös yhteisiä lemmikkejä olisi syytä harkita. (Worldwatch-instituutti, 2012)

Sama koskenee hevosia, mutta tarkempia tietoja en hevosiin liittyen löytänyt.

– – – – – – – –

Lähteet

Worldwatch-instituutti, (2012). Maailman tila 2012. Assadourian, E., s. 158.

Koirien ja kissojen kokonaislukumäärän lähteet:

http://www.tiede.fi/artikkeli/jutut/artikkelit/maailman_rakastetuin_peto

http://fi.wikipedia.org/wiki/Koira

http://www.mapsofworld.com/world-top-ten/countries-with-most-pet-cat-population.html

http://www.psychologytoday.com/blog/canine-corner/201209/how-many-dogs-are-there-in-the-world

Nyt niskasta kiinni sitä joka heittää ruokaa roskiin

Kuluneen vuoden aikana olen toistuvasti kummastellut, että miksei moni fiksu ja mahtava ystäväni kerää biojätettä? Tai haaskaa ruokaa roskiin. Että mitä ihmettä.

Näillä ilmastonmuutosskenaarioilla! Näillä maaperän köyhtymisskenaarioilla! Näillä uusiutumattoman energian, mineraalien ja veden ehtymisskenaarioilla!

Ymmärrän, ettei 93 v. mummoni lajittele roskiaan. Mutta etteivät lukutaitoiset luontoretkeilevät ystäväni. Miksi näin?

Ehkä muutama fakta biojätteen keräyksen merkityksestä olisi paikallaan:

1) Ruoan tuottamiseen kuluu alati ehtyvää viljelymaata, vettä, fossiilisia polttoaineita ja lannoitteita. Myös monia eliöille haitallisia kemikaaleja. Piste.

2) Tehoruoan tuottaminen uhkaa päästöillään luonnon monimuotoisuutta, sekä eläinten ja alkuperäisväestöjen oikeuksia. Piste.

3) Kun ruoka päätyy roskiin, ovat kaikki nuo resurssit ja kärsimykset olleet turhia. Huutomerkki!

4) Erityisen paheksuttavaa on lihan ja kaiken eläinperäisen ruoan haaskuu, koska ne kuluttavat resursseja moninkertaisesti kasviksiin verrattuna. Kärsivätkö eläimet vain, jotta voimme elää helppoa elämää? Heittää siis eläimen roskiin, kun emme muuta keksi tai jaksa? Kaverini kesämökillä meinasi mennä kokonainen siika roskiin!

5) Biojäte maatuu kaatopaikoilla vähähappisissa kasoissa, jolloin ilmakehään vapautuu metaania. Se on kymmenen kertaa voimakkaampi kasvihuonekaasu kuin paljon puhuttu hiilidioksidi.

Ilmaston lämpeneminen on tieteellinen konsensus. Kiistaton, suuri uhka hyvälle elämälle ja rauhalle – äläkä vain sano ettet usko koko hommaan. Ilmaston lämpeneminen uhkaa lähivuosina esim. merien kalakantoja. Merten happamoituminen ja pieneliöiden sukupuutto ovat skenaarioita, joiden takia tieteentekijät ovat arvioineet kalojen loppuvan merestä v. 2050 mennessä! Katso vaikka video. Ilmastonmuutos aiheuttaa vakavia ääri-ilmiöitä, etenkin maapallon köyhimmille alueille. Heille sopeutumismahdollisuudet ovat mahdottoman paljon vaikeammat kuin meille rikkaille länkkäreille.

6) Ylijäämäruoasta saa AINA tuunattua uutta ruokaa. Jos ei osaa tehdä ruokaa tai ylipäänsä ajatella näin alkeellisen strategisesti, niin kilautetaan kaverille tai mennään Marttojen kurssille.

7) Pointti kai tämäkin: Luulisi jokaisen välittävän edes lasten hyvän elämän edellytysten säilyttämisestä.

blogiin?

Lähes kaikissa kerrostaloissa on biojäteastia. Jos on omaa pihaa, niin kasvijätekomposti on helppo perustaa itsekin:

https://tutkiihutkiitunturissa.wordpress.com/2013/06/19/kun-etsii-lautoja-loytaa-lautoja/

Hyviä hetkiä

Ihana viikko. Maailman muuttumisen näkee useimmiten joka viikko ruohonjuuritasolla. Töissä ja vapaalla esimerkiksi kun…

Rikkinäinen lapsi hymyilee. Pysähdy ja kuvittelehan se. Arkaa iloa. Askeleita hyvään suuntaan.

Nuoret esittelevät innoissaan tutkimiensa tuotteiden elinkaaria kotiväelle vanhempainillassa. Kaikki pysähtyvät pohtimaan.

farkutdvd

Itä-Lapissa mahtavaa vapaaehtoistyötä tekevä SEY:n eläinsuojeluvalvoja käy koulullamme eläinten viikon kunniaksi joka päivä, joka luokalla! Ohjaa nuoria välittämään eläimistä. Lapset osallistuvat piirrustus- ja mielipidekirjoituskilpailuihin. Kotsassa tehdään kasvisruokaa.

Lisäksi koulussa vierailee kirjailija, metsämies ja vietetään väriviikkoa. Joka päivä pukeudutaan eri väreihin.

Vapaalla hoitoheppani Ville rentoutuu, hörisee, haukottelee, nuolee kättä ja puhaltaa hiuksia. Kiivetään tunturiin katsomaan auringonlaskua. Opitaan nostamaan rento laukka pysähdyksistä. Tuoksuva lämpöinen samettiturpa.

huipullaratsain

Ja muutama nuin murtheella

Kuulen, että ystäväni Pellosta on nähny 10-vuotihaana saman, meitä pikkutyttöjä järkyttänheen, elläinten teuraskuljetusvideon vuonna 1997 ko mie Etelä-Suomessa. Siittä lähtien olhaan molemmat oltu syömättä tehotuotettua lihhaa.

Sitten tuo ystäväpariskunta adoptoi aina häkissä olheen soman Jimpulakoiran, joka nukkuu nytten heän välissä ja on läpheensä rakastettu ja onnellinen.

Jimpula

Eipä muuta ko mahtavaa syyslomaa kaikille, etenki kouluisa arkensa viethäville!

Harvojen kokema: Mielenosoituksen fiilis

Ymmärrän, että kynnys on iso. Jos ei ole koskaan osallistunut miekkariin, se on varmasti ajatuksena täysin epämukavuusosastoa.

Niin ajattelin itsekin vielä kymmenen vuotta sitten. Siellä jotkut teinit hippi-hevarit huutaa huvikseen. Että keksikää jotain positiivisempaa, please!

Mutta jostain kipinästä osallistuin silti taannoin ilmaisemaan mielipiteeni, että saimaannorpat on pelastettava. Onhan ne! Ja sitten, että sikatehtaat eivät tosiaankaan ole ok. Tai homofobia. Että on ilmastolain aika. Yhtäkkiä Rakel Liekin ”käyn useammin mielenosoituksissa kuin vaatekaupoissa” lauseesta oli tullut lempiquoteni.

Tänään 18.6 on aurinkoinen mielenosoitus Helsingissä. Ihan kohta, klo 11.30-13 kuljemme Senaatintorilta Espaa ja Manskua pitkin Eduskuntatalolle. Eduskunnassa nimittäin äänestetään huomenna, loppuuko Suomessa turkistarhaus siirtymäajalla.

Uskaltaisitko tulla mukaan?

🙂 …You feel like why?

No ensinnäkin, siellä huomaa, että samoin ajattelevia ihmisiä on paljon. Voi vihdoin ilmaista patoutuneen tunteen, että onhan tämä epäkohta korjattava. Vain kävelemällä joukon mukana, vaikka jäätelö kädessä.

Toiseksi, miekkarissa tapaa hirveen hassuja ja mielenkiintoisia erilaisia ihmisiä laidasta laitaan. Always good… 😉

Kolmanneksi, on mahtava etuoikeus elää maassa, jossa mielipiteensä saa ilmaista. Käytetään sitä oikeutta. Vai eteneekö hyvä tarpeeksi vain äänestämällä kerran kuudessa vuodessa? 

Sää näyttää hyvältä. Toivottavasti miekkarikin!

Ps. Tältä se sitten näytti. Satoja ihmisiä. Svengasi!

kulkueportailla

45 min: Animalian kouluvierailu

Yläkoulut ja lukiot usein toivovat kansalaisjärjestöiltä vierailijoita piristämään arkityötään. Eläinetiikan tunnit ovat toistaiseksi olleet vain harvojen herkkua. Lapissa olen vieraillut kahdessa koulussa.

45 minuutissa ehtii paljon

Alkuun pohdimme nuorten kanssa, miten eri tavoin eri eläimiin kukin itse suhtautuu. Mietimme, mitä tunteita eläinystävissämme olemme havainneet.

Näyttökuva 2013-04-10 kohteessa 16.37.13  Näyttökuva 2013-04-10 kohteessa 16.37.47

Keskustelemme turkiseläinten, sian, siipikarjan ja lehmien elinoloista. Minkälaista on kunkin eläimen lajityypillinen käyttäytyminen? Onko erilaisia tuotantomuotoja? Mitä kaupoissa myydään? Mistä ruoka tulee?

Näyttökuva 2013-04-10 kohteessa 16.37.57  Näyttökuva 2013-04-10 kohteessa 16.38.53  Näyttökuva 2013-04-10 kohteessa 16.38.20  Näyttökuva 2013-04-10 kohteessa 16.38.34

Usein katsomme minkeistä kertovan 4 min ”furcoat”-piirretyn. Taustalla soiva musiikki on mielestäni erityisen koskettava ja kaunis:

Pohdimme syitä, miksi tähän on tultu. Miksi eläimillä on niin vähän tilaa ja virikkeitä? Miksi tehoeläintuotantoa ylipäänsä on? Tuottajia emme tilanteesta halua syyllistää – etsimme syitä laajemmin yhteiskunnasta ja kuluttajista.

Näyttökuva 2013-04-10 kohteessa 16.39.17  Näyttökuva 2013-04-10 kohteessa 16.41.13

Lopuksi tärkein: Mitä voisi itse tehdä, jotta eläinten ei tulevaisuudessa tarvitsisi kärsiä? Näitä oppilaat ehdottavat ihan itse. Onneksi lähes kaikista nuorista löytyy empatiakykyä ja muutosvoimaa!

Entä sinä – pidätkö nuorten ja kansalaisjärjestöjen kohtaamisia tärkeinä? Ne jatkuvat varmimmin, jos tartut haasteeseeni: a) Voit itse lähteä vapaa-ajallasi kouluun kohtaamaan nuoria ;), tai b) Voit varmistaa esim. 10 eurolla, että toiminta yhä jatkuu. Sponsoroit näin vierailijan matkakulut.

Ks. https://jelpi.fi/kerayssivut/opettajat-elainten-puolella

Rahoituksen puute estää kouluvierailutoiminnan laajentamisen. Nyt vierailuja tehdään vuosittain vain muutamia. Vierailijoita toivovia kouluja on kuitenkin Suomessa satoja.

http://www.animalia.fi/koulujanuoriso

Maali lähestyy – oiotaanpa vielä muutama Maaseudun Tulevaisuuden päätoimittajankin esittämä virhe!

Olen viime viikkoina tavannut kansanedustajia vapaa-ajallani, sillä nyt on oikea aika. Viimein näkyy valoa pahoinvoivien karvaturrien tunnelissa. Tapaamiset ovat aina olleet miellyttäviä ja edustajat kiinnostuneita aiheesta – tavallisia ihmisiähän edustajat ovat, eikä moni aiheesta etukäteen tarkemmin tiennyt. Jollei sitten ollut käynyt turkistarhalla, sillä voittoa tekevä tuotannonala lobbaa minkä kerkeää. Kouluvierailujakin kuulemma tekevät, jotta alalle saataisiin nuoria yrittäjiä. Se, jos mikä on nuoria puolustavan opettajankin näkökulmasta vastuutonta toimintaa.

Maaseudun Tulevaisuuden päätoimittaja esitti tänään turkisalan puolesta ilmeisesti itse keksimiään väitteitä? Lähteitä ei ainakaan näkynyt. http://www.maaseuduntulevaisuus.fi/mielipiteet/lukijalta/eläköön-terrori-1.36175

Katsotaanpa faktoja tarkemmin, näin vapaaehtoisen, rahatta ”lobbaavan” näkökulmasta:

1) Alan kieltäneitä Euroopan maita on jo 11. Viime vuosina tahti on tihentynyt. Kieltoja on otettu käyttöön EU-komission turkiseläinten hyvinvointia käsittelevän raportin (2001) jälkeen. Kun maakohtaisia kieltoja saadaan enemmän, lähdetään ajamaan EU-tason kieltoa. Ennakkotapauksina toimivat jo EU:ssa tuontikiellon saaneet koira-, kissa- ja hyljeturkit.

2) Turkiksen markkinointi ekotuotteena on EU:ssa kielletty ja kuluttaja-asiamies puuttui asiaan Suomessakin jo 1993. Esimerkiksi STKL:n omissa elinkaarianalyyseissä turkiksen ilmasto- ja rehevöittämispäästöt olivat satakertaiset akryyli-, polyesteri- ja puuvillamateriaaleihin verrattuna (Silvenius ym., 2011).

3) Verkkohäkit eivät ole ”luonnonmukaisia”. Eläinten fysiologisia ja käyttäytymistieteellisiä tarpeita voi verrata eläintarhanormeihin – siellä vaatimuksena on sata kertaa enemmän tilaa ja monipuolisuutta ketulle ja minkille. (vrt. EU, 2011)

4) Supikoiraa tarhaavat enää Suomi, Puola ja Kiina. EU:n raportti (2001) suositteli supin tarhauksen lopettamista – eläin on villi ja nukkuu luonnossa talviunta, eikä sen tarpeista tarhaolosuhteissa ole tutkimustietoa tarpeeksi. Puolassa 250 000 ihmistä on allekirjoittanut kansalaisaloitteen turkistarhauksen lakkauttamisesta.

5) Kiinassa eläinsuojelulait ovat kehittymässä, ja turkistarhauksen normit kehittymässä Suomea vastaaviksi. Turkisala on itse säännöllisesti myynyt siitoskettuja Kiinaan, markkinoi isosti edistäen kysyntää sekä lobbaa muotiteollisuudessa. Siitä huolimatta valtaosa vaateliikkeistä on jo vapaaehtoisesti sitoutunut turkittomuuteen. Kun turkikset kielletään EU:ssa, se vaikuttaa myös muuhun maailmaan.

6) Kysyntä ei ole vakio, vaan ala on hyvin suhdanne herkkä. Tulot olivat kolme vuotta sitten vain alle neljäsosan nykyisestä. Suomella on nytkin kieltoon varaa. Veronkertymä on vain reilu 10 € kansalaista kohden.

7) Tarhaajat eläköityvät. Lopuista valta-osalla on sivuelinkeino jo valmiina. MTT:n (2007) raportin mukaan: Turkistarhaajista 40 % on yli 50-vuotiaita ja vain 10 % alle 35-vuotiaita. Vastaavasti vain 40 % reilusta tuhannesta turkistilasta on päätoimisia ja päätoimisuuden aste nouseekin turkistuottajan iän kasvaessa, sillä iän kasvaessa muun työn tekeminen vähenee selvästi. Neljäsosalla turkistuottajista turkistulot ovat alle 50 % kokonaistuloista. Kolmasosalla tiloista harjoitetaan muutakin maataloustuotantoa. Muuta yritystoimintaa harjoitetaan noin 20 %:lla turkistiloista. Siirtymäaika on siis tärkeä inhimillinen tuki, jolla tuottajat voivat sopeutua ”elinkeinorakenteen muutokseen”. Monella muulla alalla ei siirtymäaikoja juuri ole saatu, vaikka ihminen joutuukin alaa syystä tai toisesta vaihtamaan. Muuttuneet lait ja normit ovat koskettaneet myös muita tuotannon aloja.

8) Alan itse itselleen myöntämät ”sertifikaatit” eivät juuri ylitä eläinsuojelulain minimitasoa ja niistä huolimatta eläinsuojelurikkomuksia on paljon (Evira, 2011). Tarkastetuista 53 turkistilasta 53 %:ssa (28 tarhaa) todettiin puutteita eläinsuojelusäädösten noudattamisessa.  Edellisenä vuonna 57 tarhasta puutteita löytyi peräti 61 %:ssa. Rikkomuksina olivat (2011):

– ketunpentujen tai täyskasvuisten käytettävissä ei ollut riittävästi tilaa (33%)

– osalla tarhoista häkkien uusiminen on kesken

– pureskelu- ja virikemateriaalia puuttui (jopa 26 %:lla tiloista)

– häkkien pohjat eivät olleet asianmukaisia, esimerkiksi pohjaverkon muovipäällyste puuttui useassa tapauksessa

– sairaiden ja vahingoittuneiden eläinten asianmukainen hoito sekä aiheen kirjanpito laiminlyöty (6%)

– puutteellisesti aidattu tarha pakojen estämiseksi (11%)

9) Vaarana on eläinten kärsimyksen ja kansalaisaloitteiden vähättely – raha puhuu pienessä valtapiirissä? Puhemiesneuvosto päättää kansalaisaloitteiden käsittelystä. http://nasuvastisanottu.com/2013/03/21/kansalaisaloitteiden-eduskuntakasittelysta-paatettaneen-huhtikuun-alussa-vaikuta-nyt/

Laita sähköpostia heille NYT (etunimi.sukunimi@eduskunta.fi) ja vaadi aloitteita suureen saliin äänestykseen. Etteivät ne hautautuisi pienen piirin valiokuntiin. Puhemiesneuvostoa johtaa puhemies Eero Heinäluoma (sd.). Varapuhemiehet ovat Pekka Ravi (kok.) sekä Anssi Joutsenlahti (ps.). Muut puhemiesneuvoston jäsenet ovat (aakkosjärjestyksessä) Tuija Brax (vihr.), Tarja Filatov (sd.), Anne Holmlund (kok.), Kalle Jokinen (kok.), Martti Korhonen (vas.), Johannes Koskinen (sd.), Miapetra Kumpula-Natri (sd.), Jari Leppä (kesk.), Päivi Lipponen (sd.), Pirkko Mattila (ps.), Jussi Niinistö (ps.), Mauri Pekkarinen (kesk.), Juha Rehula (kesk.), Kimmo Sasi (kok.), Timo Soini (ps.) sekä Raija Vahasalo (kok.).

10) Suurin osa kansasta haluaa turkiseläinten hyvinvointiin parannuksia. Vain 24% hyväksyy nykymuotoisen turkistarhauksen (Maaseudun tulevaisuuden gallup, 2011). Saman voin empiirisesti vakuttaa 700 allekirjoitusta keränneenä – aloitteen kannattajia oli kaikista ihmisryhmistä, jopa tarhausalalla työskennelleitä (totesivat moni, että ”kamalaahan se tosiaan on”). Allekirjoittajia oli helppo löytää.

Lähteet:

http://www.maaseuduntulevaisuus.fi/mielipiteet/lukijalta/eläköön-terrori-1.36175

Evira, (2011). Eläinten hyvinvoinnin valvonta –raportti.

Silvenius, F, Koskinen, N., Kurppa, S., Rekilä, T., Sepponen, J. & Hyvärinen, H. (2011). Suomessa tuotetun minkin- ja ketunnahan elinkaariarviointi. MTT:n Suomen Turkiseläinten Kasvattajain Liitto ry:lle ja Turkistuottajat Oy:lle tekemä tilaustutkimus. http://www.mtt.fi/mttraportti/pdf/mttraportti29.pdf

Karhula, T., Latukka, A. & Rekilä, T. (2007). Turkistilojen talous ja alan merkitys sekä tulevaisuuden näkymät Suomessa. MTT:n selvityksiä 160, s.14. http://www.mtt.fi/mtts/pdf/mtts160.pdf

EU, (2001). Report of the scientific commitee on animal health and animal welfare 2001. The welfare of animals kept for fur production.  http://ec.europa.eu/food/fs/sc/scah/out67_en.pdf. s.178-180,183-184.

Lisäksi … Hyvinvointijulkaisuja ovat tietysti tieteelliset alan lehdet täynnä. Esim. Virikkeet vähentävät minkkien tylsistymistä. Meagher, & Mason, (2012) Environmental Enrichment Reduces Signs of Boredom in Caged Mink.            PLoS ONE, 7(11): e49180.           

http://www.plosone.org/article/info%3Adoi/10.1371/journal.pone.0049180