Yli Grönlannin

Hän ei enää haluaisi lentää. Mutta jo vuosia Kanadan ihmeitä kuunnelleena, sen enempää pohtimatta, hän haki apuraha erääseen konferenssiin Kanadaan. Ja niinhän siinä kävi, että apuraha myönnettiin. Joten Äiti Maalta anteeksi pyytäen, ilmakuoppia peläten, hän lähti suureen maailmaan. Jo lentomatkalla näkyi enemmän kuin olisi voinut toivoa.

Näin Grönlannin. Voiko se olla totta, että kaukaisen myyttisen Grönlannin! Valkeaa lakeutta silmän kantamattomiin. Kunnes…

IMG_0155 

Jäätiköllä alkaa näkyä kirkkaan sinisiä järviä. Ne poraavat jäätikköä kuin reiät juustoa. Vesi valuu mereen puroina ja pyörteisenä jäämurskana kiihdyttäen sulamista.

IMG_0234IMG_0235

On toki kesä. Mutta pienhiukkaset (?) harmaannuttavat jäämassaa. Kuten kuvasta jotenkuten näkyy, jäämassa valuu jäätikköylängöltä vuorilta kohti merta.

IMG_0243IMG_0238

Meressä kelluu pieniä jäälauttoja. Paljon! Ja isoja jäävuoria. Yhä enemmän. Samaistun Chasing Ice dokumenttielokuvan tekijöihin.

Silmieni alla juuri ja vain tuolla – laajaa jääpeitettä tarvitsevat jääkarhut. Kuinka ne saalistavat hylkeitä jäämurskan seassa? Miten poikaset selviytyvät? Jäätiköt sulavat Kanadassakin. Viimevuosina jäätiköt ovat kutistuneet silminnähtävällä vauhdilla.

IMG_0232IMG_0242

Näkyy tuhansia kilometrejä erämaata ilman ihmistä – soita, jokia, tuntureita, vuoristoja. Jääkausien muokkaamia harjuja. Toistaiseksi saavat karhut, sudet, linnut ja kaikki muutkin olla tuolla rauhassa. Lohdullista. Hyvä Kanada!

IMG_0236IMG_0237

Ei näy autoteitä… Kunnes päästään länsirannikon tuntumaan. Mitäs tuttua siellä näkyykään?

IMG_0233IMG_0241

Kun on yksin reissussa, ei ole ketään kelle ihastella ja kauhistella. Puretaan se siksi tähän:

Toivon, etteivät jäätiköt sulaisi. Toivon, ettei Arktikselle mentäisi aiheuttamaan öljyvahinkoja.

Sinnehän on parhaillaan suurvaltojen ja suuryritysten kilpajuoksu käynnissä. Ja tulee mieleen verrata öljytahraa maamiinaan. Se myrkyttää siihen koskevan eläimen.

Voiko jotain tehdä Arktiksen suojelemiseksi? Vinkkejä on täällä. Suomen poliitikot ovat toistaiseksi EU:ssa asettuneet kannattamaan Arktiksen suojelua. Hyvä Suomi!

Tiedossa on siis nyt 2 viikkoa yksin Vancouverin lähialueilla. Ehkä lentäminen ei ollutkaan se kaikkein jännittävin osio!

”Kaikki elämä on arvokasta riippumatta sen hyödystä ihmiselle” todetaan Kestävän kehityksen peruskirjassa. …Pitää vielä  muistaa maksaa ne lentomaksut.

Mallikirje päättäjille kaivosten luonnontieteellisistä huolenaiheista

En lähtökohtaisesti vastusta kaikkia kaivoksia. Kuitenkin useat luonnontieteelliset huolenaiheet kaivosbuumissa ovat yhä vailla vastauksia. Kokosin mallikirjeen päättäjille, johon yritin kansantajuistaa niitä huolestuttavia ja huomionarvoisia seikkoja, joista kaivoksia suunniteltaessa ei vielä tarpeeksi avoimesti keskustella. Kirje on pitkä, mutta niin on valitettavasti huolenaiheidenkin määrä.

Mallikirje

Hei XXXX,

On hienoa / toivoisin, että XXX kunnanhallitukselle ja kuntalaisille järjestetään keskustelutilaisuuksia suunnitteilla oleviin kaivoksiin liittyen. Olisi varmasti kaikkien etu kuulla esitelmiä paitsi kaivosyhtiön edustajilta, myös luonnon edunvalvojien puolelta.

(Ehdottaisin, että XXX tulisi esitelmöimään kemian/biologisen tutkimuksen ja luonnonsuojeluyhdistyksen näkökulmasta.)

Ympäristövaikutusten arviointiraportteja (YVA) on hyvin eri tasoisia. Uusin kaivos-YVA Kuusamossa (2013) on laajempi kuin monet aiemmat, mutta esimerkiksi Soklin fosfori-uraanikaivoksen YVA (2009) on huolestuttavan suppea. Yleisenä ongelmana YVA-selvityksissä on prosessitiedon puute. Ei ole tarkkaan määritelty minkälaisia jäteaineita ja vesiliuoksia muodostuu.

Luonnontieteellisiä ongelmia yleisesti kaivoksissa:

Vesi- ja ainetaseet ovat suurpiirteisiä ja isoissa mittakaavoissa poikkeustilanteet helposti aiheuttavat yllättävän isoja vaikutuksia luontoon.

– Tyypillisesti YVA:ssa lukee, ettei vaikutuksia pohjavesiin ole. Pohjavettä on kuitenkin kaikki kallioperän ja maaperän vesi. Niiden pilaamiskielto on laissa ehdoton. Pohjavesien saastuessa syntyy helposti pysäyttämätön prosessi, jossa vesi pilaantuu aina vain laajemmalta alueelta.

– Jätevedenpuhdistamo kuulostaa pelastukselta, mutta olemassaoleva teknologia jäteliuosten puhdistamiseksi on rajallista. Tulee kysyä konkreettisia numeroita ja keskustella niistä ymmärrettävässä muodossa, esim. kg/vrk päästöyksikössä. Esim. Kuusamon kaivoksesta sulfaattia eli suolaa menisi puhdistamosta huolimatta vesistöön n. 100 kg/vrk (*ks. lasku lopussa).

– YVA:ssa hankkeen arviointi on alustavaa ja keskittyy pääosin louhos- ja rikastamoalueen toiminnan aikaisiin vaikutuksiin. Jos näiden arvioiden perusteella hanke hyväksytään, tulisi myös lupauksiin sitouttaa. Esimerkiksi prosessivesien puhdistustehon arvioidaan olevan metalleille noin 70 % (Kuusamon YVA s. 243). Mitä jos teho onkin huonompi?

– Mitä sitten kun toiminta loppuu? Tieto jäännösvaikutuksista on riittämätöntä. Jäännösvaikutusten arviointi todetaan haastavaksi (Kuusamon YVA s.373). Jäännösvaikutukset ovat kuitenkin hyvin oleellisia, koska luonnonvoimat (veden virtaus, maaperän liike, lämpötilan vaihtelut jne.) vaikuttavat erilaisiin kaivosjätejakeisiin. Jätejakeet sisältävät raskasmetalleja, arseenia ja jopa radioaktiivisia aineita esimerkiksi sivukivikasoissa, rikastushiekka-altaissa, louhosjärvissä ja pintavalutuskentillä. Aikomus on yrittää estää veden kulkua jätejakeisiin. Onko olemassa niin lujia betonointiaineita, että kaivosjätteitä voisi ”loppusijoittaa” louhokseen liukenemattomaan muotoon ja alkuperäisen kallion lujuuteen? Muutoin syntyy helposti tilanne, jossa jätteet vuotavat satoja vuosia laittomia liukoisten aineiden pitoisuuksia (kaivannaisjäteasetus 2013), mahdollisesti kunnan ja valtio vastuulla.

Suolaa on isoissa mittakaavoissa hyvin vaikea erottaa jätevesiliuoksista (vrt. Kuusamossa arvioitu että 30% sulfaatista voidaan puhdistaa). Ei ole teknologiaa parempaan. Ohutkalvoilla ja käänteisosmoosilla voidaan operoida, mutta vielä se ei toimi näin isoissa mittakaavoissa.

– Suolaa muodostuu kaivostoiminnassa, kun metalleja liuotetaan hapoilla (tämä luultavasti olisi osa vaahdotusprosessia?). Happoja ei voi päästää vesistöihin, joten ne pyritään neutraloimaan emäksillä. Happo + emäs –> suola + vesi.

Happamia tai emäksisiä valumaonnettomuuksia ei saisi tulla: Emäksisissä olosuhteissa eliöt kuolevat. Hapan liuos taas liuottaa maaperästä metalleja mukanaan biokertyvissä ionimuodoissa, eli ravintoketjuun rikastuvissa muodoissa. Esim. Alumiini on maankuoren yleisin alkuaine ja jos sitä alkaa kertyä elimistöön, se aiheuttaa Alzheimerin tautia.

Pölyn vaikutuksia aliarvioidaan systemaattisesti, että pöly jäisi lähelle kaivosta. Kuitenkin METLA on tarkkailut Kittilän kaivoksen pölyvaikutuksia, jotka ulottuvat jopa yli 50 km päähän.

– Ekologisesti karut, matalat, pienen virtaaman pienvesiekosysteemit ovat hyvin herkkiä. Ts. päästöt laimentuvat vain vähän ja päästöjen viipymäajat yhdessä paikassa ovat pitkiä (esim. jos vertaisi meriin valuviin päästöihin). Silloin vaikutukset ovat suurempia.

Virtaamien muutokset ovat myös merkittäviä ympäristön muuttajia (* ks lasku lopussa)

– Erämaiden ekosysteemeissä elää paljon kansainvälisesti uhanalaisia eliölajeja. Puhtaat elinympäristöt ja makea vesi ovat globaalisti harvinaisia eli niiden arvo on kasvussa.

Ulkomainen suuryhtiö käyttäisi ilmaiseksi kuntamme luontopääomia. Luonto tarjoaa meille ekosysteemipalveluita, joita ei vielä osata hinnoitella (tämä on kansainvälinen tutkimusala). Kuitenkin ekosysteemipalveluiden katoaminen/heikentyminen olisi kallista. Esim. tulvien tasaus, pohjaveden muodostuminen, veden ja ilman puhdistaminen, geneettinen-lajistollinen-elinympäristöllinen monimuotoisuus, maaperän viljavuus, hiilen sitominen (erit. suot ja vanhat metsät), ruokatuotanto, lääkekasvit, rauha, virkistäytyminen…

Elinkeinovaihtoehdot voisivat liittyä esimerkiksi erilaiseen matkailuun (vaellus, kalastus, wildlife-valokuvaus, hiihto, marjastus…), makean veden arvokkuuteen, alkutuotantoon ja paikalliseen energiantuotantoon (pienehköjä biokaasuvoimaloita, tuulimyllyjä, aurinkopaneeleita).

Työllistämisnäkökulmassa pelkkä malmin etsintä voi olla kunnallemme etu. Mutta kaivostoimijoiden lupaamista verrattain lyhytaikaisista työpaikoista/muuttovoitosta tulisi tulevissa arvioissa vähentää muiden työpaikkojen menetys ja muuttotappiot.

Kannustusta tärkeään työhösi. Ymmärrän, ettei helppoja ratkaisuja ole.

ystävällisin terveisin,

XXX

– – –

Laskutoimitus ja lähteet:

* Kuusamon kaivoksessa prosessivettä olisi 1,5 milj. m3, joista enintään 20 %:a arvioidaan johdettavan vedenpuhdistuksen jälkeen vastaanottavaan vesistöön (s.243). Se tarkoittaa 300 000 m3 vuodessa, joka jaettuna 365 päivällä tarkoittaa 820 m3 vrk:ssa, joka jaettuna 24:llä tunnilla tarkoittaa 34 m3/h. Virtaama on huomattavan suuri ja aiheuttaa muutoksia vesistöihin. Virtaaman kemiallista koostumusta on arvioitu sivulla 245. Määrät ovat huolestuttavan suuria. Esimerkiksi “normaalin” sademäärän vuotena sulfaattia (suolaa) lähtisi vesistöön 35 775 kg eli 98 kg/vrk:ssa eli 4 kg/h.

Hannukaisen kaivoksen YVA http://www.ymparisto.fi/hannukaisenrautakaivosYVA

Kuusamon kaivoksen YVA http://www.ymparisto.fi/kuusamonkultakaivosYVA

SYKE (2014). Arvio Talvivaaran kaivoksen kipsisakka-altaan vuodon haitoista ja riskeistä vesiympäristölle. https://helda.helsinki.fi/handle/10138/38465

Onnettomuustutkintakeskus (2013). Ympäristöonnettomuus Talvivaaran kaivoksella marraskuussa 2012. http://www.turvallisuustutkinta.fi/material/attachments/otkes/tutkintaselostukset/fi/muutonnettomuudet/2012/k2wFN7MMJ/Y2012-03_Tutkintaselostus.pdf

Likaammeko puhtaat vesistömme radioaktiivisin yhdistein

Biokemistinä ihmettelen, että Suomi on täynnä insinöörejä ja luonnontieteilijöitä, mutta mediassa vaietaan Talvivaaran ja Soklin suurista uraanivarannoista. Ikiaikainen uraani on osin hajonnut kallioperässämme hitaasti tytärnuklideiksi, jotka myös ovat kemiallisesti myrkyllisiä tai radioaktiivisia.

Näyttökuva 2014-02-07 kohteessa 12.50.03

“Sakataan uraani talteen” –lukee Rukatunturia uhkaavan Juomasuon kaivoksen YVA-raportissa. Kuusamossakin kaivos havittelee uraania sisältävää malmiota. Moni paikallinen toivoo, ettei kaivos tuhoaisi matkailubrändiä ja Oulangan kansallispuistoa.

Eikä uraanin sakkaus riitä: Tytärnuklideissa (esim. polonium, torium, radium) alueelle jää lietteisiin jopa 85% säteilystä. Tytärnuklidien kemiallista saostamista ei käsitelty Talvivaaran onnettomuustutkintaselvityksessä. Kaikki Suomen kaivokset on perustettu vanhan kaivoslain aikaan, jolloin uraania ei ole tarvinnut huomioida mitenkään (kun sitä on ollut alle 10 mg/kg malmissa, vaikka se tottakai malmin käsittelyssä tuosta rikastuu). Talvivaara oli nikkelikaivos ja Soklista puhutaan fosforikaivoksena, vaikka näissä ovat myös Suomen suurimmat uraanivarannot.

Yhdisteiden liikkuvuus lisääntyy, kun kiviaines rikotaan ja paljastetaan. Kivimurskakasoista on valumia maaperään. Ajan kanssa valumia on suuria määriä. Säteileviä, biokertyviä, vesiliukoisia yhdisteitä kulkeutuu vääjäämättä ravintoketjuun. Lisäksi happamat valumat liuottavat maaperän metalleja sellaisina ionimuotoina, jotka kertyvät eliöihin.

On mahdotonta näissä mittakaavoissa lopullisesti ”aidata” kemiallisia aineita ja luontoa.

Juomakelpoiset kalajoet uhattuina

Nuorttijoki

Taloudellisten intressienkö takia likaisimme kansainvälisesti harvinaislaatuisen puhtaita, luonnontilaisia ekosysteemejä – juomakelpoisia, kirkkaita jokia?

Tietty ekosysteemi ei ole turhaan statukseltaan Natura2000- ja suojelualue. Esimerkiksi vanhoissa metsissä eliölajien monimuotoisuus on moninkertainen verrattuna talousmetsään. Vielä puhtaat erämaajoet ovat monien uhanalaisten eliölajien viimeisiä lisääntymisalueita.

Monimuotoisuus ja uhanalaisuus on lajien sisäistä (vaikkapa käyttäytymiseen ja geeneihin perustuvaa), lajien välistä (useita pölyttäjälajeja eri kasveille) ja ekosysteemien välistä (jokisuistoja, soita, niittyjä, ikimetsiä…). Tarvitaan suojelualuiden verkostoja, jotta lajistojen geeniperimä ei kapeudu ja eliölajit pääsevät vuorovaikuttamaan lajityypillisesti.

Norjalainen Yara päättää lähiaikoina Soklin kaivoksen rakentamisesta Urho Kekkosen ja Värriön kansallispuistojen väliin, Savukoskelle Itä-Lappiin. Alueella on myös Tuntsan luonnonsuojelualue ja kolme Natura-verkoston kohdetta. Natura-alueiden suojeluperusteita ovat Fennoskandian luonnontilaiset, kirkasvetiset erämaan jokireitit ja niiden tunnusomaisena lajina Nuorttijoen järvitaimen. Soklin vieressä kohoaa Korvatunturi, Lapin puhtaalle matkailubrändille tärkeä Joulupukin kotitunturi. Ks. http://savesantamountain.com/korvatunturin-luonto-uhattuna/

taimen

Tulevatko kaivokset miten haluavat

Tuhatsivuisiin YVA-raportteihin kohdistuu kritiikkiä: Tehdäänkö niitä vain muodon vuoksi? Esimerkiksi Lapin luonnonsuojelupiiri kirjoitti juuri noin 10 sivua huomautuksia Hannukaisen kaivoksen YVA:sta  painavaa luonnontieteellistä asiaa. YVA:ssa esimerkiksi arvioidaan pölyn jäävän kaivosalueelle, vaikka se huomautuksen mukaan lentää jopa yli 10 km päähän. Pölyn mukana leviävät radioaktiiviset aineet, arseeni ja raskasmetallit kertyvät jäkäliin ja sitä myöden poroihin. Ks. ‪http://www.sll.fi/lappi/edunvalvonta

Juuri pölyongelmista johtuen Kittilän Suurikuusikossa on alueen sammalissa voimakkaasti syöpää aiheuttava arseeni jopa tasolla 30 mg/kg (etäisyyden funktiona kaivoksesta). Lukema on Metla:n mittauksiin nähden kaikkien aikojen 30-kertainen Suomen ennätys. (Kittilän maa-alueen biologinen tarkkailu 2012, Pöyry Oy)

Kritiikin antaminen raportteihin on liian vaikeaa. Kirjallisia vastineita tekevät käsittääkseni vain muutamat yhdistykset, kuten Suomen luonnonsuojeluliiton piirit. Esimerkiksi koko valtavan Lapin alueen vastineita kirjoittaa yksi osa-aikainen toimistotyöntekijä (ei ole varaa enempään). Kritisointi on rankkaa siksikin, että kyseessä ovat isot asiat  luonnon suuren mittakaavan likaaminen, useiden eliölajien sukupuutot ja taloudelliset intressit.

Arjessaan ihmiset ovat uupuneita ja tietotulva on valtava. Kuka vapaaehtoinen jaksaa lukea tuhansien sivujen sekavia raportteja? Entä kirjoittaa poikkitieteellisesti vaativia vastineita lyhyessä määräajassa? Ei kukaan.

Jos vastineiden kritiikkiä ei pilkulleen huomioida (kuten usein käy), sivutetaan paitsi paikallisia, myös globaaleja perustavanlaatuisia “ongelmia”:

eliöpyramidi

eliölajipyramidi (kuinka kaikki ravintoketjun huipulla olevat lajit tarvitsevat pienempiä eliöitä) sekä

meneillään oleva kuudes massasukupuuttoaalto, joka vaarantaa pyramidin huipulla olevat – eli ihmisen. Aiheesta on julkaissut mailman arvostetuin tiedelehti Nature.

Massasukupuuttoaaltoja on ollut maapallon historiassa silloin, kun yli puolet elinympäristöistä on muuttunut. Muutokset ovat maantieteellisiä (vaikkapa veden virtaamissa), biologisia (kasvi-, sieni- tai eläinlajien lajien häviämistä),  kemiallisia (happamoituu tai suolaantuu) tai fyysikaalisia (säteilevän pölyn kulkeutumista, roskia). Nyt muutoksia aiheuttaa kiihtyvällä tahdilla ihminen.

Pientä ja tuntematonta tupajumia, sammalta ja kämmekkää pitää siksi suojella –suojelemme samalla ihmistä! Emme tunne eliölajipyramidin osia ja suhteita toisiinsa. Tiedämme kuitenkin olevamme välillisesti riippuvaisia kaikista muista eliöistä.

Yhden maailmanparantajan tammikuu

Edistysaskeleet tuntuvat kovin vaatimattomilta. Eräs konkari kertoi, että luonnonsuojelussa pätee näkyvien tulosten suhteen ”10 vuoden odotussääntö”. Huh.

Odotellessa kokeilen kirjoittaa pientä ”maailmanparantajan” kuukausipäiväkirjaa. Jospa sen avulla huomaisin selvemmin, mistä tekemisistä on eniten hyötyä ja huvia. Vai pitääkö keksiä jotain uutta. Tällä hetkellä koen puuhasteluni hauskaksi, mutta melko tuloksettomaksi. Olisi turha uuvuttaa itseään turhan takia.

Osalle läheisistäni edustan varmasti superaktivistia. Toisille päinvastoin – maltillista ääntä. Kun itse vertaan tekemisiäni vaikka muutamiin ”konkarivalittajiin” tai Sini Saarelaan tai Leo Straniukseen, en todellakaan ole aikaansaava. Oikeastaan koko ajan tuntuu, ettei tee tarpeeksi.

Aika monta juttuahan täällä vaatisi huomiota. Iso joukko tavallisia yksittäisiä ihmisiä onneksi yrittää parhaansa ja toimii jotenkin. Kun yhtä aikaa maailmalla miljoonat (?) tekevät samanlaisia, pieniä, helppoja (?) juttuja hyvään suuntaan, niin yhteensähän niitä on pakko olla valtava määrä! Ehkä kokonaisuus pian lähtisi vauhdilla kulkemaan hyvään suuntaan?

Tammikuun aikana, olen…

…ensimmäistä kertaa osallistunut kahden yhdistyksen hallituskokouksiin (Suomen Eläinsuojeluyhdistysten liiton ja Suomen Luonnonsuojeluliiton Lapinpiirin), joissa käsiteltiin mm. uutta eläinsuojelulakia ja Lapin kaivosten YVA-raportteja. (Lait ja raportit ovat hyvin vaativia kansalaisvaikuttamisen kohteita. Varmasti jonkinlaisia positiivisia seurauksia ja tuloksia saadaan läpi. Toisaalta ovatko ne tarpeeksi vai pelkkää kosmetiikkaa? Tarvinnen hieman harjoittelua löytääkseni hyödyllisyyteni.)

…auttanut Animaliaa opetusalan EDUCA-messuilla, ja keskustellut opettajien kanssa, miten eläinetiikkaa voisi tuoda eri aineisiin (Animalian ständillä kävi satakunta todella kiinnostunutta eri alojen opettajaa kahmimassa opetusmateriaalia ja jakamassa kokemuksia. Opettajat kahmivat materiaalia myös SEY:n ja muiden järjestöjen osastoilta. Jes! Sen lisäksi harjoiteltiin järjestölavalle haastatteluesitys kolmen opettajan voimin, mutta kumpanakaan päivänä meillä ei oikeastaan ollut ainuttakaan katsojaa. Se työ meni vähän hukkaan. Olimme kuitenkin tärkeänä vastavoimana, sillä EDUCA-messuilla tarjosi ständillään kouluvierailuja myös Profur, eli turkisalan turkistietopiste…)

…tehnyt apurahan turvin väitöskirjaani kestävän kehityksen kasvatuksesta kemian opetuksessa (Ymmärtääkseni tämä on jo kantanut hedelmää.  Näyttää siltä, että kemian opetus on monilta osin uudistumassa kestävän kehityksen suuntaan.)

…ollut päivän metsädraama-opetusmenetelmien koulutuksessa ja ideoimassa vanhojen metsien arvostamisen edistämistä (Monia hauskoja opetusmenetelmiä, uusia tuttavuuksia ja ideoita!)

…aloittanut 5-6 ja 7-8 -vuotiaiden luontokerhot (Luonnossa leikkiminen kehittää lapsissa monipuolisia taitoja ja arvostavaa luontosuhdetta. Mikä määrä iloa ja energiaa! Kerho-ohjauksista saan pientä palkkaakin.)

…kirjoittanut (väsyneitä?) blogikirjoituksia: tämän plus edellisen lemmikkieläinten ympäristövaikutuksista (Muutama kymmenen tai sata lukijaa).

…pitänyt Helsingin Yliopistolla kemian opettajaopiskelijoille 3h opetustuokion kestävän kehityksen opetuksesta (Olipa mukavaa – positiivinen tunnelma, ja vaikuttaa siltä, että opettajissa on jatkuvasti enemmän muutospotentiaalia!).

…kahvitellut kaivosasioiden tiimoilta muutaman inspiroivan henkilön kanssa –  seniori-konkarin ja viestintä-lapittaren (Ideointia…).

…seurannut, kommentoinut ja jakanut uutisia (Tykkäyksiä jes:).

…kuluttanut vain ruokaa ja palveluita (Huomaan, etten tammikuussa ostanut yhtään tavaraa! Jollei paperista The Economist -lehteä eli hyvää journalismia lasketa tavaraksi). 

…syönyt 90%:sti vegaanisesti, kierrättänyt ja suosinut julkista liikennettä (Paitsi: kahdesti sukulaisten hirvenlihapullat ja neljästi kuhaa ja juustosalaattia ja leivonnaisia ja ja ja… vaikka julkista liikennettä olisi ollut, niin ajoin autolla n. 100 km. Plus Lapissa ajan satoja kilometrejä, sillä täällä auto vaan nyt on ekotehokkain vaihtoehto, koska liikkujia on niin vähän. Siis: sorrun ja joustan, se lienee inhimillistä?).

…yrittänyt yhyttää 25 kodittomalle huskylle ja samanmoiselle laumalle huostaan otettuja mäyräkoiria uusia koteja (Tuloksetta, mutta onneksi kodit löytyivät muuta kautta).

…unohdellut järjestölehtiä julkisiin odotustiloihin (Junassa hupini on unohtaa lehti viereiselle penkille ja sitten seurata siihen tarttuvaa lukijaa).

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

…luonut hyvää ilmapiiriä läheisten ihmisten joukossa (Paremmin ja välillä heikommin tuloksin, mutta ajatus on tärkein. Yritys hyvä 10!).

Toisin sanoen, sitä sun tätä. Vaikuttavatko tekemiseni mitään mihinkään? Teenkö ylipäänsä oikeita asioita?

Nyt otan pari lomapäivää maailman uutisilta. Syvennyn väitösartikkelin kirjoittamiseen. Ja Ville-hepan kanssa metsämaastoissa samoiluun – pakkaslumessa, keväisen hennon auringon, illan tähtien tai revontulten loisteessa.

Jopa miljardi koiraa ja kissaa – ystävinämme rajallisella maapallolla

Lemmikkien määrä on viime vuosikymmenellä merkittävästi lisääntynyt. Seitsämän miljardin ihmisen rinnalla kulkee nyt jo arviolta miljardi koiraa ja kissaa. Ne tuovat iloa ja seuraa, mutta kääntöpuolena ilmiöllä on myös selviä vaikutuksia ympäristön tilaan.

alikisuIson koiran ruokinnan aiheuttama jalanjälki on keskimäärin 0,36 hehtaaria (ha) luonnonvaroja, pienen koiran 0,18 ha ja kissan 0,13 ha. Vertailun vuoksi yksi bangladeshilainen kuluttaa vuodessa 0,6 ha luonnonvaroja eli vähemmän kuin kahden saksanpaimenkoiran ruokinta.

Toisaalla on esitetty keskikokoisen koiran jalanjäljeksi jopa 0,84 ha.

Lihaisa ravinto ei ole ainut asia, miksi lemmikit kuluttavat luonnonvaroja. Lemmikkejä kuljetetaan autoilla, niitä puetaan ja palvellaan – jopa lentoyhtiöiden toimesta. Amerikkalainen koiranomistaja kuluttaa koiraansa sen elinaikana jopa 4000–100 000 dollaria! (Worldwatch-instituutti, 2012)

Samoin kuin väestön kasvun tasaantuminen, myös lemmikkien määrän väheneminen toisi ekologisia etuja. Luonnonvaroja kuluisi vähemmän ja ekosysteemit voisivat toipua.

Koska lemmikit ovat tuntevia yksilöitä, perheenjäseniä ja rakkaita ystäviämme, lemmikkien määrän vähentämisen keinojen olisi oltava rauhanomaisia. Maailman tila 2012 -kirjassa ehdotetaan kuutta mahdollisuutta:

  1. Lemmikkejä tulisi hankkia useammin löytöeläinkodeista, harvemmin kasvattajilta
  2. Pentutehtailu olisi saatava loppumaan
  3. Kaikki lemmikit, joita ei ole tarkoitettu jalostukseen tulisi steriloida
  4. Lemmikin omistaminen on ylellisyyttä, jota voitaisiin verottaa
  5. Lemmikkieläinteollisuuden eläimiä ”inhimillistävää” tuotemarkkinointia tulisi rajoittaa
  6. Tietoisuutta lemmikkieläinten ympäristövaikutuksista tulisi lisätä

Ennen pitkää ihmiset voisivat siirtyä pienempiin lemmikkeihin, ja tuottaviin lemmikkeihin kuten kanoihin, vuohiin tai mehiläisiin. Myös yhteisiä lemmikkejä olisi syytä harkita. (Worldwatch-instituutti, 2012)

Sama koskenee hevosia, mutta tarkempia tietoja en hevosiin liittyen löytänyt.

– – – – – – – –

Lähteet

Worldwatch-instituutti, (2012). Maailman tila 2012. Assadourian, E., s. 158.

Koirien ja kissojen kokonaislukumäärän lähteet:

http://www.tiede.fi/artikkeli/jutut/artikkelit/maailman_rakastetuin_peto

http://fi.wikipedia.org/wiki/Koira

http://www.mapsofworld.com/world-top-ten/countries-with-most-pet-cat-population.html

http://www.psychologytoday.com/blog/canine-corner/201209/how-many-dogs-are-there-in-the-world

Nyt niskasta kiinni sitä joka heittää ruokaa roskiin

Kuluneen vuoden aikana olen toistuvasti kummastellut, että miksei moni fiksu ja mahtava ystäväni kerää biojätettä? Tai haaskaa ruokaa roskiin. Että mitä ihmettä.

Näillä ilmastonmuutosskenaarioilla! Näillä maaperän köyhtymisskenaarioilla! Näillä uusiutumattoman energian, mineraalien ja veden ehtymisskenaarioilla!

Ymmärrän, ettei 93 v. mummoni lajittele roskiaan. Mutta etteivät lukutaitoiset luontoretkeilevät ystäväni. Miksi näin?

Ehkä muutama fakta biojätteen keräyksen merkityksestä olisi paikallaan:

1) Ruoan tuottamiseen kuluu alati ehtyvää viljelymaata, vettä, fossiilisia polttoaineita ja lannoitteita. Myös monia eliöille haitallisia kemikaaleja. Piste.

2) Tehoruoan tuottaminen uhkaa päästöillään luonnon monimuotoisuutta, sekä eläinten ja alkuperäisväestöjen oikeuksia. Piste.

3) Kun ruoka päätyy roskiin, ovat kaikki nuo resurssit ja kärsimykset olleet turhia. Huutomerkki!

4) Erityisen paheksuttavaa on lihan ja kaiken eläinperäisen ruoan haaskuu, koska ne kuluttavat resursseja moninkertaisesti kasviksiin verrattuna. Kärsivätkö eläimet vain, jotta voimme elää helppoa elämää? Heittää siis eläimen roskiin, kun emme muuta keksi tai jaksa? Kaverini kesämökillä meinasi mennä kokonainen siika roskiin!

5) Biojäte maatuu kaatopaikoilla vähähappisissa kasoissa, jolloin ilmakehään vapautuu metaania. Se on kymmenen kertaa voimakkaampi kasvihuonekaasu kuin paljon puhuttu hiilidioksidi.

Ilmaston lämpeneminen on tieteellinen konsensus. Kiistaton, suuri uhka hyvälle elämälle ja rauhalle – äläkä vain sano ettet usko koko hommaan. Ilmaston lämpeneminen uhkaa lähivuosina esim. merien kalakantoja. Merten happamoituminen ja pieneliöiden sukupuutto ovat skenaarioita, joiden takia tieteentekijät ovat arvioineet kalojen loppuvan merestä v. 2050 mennessä! Katso vaikka video. Ilmastonmuutos aiheuttaa vakavia ääri-ilmiöitä, etenkin maapallon köyhimmille alueille. Heille sopeutumismahdollisuudet ovat mahdottoman paljon vaikeammat kuin meille rikkaille länkkäreille.

6) Ylijäämäruoasta saa AINA tuunattua uutta ruokaa. Jos ei osaa tehdä ruokaa tai ylipäänsä ajatella näin alkeellisen strategisesti, niin kilautetaan kaverille tai mennään Marttojen kurssille.

7) Pointti kai tämäkin: Luulisi jokaisen välittävän edes lasten hyvän elämän edellytysten säilyttämisestä.

blogiin?

Lähes kaikissa kerrostaloissa on biojäteastia. Jos on omaa pihaa, niin kasvijätekomposti on helppo perustaa itsekin:

https://tutkiihutkiitunturissa.wordpress.com/2013/06/19/kun-etsii-lautoja-loytaa-lautoja/

Kestävä kehitys pääteemana – 1000 luonnontieteiden opetuksen tutkijaa konferenssissa Kyproksella

Parhaillaan Kyproksella esittelemme toisillemme tutkimuksiamme ja jaamme uusinta ymmärrystä. Lähes 1000 luonnontieteiden opetuksen tutkijaa luennoi, esittelee julisteitaan ja osallistuu keskusteluihin. Ongelmat ovat lähes samoja kaikissa maailman paikoissa – ympäristöt turmeltuvat, luonnontieteet eivät kiinnosta ihmisiä, eikä tiede juuri saa laadukasta media-aikaa.

IMGP1418

Tänään pohdittiin esimerkiksi

Kuinka opettaa relevantisti kestävää kehitystä? Mitä on relevanssi? Systeemin tai yhteiskunnan kannalta relevanttia sisältöäkö? Olisiko relevanssi oppilaan kannalta henkilökohtaisia, yhteiskunnallisia ja ammatillisia positiivisia merkityksiä? Motivaatiota. Kiinnostusta. Määritellään erilaisia käsitteitä, jotta tiedetään mistä puhutaan… Tai mitä luonnontieteellisestä superlaajasta tutkimuskentästä pitäisi esittää mediassa tai koulussa – ja miten? Kuinka voimaannuttaa opet, kaiken ikäiset oppilaat, kansalaiset, toimittajat ajattelemaan korkeammalla tasolla (analysoimaan, arvioimaan, luomaan uutta)? Kuinka kaikkien toimialojen ihmiset saisivat luonnontieteistä tietoja, taitoja ja asennetta, ts. kompetenssia, toimia maapallon parhaaksi?

Käytännössä kemian opetuksessa

Kiinnostusta, opiskelumotivaatiota ja monipuolisia taitoja on tuettu kemiassa esimerkiksi, kun oppilaiden kanssa on roolileikitty TV-uutisia tai keskusteluohjelmia, tehty tieteen aiheita sivuavia uutisia eri medioihin, testattu kulutustuotteita tai tehty mainoksia teknisille tuotteille. Oppilaiden arki keskiöön! Oppilaat argumentoimaan!

keepwondering

Eräs Israelilainen vanhempi guru Uri Zoller esitti heti alkuun järkevän listan mihin ylipäänsä pyrkiä:

  • kasvusta kestävyyteen
  • ongelmien korjaamisesta ongelmien ehkäisyyn
  • haluista perustarpeisiin
  • kasvusta vähentämiseen
  • passiivisesta kuluttamista aktiiviseen osallistumiseen
  • vaihtoehtovalikoimasta parempien vaihtoehtojen luomiseen

Vedenalaista ihmemaailmaa haluaa suojella

Ruskeaksi palaneella, tukalan kuivalla ja kuumalla saarella, lähes 40°C kuumuudessa on onneksi työn ohella päästy myös snorklaamaan. Vesi tuntuu jopa ihoa kuumemmalta, on varmasti yli 30°C ! Hiekka polttaa kävellä avojaloin.

Ilokseni opin, että vaikka välimeren kalalajit ovat pääasiassa vaarantuneita, niin vesi on vielä kirkasta. Näimme hassuja kaloja ja jopa vesiheinää syöviä kilpikonnia!

IMGP1405

Eliöstön lisäksi erilaisen eksoottista ja siksi kiehtovaa on ruoka. On herkuteltu Libanonilaisissa ravintoloissa, joissa on valtavan hyvää kasvisruokaa (hummus, tsatsiki, taboulleh, falafel jne…)! Klisee tai ei, matkailu avartaa ja opettaa. Ehkä siksi, jo 6/8 tutkijatiimistämme on lopettanut lihan syönnin! ❤

IMGP1414

Omannäköisiä extreme-elämyksiä

Kaverini äiti totesi sukulaisille poikansa harrastavan ”niitä vaarallisia tex-mex lajeja”. Lause jäi elämään. Lomalla syvällisiä pohtiessa aloin kyseenalaistamaan, onko tex mexiä vain itsensä vaarantaminen? Vaara tilastollisessa, absoluuttisessa mielessä. Eikö lie kaikenlainen itsensä ja pelkojensa ylittäminen ole adrenaliineja tuottava huikea kokemus. (Eli myös vaikka uskaltaminen luottaa toisiin tai puhuminen vaikeistakin asioista?)

Ylitin lomalla epärationaalisen pelkoni – olla yksin tuntemattomissa hämärissä paikoissa. Evolutiivisesti normaalina pelkään herkästi hyökkäystä, loukkaantumista ja pimeää.

2,5 km yksin syrjäseudulla

Pysähdyin lomamatkan varrella tuntemattomaan Isojärven kansallispuistoon, reilun tunnin kävelylenkille. Oli jo sadepäivän ilta. Poluilla ei enää ollut liikkujia. Jaloissa olivat vain flip-flopit, akkukin oli lopussa. Ilman karttaa oli pakko luottaa metsähallituksen kyltteihin.

Vaatteiden kahina ja sateen ropina häiritsivät kuuloani havaita vaaroja. Pohdin pakenemisjuoksun onnistumista. Flip-floppien riisuminen tuntui viisaalta.

vanha metsä  paljasjaloin

Evoluution hioma jalkapohja toimii vallan täydellisesti liukkailla kivillä ja juurakoissa. Alkuihmisen lähisukulainen… Avojaloin ääneti hiipimällä voisi saartaa illalliseksi hirviperheen tai luikkia karhua pakoon…. Lauleskelin ja viheltelin, ettei tarvitsisi ryhtyä moiseen.

Puolustan suurpetoja viimeiseen vinkaukseen. Niillä on itseisarvoa, yksilönarvoa ja arvoa luontomatkailun ihmetyksen kohteena. Sopuisa rinnakkaiselomme on mahdollista. Keski-Suomen pedot olisivat minut napanneet, jos olisivat halunneet. Eivät tohtineet. Telepaattisesti kai ymmärsivät, että salametsästäjät ja vauhkot ihmiset ovat suurempi, yhteinen uhkamme.

pedot

Adrenaliinia ja kihisevät jalkapohjat

Metsäkävely avojaloin oli mahtavaa hierontaa! Paljasjalkareittejä on käsittääkseni jo suunnitteilla kansallispuistoihin ja muualle?

Tänään adrenaliinihuuma tuli, kun uskaltauduin Pyhätunturin syrjässä yksin nakuna uimaan tuntemattomaan lampeen. Evoluution takia pelkään toki myös syvää vettä. Ja sielläkin niitä hyökkäyksiä.

Seuraava aie on yksin erämaassa yöpyminen. Se tuntuisi mukavimmalta toteuttaa suolla, turvallisen korkeassa tarkkailutornissa. Ja teltassa, suojassa hyttysiltä – offimyrkkyjähän käyttävät vain karaistumattomat kaupunkilaiset 😉 . Mutta toistaiseksi yksinäinen yö erämaassa pelottaa sen verran, että ekalle kerralle pyydän kyllä (offittoman) kaverin mukaan.

Kun etsii lautoja, löytää lautoja

Loma alkoi lehtikompostin rakentamisella. Keittiöstämme biojätteeseen päätyy vain kasvien osia. Biojätekeräys vain puuttuu. Kesäkotimme on lähiörivari uudistaajamassa. Naapureilla on tasaiset nurmikot, tuijia ja pelargonioita. Tänne, jos minne, permakulttuuriin perustuva ruokapuutarha ja ekosysteemi tarvitaan.

Ystäväni tapaa keksiä ”kuuluisia” sanontoja. Yksi sellainen voisi olla ”Kun etsii lautoja, löytää lautoja”.

Tämä totuus mielessäni lähdin sattumanvaraisesti harhailemaan pyörällä. Tovin päästä löytyi lautajätekasa joutomaalta. Myös kansi kompostiin pilkisti roskiksesta. Siihen voisi maalata vaikka hippikukkasia.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Kotona aprikoin, miten kompostin päädyt rakennetaan. Päässä pyöri toisen ystäväni klassikkolausahdus ”Kuinka vaikeeta se muka VOI olla”. Rakentaa laatikko.

Yleensä tuo lausahdus vie hassusti harhaan, mutta ei tällä kertaa. Laatikko rakentui kirjosieppojen kodin alle. Enää ei tarvitse viedä biojätettä salaa naapuritaloyhtiön bioroskikseen. 😉

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Sama versio toimii muuten loistavasti tunturissakin, pitkästä talvesta huolimati. Sinne vaan kipataan keittiön kasvijäte. Mukaan kuivia puiden lehtiä. Välillä sekoitetaan ja kansi päälle. Pelkkä kasviperäinen jäte ei haise, eikä houkuta isompia eläimiä.

komposti_lappi

Luontoisaa juhannusta! Jos postauksia ei hetkeen kuulu, vietän 100% netitöntä, tietokoneetonta ja maailmaa parantamatonta kesäkuukautta 27.6-27.7.

Haaveena permapuutarha – vinkkejä alkuun

Pyydettiin helppoja viljelyohjeita. Vasta parin vuoden harrastelija-testailijan kokemuksella annan jotain niksejä. Virallista permakoulutustahan saa tehdä vain tutkinnon suorittanut. 

Jos ei halua tuhota symbioottisia sienijuuristoja, kasvimaan voi perustaa ja helposti sitä parantaa kattamalla. Kattaminen suojaa maaperää luonnonvoimilta. Maa pysyy tasaisemmin kosteana ja lämpimänä.  Voit käyttää esim. ruohosilppua, olkia, lehtiä, kompostia, merilevää, järvikasvillisuutta, märkää pahvia tai raparperinlehtiä. Ruohon silppuaminen ja asettelu on itseasiassa koukuttavan hauskaa. Tuoksuu hyvältä. Voi melkein kuulla, kuinka maan pikkueliöt kiittävät herkuista 😉

Kasvimaani näyttää nyt tältä (kuvat ennen ja jälkeen kattamisen). Kuvassa oikealla näkyy yllätyksekseni talvehtinut lehtikaali. Kauempana siintävät tomaatti, omenapuu ja maahan unohtuneet, myöskin maassa talvehtineet, sipulit, perunat ja nauris! Keltainen pienikukkainen luonnon kasvi keskellä on peltokanankaali. Sen lehdet ovat syötäviä. Vasemmalle puskee vadelmapuska  – tulkoot, lehdistä saa hyvää teetä. Keskelle on tullut voikukkaa. Senkin lehtiä ja nuppuja syön, jopa päivittäin (pyöreän muotoiset voikukan lehdet ovat muuten miedomman makuisia kuin ne sahalaitaiset). Aniksenmakuisen saksankirvelin luonnontaimi taisi harmillisesti nuupahtaa, ehkä maaperä oli väärä tai liian yksinäinen. Vuohenputkia odottelen metsämullasta vielä nouseviksi.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Kuvissa näkyvät pienet taimet ovat melkolailla sekaisin kylvettyjä salaatteja, retiisejä, nauriita, porkkanoita ja punajuuria. Luonnollista anarkiaa 🙂

Nämä toimivat

  • Kylvä sekaisin. Taimi siellä, toinen täällä. On mielenkiintoista seurata, mikä kasvi viihtyy missäkin parhaiten.
  • Tee erilaisia kasvukohtia. Varjoisempia, aurinkoisempia, multaisempia, savisempia, hiekkaisempia…
  • Vaihtelee kylvökohtia. Satoa korjatessa maasta lähtee ravinteita. Eli kylvä joka vuosi siemeniä vähän eri päihin penkkiä?
  • Suosi monivuotisia kasveja ja yrttejä. Ne ovat helpoimpia hoitaa. Yrtit myös torjuvat tuholaisia (en pidä tuosta ”spesististä” sanasta) ja houkuttelevat pörriäisiä tuoksumalla voimakkaasti.
  • Jätä naatit ja lehdet silputtuna maahan pieneliöille. Kun nappaat “rikkakasvin” pois, katko se vain katteen päälle kuivumaan. Kasvun aikana kasvin maasta sitomat ravinteet palaavat silloin samaan paikkaan takaisin.
  • Tee herkku- ja piilopaikkoja ötököille. Kiviä, lahopuuta, lehtiä, katteita, makupaloja keittiöstä… Mitä enemmän kuhinaa, sen parempi.
  • Perusta multaa tuottava ilmava lehtikomposti, sinne voi dumbata keittiöstä kaiken kasvijätteen. Hyvää multaa löytää myös luonnosta kaivamalla.
  • Kylvä paljon maata parantavia (ilman typpeä sitovia) kasveja esim. herneitä ja papuja.
  • Syksyllä kerää kaikki siemenet palkoineen talteen. Sain kaupan 0,99 € salaatin (kuvassa) ja korianterin villiintymään ja kukkimaan! Niiden siemenistä kasvattaa pitkään uutta ruokaa ja vaikka kuinka paljon. Samoin retiisit, rucolat ja herneet lähtivät siemenistä helposti itämään!

salaatti

Ilmaisia luomulannoitteita

Kasvien pääravinteet ovat fosfori, kalium ja typpi (PKN). Lisäksi kasvit toki tarvitsevat satoja erilaisia hivenaineita ja tieteelle tuntemattomia(kin) biomolekyylejä. Nimenomaan niitä ne pikkueliöt maaperään tuottavat.

Lannoitteista testailen parhaillaan (googlaa lisätietoja esim. sanalla ”nokkosvesi”):

  • Nokkosvettä (seos kuvassa, seisota raakana 1-4 vrk, alkaa haista “mahtavalta”, sis. paljon typpeä eli N)
  • Peltokortevettä (kasvi kuvassa, keitä 20 min, sis. piitä ja tukee kasvisolukon kuntoa)
  • Kompostia ja hevosen lantaa (PKN, ovat kai vasta kahden vuoden maatumisen jälkeen sopivia, mutten ole tätä sääntöä aivan jaksanut noudattaa…)
  • Pissaa (N)
  • Komposti”teetä” (kompostia veteen likoamaan, jo vain tulee muhevan hajuinen PKN- ja bakteeriymppi maahan!)
  • Ruohosilppua (PKN, vielä kerran, on kuulemma paras lannoite mitä on)
  • Munankuoria (jos maa liian happaman oloinen esim. näkyy sammalia)

Näköjään lannoittaminen on oma taiteenlajinsa 😉 Eipä muuta kuin kokeilemaan!

OLYMPUS DIGITAL CAMERA  OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Viime vuonna etanat tai jotkut muut rei-ittivät salaatit. Toisaalta mitäpä siitä, salaatit olivat silti pesemisen jälkeen erinomaisen hyviä. Mutta jotkut vihreät toukat söivät karviaiselta melkein kaikki lehdet. Ne napsin käsin pois. Yritin kattaa harsolla myös ohjeistetusti naurispenkkiä, mutta kaalikärpästen toukat löysivät silti nauriit. Tänä vuonna en ole tehnyt mitään, ja kaikki on mennyt toistaiseksi hyvin. Talitiaspariskunta asuu pihallani, joten ehkä he ovat syöneet toukat?

karviaiset