Kohti kiertotaloutta seminaari: Kokonaisvaltainen kaikkien vastuu

Vierailin tänään Ekokemin Kiertotalous -seminaarissa, jossa myös jaettiin heidän ympäristöstipendirahaston uusimmat stipendit. Hienoja puheenvuoroja ja hankkeita. Ekokemin tj Timo Piekkari totesi: ”Arvokkaita raaka-aineita hukataan kaatopaikoille, polttoon ja tehottomaan kierrätykseen.” Kiitos seminaarista, nostan hattua Ekokemille!

Näyttökuva 2015-6-12 kello 16.32.03Päivän alussa Ympäristöministeriön kansliapäällikkö Hannele Pokka kuvaili, kuinka luontopääoman ja biodiversiteetin heikkenemistä ei ole onnistuttu edes Euroopassa pysäyttämään. Ilmastonmuutoksen suhteen näyttää myös toistaiseksi vaatimattomalta. Kuitenkin edistyksellisempiä puheita on ilmassa. Nimenomaan materiaalitehokkuutta on pystytty Euroopassa parantamaan:

Kriittisiä resursseja on etenkin puhdas vesi… Luonnonvarojen olemassaolo ei tee rikkaaksi vaan tieto siitä, miten niitä käytetään kestävästi.

Kysyin Pokalta teemasta vesien arvo vs. kaivosbuumi latvajokien äärellä Lapissa. Hän vastasi, ettei Suomessa teollisuusvesienhallintaa ole toistaiseksi ihan osattu hoitaa – että nyt tarvittaisiin kemistien, insinöörien ja biologien yhteistyötä. Pokka arvasi heti huoleni Lapin useiden aktiivisten kaivoshankkeiden varjopuolista. Hän sanoi, että Yaran tapauksessa Soklin kaivoksen lupahakemuksen käsittelyaika antaa Suomelle aikaa arvoida vesien hallinnan laatua ja parannustarpeita. Ettei vielä ole varmaa toteutuvatko Lapin kaivokset.

Seminaarissa tuli esille, että Ekokem tekee todella mielenkiintoista tutkimustyötä mm. seuraavien kiertotalouden avainteemojen parissa:

  • Kompostointi (esim. öljyllä tai kolibakteereilla pilaantuneen maan muuttaminen mullaksi –> ympäristörakentamiseen tai lannoitetuotantoon),
  • Haitallisten orgaanisten aineiden hajottaminen sienten avulla (vaikeammat yhdisteet vasta kehitysasteella),
  • Teollisten jätevesien biologinen sulfaatinpoisto (vasta pilotin suunnitteluasteella, jotta mikrobit pelkistäisivät sulfaattia),
  • Jätteenpolttokuonan biologinen kasaliuotus (metallien talteenotto kehitteillä!)

Lisäksi Ekokemin 40 miljoonan euron hankkeessa rakennetaan parhaillaan Riihimäelle kiertotalouskylää.

Tarkoituksena on käsitellä kylässä 100 000 tonnia sekajätettä. Tavoitteena on 50% kierrätysaste ja 96–98 % hyötykäyttöaste. Kiertotalouskylän jätteistä tuotetaan biokaasuja, lannoitteita ja ammoniakkivettä. Lisäksi tuotetaan kierrätysmuovigranulaa (jonka hiilijalanjälki on vain 15% neitseellisen muovigranulan jalanjäljestä).

EU:n komission tavoitteenahan vuodelle 2030 on, että 70% yhdyskunta- ja 80% pakkausjätteestä kierrätetään, kierrätyskelpoiselle jätteelle tulee kaatopaikkakielto (nyt vasta 1/3 yhdyskuntajätteestä hyödynnetään materiaalina). Hannele Pokan mukaan nyt yli 40% Suomen jätteestä poltetaan. Pyrkimys on lisätä jätteen materiaalien kierrätysosuutta.

On varmaa, että näiden ideoiden läpimurroissa piilee suuria vientimahdollisuuksia. Kiertotalous on välttämätön hyvinvointimme edellytys. Sitä ennen käytetään rikkaita luonnonvarojamme hallitusohjelman biobuumissa viisaasti – luonnon monimuotoisuuden väheneminen tulee pysäyttää.

Mainokset

Lepää ennen kuin väsyt ja muita viisauksia

Ensimmäistä kertaa vietän toukokuun loppua Lapissa. Ei ole ötököitä. Säät vaihtelee räntäsateesta helteeseen. Puissa on jo hiirenkorvat. Hepoille löytyy ensimmäisiä vihreitä versoja.

Olen ottanut lomapäiviä ”osa- ja määräaikaiseen sekatyöläisarkeeni”. Teen vähemmän. Sulattelen uusia ideoita ja yrittäjäksi ryhtymistä. Yksi iso urakka on ohi. Kahden viikon päässä siintää väitöstilaisuus. Tuntuu, että ennen uusia tuulia kannattaa pysähtyä ja hidastaa.

Näyttökuva 2015-5-22 kello 11.31.01Ole, tee, saa. Tein paljon, sain hedelmiä ja nyt voin hetken vain olla. Tee, saa, ole, tee, saa, ole… Ahaa! Voi siis ajatella, että vain kolmasosa ajasta riittää tehdä. Kiva tapa nähdä tasapaino!

Kesällä on usein paineita nauttia lomasta. Yllättäen tällaisena välivuodenaikana lomailu voi virkistää. Tunturi on lähes autio. Näkyy enemmän metsäneläimiä kuin ihmisiä. Kaikessa hiljaisuudessa voi siivota paperipinot, nukkua päiväunia ja kuunnella youtubesta meditaatiovideoita.

Lisäksi olen osallistunut nettikurssille, jossa saan sähköpostiini joka toinen päivä kuukauden ajan pienen tehtävän. Ne ovat liittyneet perfektionistisiin ajattelutapoihin ja itsensä haastamiseen. Haluan päästää irti joistain ajattelutavoista. Perisyntini on jatkuva huolissaan olo. Sen sijaan mielelläni vahvistaisin niitä ajatuksia, jotka edistävät hyvinvointia. Kohti kepeää kesää! 

Haluan yhä enemmän alkaa arjessani…

välttelemään kellon katsomista ja kalenterin käyttämistä. Spontaanius rentouttaa. Sopii niin vähän asioita, että muistaa ne ilman kalenteria. Uskaltaa antaa asioiden olla ja tulla. Olla itsekseen. Tyhjä tila on uusi musta!

… korvaamaan sanat ”minun pitää tai pitäisi” sanoilla ”minä haluan”. Kuka sinua mihinkään pakottaa? Siivoan, kun haluan järjestystä. Liikun, kun haluan ulkoilla. Teen ruokaa, koska haluan syödä muutakin kuin leipää 😀 Hoidan työni, koska haluan rahaa. Tai koska olen onnekas ja minulla on kiva työ!

…kysyä: Entä jos kaikki onkin nyt ihan hyvin? Monta asiaa tekee vain koska on huolissaan. Murehtii, vaikka voisi olla tässä vaan, kepein mielin. Oletko usein kepein mielin? Harvoin!

nukkua päiväunia. Olisiko mullistavaa – levätä ennen kuin väsyy? 🙂 Levänneenä on hankala olla kiukkuinen ja stressaantunut. Milloin olet viimeksi kokenut itsesi levänneeksi? Minä ainakaan en kovin usein!

…soveltaa kaikkeen tallimme omistajan lempilausetta: lempeästi jämy. Eli itseä ei tarvi korostaa eikä vähätellä. Omalla paikalla, omien jalkojen päällä. Hengitys edellä juttuihin.

Kysymys taitaa olla aika paljon siitä, mikä riittää. Ne riittävän rajat itselle ja muille vaatijoille. Voisiko rajat virittää niin, että on mahdollisuus onnistua usein? Tällaista tämä nyt juuri on. Tämän verran tein. Tämän verran osaan. Tää on okei. Tulevaisuuteen voimme vaikuttaa, mutta nyt on näin. Tämän verran riittää tänään ja nyt.

kristiinaltaJoogan kautta voi päästä kiinni hengittämisen vaikuttavuuteen. Sitä en osaa kirjoittamalla kuvailla. Ehkä hauskinta on se, ettei hengitystä voi suorittaa tai vertailla. Hengitys vain on.

Kaikki yrittävät parhaansa. Kaikki toivovat olevansa rakastettuja ja kaivattuja. Ja vain muutos on pysyvää. Kävelen ryhdikkäänä, koska oloni on kevyt. Että semmoinen kurssi ja lomailu. 😀

Koska vain voin tehdä jotain kivaa!

Voikukkia ja nuppuja!

Joko olet maistanut marinoituja voikukannuppuja? Nehän ovat kuin pieniä parsakaaleja. Hauskoja tapauksia. Nuppujen keräily on melkein kuin marjastamista. 🙂 Villiversot helpottavat mm. marjahullujen vieroitusoireita.

Näyttökuva 2015-5-14 kello 14.33.16 Näyttökuva 2015-5-14 kello 14.33.49

Lapissakin lumet ovat muuttuneet sulamisvesiksi. Kevään satokausi alkaa villiversoista.

Nips naps. Huuhtelin voikukannuput ja paistoin ne öljyn, vihreän chilitahnan ja tofun kanssa pannulla. Maustaminen on toki ihan itsestä kiinni. Nuput itsessään ovat miedon makuisia.

Lopuksi ripaus suolaa, balsamietikkaa ja makeutta joukkoon. Herkullista – vaikkapa salaatin, ohran tai quinoan seurassa.

Seuraavaksi taidan lähteä keräämään hevosille nokkosia ja ripustaa ne kuivumaan. Talvella eläimet saavat hyviä ravintolisiä kuivatuista vihreistä.

Kelpaisikohan kuivattu nokkonen kanoille? Pakko paljastaa nyt salaisuus: ”YYA-sopimuksemme (ystävyys, yhteistyö ja avunanto)” vaikutuspiiriin tunturiin muuttaa ehkä jossain vaiheessa kanoja !! ja kukko 🙂 !! Ehkä. Muutaman perheen yhteiseksi iloksi. A dream come true!Näyttökuva 2015-5-14 kello 15.09.10

Lento- ja autoilupäästöjen kompensointi

Pyhätunturi on hiilineutraali. Se tarkoittaa, että hiihtokeskus kompensoi suoraan käyttämänsä fossiiliset polttoaineet ja ostaa ekosähköä. Kompensointi tarkoittaa, että päästetyt ilmastokaasut sidotaan uudestaan esimerkiksi uusiutuvan energian, energiatehokkuuden, ympäristökasvatuksen tai puiden istuttamisen keinoin. Tämä hidastaa ja estää ilmastonmuutosta.

Kotipaikkani inspiroimana olen maksanut jo vuosia vapaaehtoisia henkilökohtaisia päästömaksuja. Toki piilopäästöjä syntyy polttoaineiden lisäksi runsaasti myös kulutetusta ruoasta ja materiasta. Mutta ainakin Pyhätunturin suunta on kannustava!

Viime vuodelta kompensoin Vancouverissa käyntini ja 2000 km autoilua. Se tarkoitti, että ostin puuntaimia sademetsiin ja aurinkopaneeleita Intiaan yhteensä noin 50 eurolla.

IMG_0244

Sulavaa jäätikköä Kanadassa, valokuvattu lentokoneesta.

Pieni summa tuo kai on lentelystä ja autolla ajamisesta, vai?

Olen maailman mittakaavassa hyvin rikas, kun voin huvinvuoksi lentää ja autoilla. Looginen johtopäätös siis on, että silloin voin myös kompensoida haittavaikutuksia. Nehän osuvat pahimmin sellaisiin, jotka eivät ole ilmastonmuutosta itse edes aiheuttaneet.

Tänä vuonna valitsin Trees For All – järjestön kompensoimaan päästöni. Aikaisemmin olen käyttänyt WWF:n Gold Standardia ja Atmosfair -palvelua. Muutamat tuntemani yritykset käyttävät suomalaista Nordic Offset -palvelua. Vaihtoehtoja on monia.

Alkukantainen pedon pelko ja vastuullinen aikuisuus

Olen kulkenut ikäni marjametsissä. Kuntoliikun ja työmatkapyöräilen hämärässä asumattomia erämaareittejä. Kuljen tuntureissa ja jänkillä – myös lemmikkieläinten kanssa. Silloin karhu ja susi hiipivät mieleen. Jännittyneenä soitan pilliä, pyörän kelloa tai huutelen: ”Menkäähän kauemmas sudet.” Koskaan vielä en ole merkkiäkään näistä upeista eläimistä nähnyt. Edes yhtä jätöstä tai tassunjälkeä. Sitä odotellessa.

Vastuullinen aikuinen erottaa pelon aidosta vaarasta ja sen toteutumisen todennäköisyydestä eli riskistä. Suomessa me pelkäämme susia ja jopa ilveksiä. Pelkäämme pimeää ja hauen puraisua. Mutta alkukantaisiin pelkoihimme liittyvät riskit ovat olemattomia. Vaara on aivan muualla. (Todellinen vaara löytyy arjessa kodin onnettomuuksista ja stressistä. Ihmiskunnan hyvinvoinnille taas suurimpia uhkia ovat ympäristön kiihtyvä muuttuminen ja eliöstön monimuotoisuuden väheneminen.)

Vastuullinen aikuinen ei lietso lasten pelkoa. Hän ei lietso sitä kauhistelemalla omia pelkojaan tai median revittelemiä otsikoita. (Eikä vastuullinen aikuinen ole mediassa töissä luomassa näitä alati kansaa pelottelevia otsikoita!)

Vastuullinen aikuinen voi esimerkiksi sanoa lapselle (tai omalle sisäiselle lapselleen):

Ymmärrän, että sinua jännittää, koska olet kuullut metsässä asuvista isoista eläimistä. Ne kaikki kuitenkin väistävät ihmisiä. Minä olen tässä kanssasi, mennään yhdessä katsomaan. Voidaan vaikka soittaa pilliä, niin ne kuulevat, että olemme liikkeellä ja osaavat väistää. Lisäksi niillä on niin hyvä kuulo ja hajuaisti, että kyllä ne yleensä havaitsevat ihmisen muutenkin. Otetaan eväät ja mennään yhdessä etsimään niiden jälkiä.

Vastuullinen aikuinen ei arvota eläimiä sen perusteella, mitä hyötyä niistä on ihmisille. Koira on perheenjäsen ja ystävä, kuten myös kissa ja hevonen. Jos minkä tahansa näistä kotieläimistäni päästän valvomatta irti metsään, on mahdollista (ja jopa todennäköistä), että se voi menehtyä. Lemmikkimme voivat tippua jäihin, jäädä auton alle, saada haulista tai joutua pedon suuhun. Emmekä silti vaadi virtavesiä padottavaksi tai autokieltoa. Luonnossa on vaaransa, jotka liittyvät lemmikkien valvomattomaan irtipitämiseen, yöksi ulos jättämiseen ja maaseudulla asumiseen.

Vastuullinen aikuinen osaa käsitellä elämässä vastaantulevia negatiivisia tuntemuksia – pelkoja, fobioita, surua tai vihaa. Näissä tunteissa ei ole mitään väärää. Kuitenkin niiden ilmaisu voi olla vahingollista, jos käyttäytyy lapsen kaltaisesti. Negatiivisia tuntemuksia ei voi aidosti helpottaa sillä, että vyöryttää niitä kanssaihmistensä kannettaviksi.

Terveisiä Itä-Lapista. Suurpedot kuuluvat koko Suomen luontoon. Ne ovat kauniita, herkkiä, itseisarvoisia ja luontomatkailumme valttikortteja. Muutaman kilometrin päässä tukikohdastani toivon asuvan villejä ja vapaita suurpetoja. Niiden näkökulmasta Lappi on erämaa, jota halkovat tiet, ihmisten oudot romppeet ja hitaan kesyt herkkupalat.

Ei sutta voi hävittää geneettisen selviämisensä alarajalle – vuoksi pelkojen, koiraharrastusten tai edes elinkeinojen. Koska kielteinen petopuhe ja etenkin uhanalaisiin susiin kohdistuvien tappolupien määrä on kasvanut liian suureksi, järjestetään usealla paikkakunnalla huomenna eläinsuojelu- ja  luontojärjestöjen yhteisiä ”Eläköön sudet” -mielenosoituksia.

”Luonnon kansamme” tarvitsee nyt yllä kuvattua vastuullista aikuista (ja toimivamman petovahinkojen korvausjärjestelmän, mutta ei mennä siihen tässä). Kuten usein kuulee, niin täältä maaseudulta löytyy suomalaista luonnon kansaa, semmoista, joka kunnioituksella metsässä kulkee.

Näyttökuva 2014-11-9 kello 15.12.30

Kuva: tunturisusi.com

 

Lähteet:

Hyppönen Henkka, Pelon hinta, Tammi, 2014.

Takala Kimmo, Tunne lukkosi, WSOY, 2014.

 

Vuonna 2014 lukuisia edistysaskelia eläinten oikeuksiin

Tässä muutamia edistysaskelia 2014:

Costa Ricassa eläintarhat muutetaan puutarhoiksi ja eläimet vapautetaan! Afrikan vanhin kansallispuisto vuorigorilloineen pelastui, kun öljyjätti Soco Int PLC lupasi painostuksen jälkeen pysyä poissa Virungasta!! Bangkokiin ensimmäinen eläinten hyvinvointilaki!!

IMG_0552Valaanpyyntiä estettiin ja valaanliha-aluksia ei otettu satamiin EU:ssa eikä Etelä-Afrikassa.

Califoriassa oikeus piti kiinni Foie Gras -ankanmaksan tuontikiellosta.

Lukuisat yritykset lopettivat julman angoravillan käytön.

Huippuvuorilla lopetetaan fossiilisten polttoaineiden etsinnän seismiset kokeet!

Lego lopettaa yhteistyönsä Shellin kanssa.

Pohjoismaiden suurin palmuöljyn maahantuoja päätti lopettaa ostot sademetsiä tuhoavilta alueilta.

Useat matkanjärjestäjät ovat luopuneet eläinepäeettisistä yhteistyökumppaneistaan.

Intia kielsi kosmetiikan eläinkokeet ja delfinaariot. Intian Dharnain kytkettiin aurinkoenergiaa riittämään 2400 asukkaan kylän tarpeisiin.

Kiina poisti eläinkokeiden pakollisuuden (ja muutenkin eläinsuojelu on Kiinassa nousussa ks. tästä). Israelissa vapautettiin 1400 koeapinaa. Etelä-Korea aikoo lopettaa kosmetiikan eläinkokeet. USA:n armeija lopetti lääkäriharjoittelun kokeet elävillä eläimillä.

Saimaannorpat tekivät 59 poikasta ihmisten kolaamiin apukinoksiin ja kiljuhanhikanta elpyi.

Bhutanissa Himalajalla ei ole tapettu yhtään tiikeriä kahteen vuoteen.

Bolivia, Malta, Meksiko, Kreikka ja Hollanti kielsivät eläinsirkukset. Argentiina myönsi vangitulle orangille oikeuksia persoonana.

Suomessa kaikki suurimmat eläin- ja luonnonsuojelujärjestöt päättivät alkaa viimein yhdessä puolustamaan uhanalaisen suden oikeutta elää rauhassa osana monimuotoista luontomme, ja siten myös tukea hyvin uhanlaisen naalin elämää suden haaskojen kautta (Eläköön susi – suurmielenosoitus Helsingissä 28.1.2015).

Eläinsuhde ja luontosuhde olivat kansainvälisesti yhä painavampi osa perusopetusta ja opettajien koulutusta.

…Ja vaikka mitä muuta! Eläimet ja luonto eivät voi puhua puolestaan, joten myös vuonna 2015 kannattaa tukea ajallisesti ja rahallisesti järjestöjä, kirjoittaa lehtiin ja nettiin, puhua kavereille, ottaa selvää ja tukea vain sitä, minkä hyväksyy.

Maailman eläimistö on kriittisessä tilassa. Ihmiset tietävät ja pohtivat eläinten tunteita ja asemaa yhä enemmän. Loppuviimein tämä kaikki on aika yksinkertaista. Me voidaan hyvin helposti tehdä asioita paremmin ja oikein. ❤

Eettinen jouluateria – insinööritason monimatriisi

Pidän itseäni testihenkilönä: minulla on rahaa, aikaa, tietoa ja halua valita ostokseni eettisesti. Marssin markettiin kriteerilistani kanssa. Haluan kiitos mahdollisimman paljon kotimaista ja läheltä, mutta kuitenkin aidosti eläineettistä. Siis mieluiten vegaanista tai edes luomua. Ulkomailta tuodut tuotteet haluan kiitos myös luomuna. Eikä eläineettisyys yksin riitä – tuotteiden pitäisi myös olla Reilua kauppaa, palmuöljytöntä, pienyrittäjyyttä tukevia, lisä-aineettomia, kiertotalouteen siirtymistä tukevia…

Haluamme viettää tunnelmallisen ja lumisen joulun Pyhällä. Poltamme kotona kynttilöitä ja napostelemme konvehteja. Kestävän kehityksen väitöskirjatutkijana minun, jos kenen, pitää kuitenkin olla tarkkana ja ensin pohtia – toiminko oikein. Ovatko konvehdit ja kynttilät ok?

Huomaan, että marketissa 90% kaikista tuotteista ei kestä eettistä tarkastelua. Suurin osa tuotteiden raaka-aineista tai valmistustavoista vähentää luonnon monimuotoisuutta, polkee eläin- ja ihmisoikeuksia, sisältää arveluttavia tuotantokemikaalijäämiä, sekä kuluttaa neitseellisiä luonnonvaroja eli sukupolvien yhteistä maailman perintöä.

Tavoittelemme ja tarkoitamme jouluna hyvää, mutta aiheutammeko lastemme tulevaisuudelle mahdottomuksia: resurssien kuluttamisen takia viimeisen 50 vuoden aikana yli 50% eliöistä on jo kadonnut maapallolta. Nykytahdilla arviolta vuonna 2050 meristä on kalastettu kaikki kalat loppuun. Ekosysteemiin ja ravintoketjuun kertyy mikromuovia ja terveyttä muuttavia kemikaaleja. Viljavan ja elinvoimaisen maaperän eli humuksen määrä hupenee globaalisti hälyttävällä vauhdilla. Palmuöljyn takia kaadetaan sademetsiä. Maaperää myllätään, joten se kuivuu, köyhtyy ja muuttuu. Ilmakehän pienhiukkasongelmat laajenevat. Vesistöt lämpenevät, happamoituvat ja rehevöityvät. Ja ihmisten lukumäärä sen kuin kasvaa.

Hurjaa. En mitenkään voi juhlia joulua kuluttamalla, mikä neuvoksi?

”Hyvis”tuotteilta vaikuttavat onneksi kotimaiset juurekset, yrtit ja hunaja, sekä ulkomaiset luomulaatuiset kuivatut hedelmät, pähkinät ja suklaa. Myös palkokasvit ja kvinoa.

Tuoreiden kasvisten ja hedelmien eettisyydestä tai kasvimyrkyistä ei ole hajuakaan, eikä liioin mausteiden. Lapissa näitä ei juuri luomuna myydä.

Näyttökuva 2014-12-20 kello 20.22.03Vaikka en shoppaile enää juuri koskaan tavaroita, niin ruokaa ja kynttilöitä ostan. Sinä päivänä, kun Greenpeace tai joku muu räväyttää konvehtien ja kynttilöiden elinkaaren alkupään silmilleni, joudun edelleen muuttamaan ostostottumuksiani.

Joulu merkitsee minulle rauhoittumista ja herkuttelua läheisten kanssa. On ”kulttuurillinen normi” juhlia joulua syömällä ja ostamalla herkkuja. On vaikea miettiä joulukuuta ilman konvehtirasioita ja joka puolella palavia kynttilöitä – etenkin kun ne marketissa kaatuvat syliini niin houkuttelevan edullisina ja värikkäinä.

Ehkä marketit ajavat minut vielä jonain jouluna syvälle metsään, olemaan ja revontulia katselemaan. Vähemmän olisi enemmän.

Jotta tämä kestävän kehityksen kasvatuksen tutkijan pohdinta saisi realistisen ja ratkaisukeskeisen grande finalen, paljastan tähän joulumenuumme. Se on eläineettisesti kiitettävä. Luomua on välttävästi. Reilua kauppaa löytyi raaka-aineisiin minimaalisesti, mutta kasvisruoka kuitenkin itsessään jo tukee maailman ruokavarojen riittävyyttä. Suomalaisuusaste on melko hyvä. Lisäaineita ja palmuöljyä on vain torttutaikinassa (ja konvehteissa ja kynttilöissä). Menu sisältää kiitettävästi suojaravintoaineita ja antioksidantteja, sekä maltillisesti, mutta riittävästi proteiinia.

Menun ravitsevuus, helppous ja halpuus ovat suhteellisia kriteereitä, ilmeisen eri tavoin koettuja. Itse koen tämän joulumenun ravitsevaksi, normaalihintaiseksi ja keskivaativaksi valmistaa. Valmistus vienee keittiössä yhden päivän. 🙂

Joulumenu Pyhällä (useammaksi päiväksi, ks. reseptit Chohochili, Vegaaniliitto ja Vanelja)

  • Kvinoa-porkkanalaatikko
  • Lanttulaatikko
  • Uunissa paahdettuja kokonaisia maa-artisokkia, salottisipuleita, viikunoita, valkosipuleita ja rosmariinia
  • Haudutettua makeaa punakaalia
  • Herne-avokadohummusta
  • Sienikastike
  • Karjatonpaisti (ja teemme myös porosta karjalanpaistin)
  • Punajuurisosekeitto + marinoitutofumuru (tai juusto, jota ei luomuna Lapista löydy…)
  • Porokeitto
  • Suolakeksit, kuvatut hedelmät, hillot, maapähkinävoi
  • Torttutaikinasta amaretto-aprikoosihillolla minitähtitorttuja
  • Mantelirouheisia ranskalaisia piparkakkuja
  • Suklaakakku
  • Halva
  • Ja jos vielä jaksaa niin 🙂 piparkakkutaikinatryffelit

Uuvuttiko?

Et ole ainoa uupunut. Tietenkään kuluttajat eivät tätä kuviota yksin muuta. Marketit myyvät sitä, mitä me ostamme. Miljardeilla ihmisillähän ei ole aikaa, rahaa, tietoa tai elämäntilanteensa vuoksi kykyä valita eettisesti. Osalla ei ole edes halua.

Mutta vaikka vain 1%:lla maapallon väestöstä olisi samanmoinen eettisen kuluttamisen kompetenssi kuin minulla, olisi se kuitenkin huikea 70 000 000 ihmisen joukko!

Näyttökuva 2014-12-20 kello 20.22.35Siis koska kuulun tiedostaviin, rikkaisiin, kiireettömiin ja osaaviin, pystyn luomaan melko eettisen joulumenun. Vaikka eihän sekään millään matriisin kriteerillä ole supertäydellinen.

Ja vaikka kuinka asennoidun eettisen kuluttamisen testihenkilöksi (syrjäseudulla), niin tätäkin kirjoittaessani palaa pöydällä huvinvuoksi kynttilä ja nautiskelen joulusuklaata. Tekosyyni on kaamosilta ja joululoman alku. Uupunut ihminen. Jaksaminen ja makunautinto ovat selvästi myös osatekijöitä eettisen kuluttamisen matriisissa.

Tarvitaanko plus-pisteitä ”hyvis”-kriteereistä ja miinus-pisteitä ”pahis”-kriteereistä jokaiseen pakkaukseen? Miten tästä tehdään helpompaa??

Näin ollen…

Kykenevien ja välittävien ihmisten rooli eettisyyden peräänkuuluttajina on yrittää tukea ”hyviksiä”. Toisaalta yhtä tärkeä rooli on pistää kapuloita niihin globaaleihin rahanhimoisiin ja kestämättömiin rattaisiin, joilla hyödykekauppaa käydään ja normeja luodaan. Isossa kuvassa kyse on vallasta ja rahasta, satojen miljardien kaupoista. Eettisyys ei niillä rattailla ole kriteerilistan kärkipäässä. En näe vapaakaupan ideaa toimivana järjestelmänä, sillä se on ajanut maapallon ekosysteemit kriisiin.

Järkevän sääntelyn keinoin voidaan esimerkiksi siirtymäajalla muuttaa (suomalaiset) eläintehotuotantotilat viljelemään ainakin öljy- ja kuituhamppua, herneitä, härkäpapua, yrttejä, kaaleja ja vihanneksia. Ystävämme hyötylemmikit tuottavat lisälannoitetta, ja erilaiset jätteet ja lietteemme biokaasua.

Näyttökuva 2014-12-20 kello 20.55.12

Joulun ja uuden vuoden 2015 tavoite on kirkas, vaikka ”jouluinen” marketti koitti sitä lannistaa. En suostu kulutushysteriaan. Toivotaanko yhdessä joululahjaksi helpompia, halvempia, järkevämpiä ja monipuolisempia eettisiä ostoksia. Tätä muuten kutsutaan hienolla termillä systeemiajatteluksi. Joulusta Pyhätunturissa tulee luminen ja tunnelmallinen.