Kuuluisien vegaaniaktivistien koulutuksessa

Näyttökuva 2016-3-27 kello 15.29.30

Sattumalta pääsin mukaan kahden päivän koulutukseen, minkä puhujat olivat osa kansainvälisesti kuuluisaa aktivistijoukkoa. Anti oli niin mielenkiintoista, että pakko prosessoida sitä muutaman bloggauksen verran. Parhaat palat, olkaa hyvä!

Puhujina koulutuksessa olivat Melanie Joy (Psykologi, FT Harvardista, mm. kirjoittanut Miksi rakastamme koiria, syömme sikoja ja pukeudumme lehmiin -kirjan ja puhunut TED-talkissa) sekä Tobias Leenaert (Belgian eettisen vegetaristiliiton perustaja ja johtaja, ja veganstrategist.org -bloggajaa). Koulutuksen tavoitteena oli tukea Animalian ja Vegaaniliiton aktivisteja työssään.

Näyttökuva 2016-3-27 kello 15.41.16

Kuvat: Youtube & Peuventillssofrir.wordpress.com

Tartutat tunteita – tee siis vain se, minkä iloisena jaksat

Aktivistina on kiehtovaa vaikuttaa moneen ongelmaan yhtä aikaa. Mutta toisaalta vaikuttamistyö on kaksiteräinen miekka. Väsyminen, burn out, kyynistyminen, on kaikille aktivisteille ”ammatillinen riski”. Tunnistamattomana se on järjestötyön hiljainen tappaja.

Olet sitten eläin-, ihmisoikeus- tai ympäristöaktivisti niin aktivistina sinulla on todellinen vaara saada sekundaarinen traumareaktio. Se uhkaa muiden kärsimyksen todistajia. Tällä voi olla vakavia fyysisiä ja henkisiä vaikutuksia omaan hyvinvointiin. Traumatisoitunut aktivisti voi sulkeutua ja muuttua esimerkiksi vihaisemmaksi, yksinäisemmäksi, unettomaksi tai kyyniseksi.

Näyttökuva 2016-3-27 kello 15.23.51

Melanien suosittelema kirja aiheesta

Siksi kenenkään aktivistin ei kannata todistaa liikaa väkivaltaa – tiedätkös, kerta toisensa jälkeen katsot uusia julmia kuvia. Eläinaktivisti tietää jo, mitä eläintuotanto on. Silti katsomme sosiaalisessa mediassa materiaalia, joka huomaamattamme traumatisoi meitä.

Jakamalla järkyttäviä kuvia siirrämme omaa ahdistustamme kavereihimme. Tunteet tarttuvat. Esimerkiksi eikö kyynisen ihmisen kanssa keskustelu vie voimia ja masenna? Toisaalta taas voit saada toisesta ihmisestä uskomattoman määrän energiaa. Minulle kirkkain iloisin silmin hyviä asioita edistävät rauhalliset, toiveikkaat tai idearikkaat vaikuttajat antavat paljon voimaa. Energinen ihminen on engaging, vangitseva esimerkki muille.

Vain oman jaksamisen rajoissa aktivismi ylipäänsä on isossa kuvassa tehokasta. Pyrkimys jatkuvaan täydellisyyteen voi uuvuttaa. (Sivuhuomautus: Enhän itsekään ole vegaani, vaikka sen mukaisen maailmankuvan eteen teenkin vapaaehtoisesti paljon.) 

Siksi Melanie antoi meille kotiläksyn: Rentoudu ja priorisoi oma jaksamisesi JOKA PÄIVÄ. Tule tietoiseksi omista tarpeistasi ladata akut. Tee lataamisesta rutiinia.

Rakenna vastustuskykyä

Englannin kielen sana resilience kuvaa ihmisen kykyä vastustaa kyynisyyttä ja ahdistusta. Sitä ominaisuutta kannattaa vahvistaa itsessä, koska aktivismi on haastavaa.

Resilience on vaikeampaa kulttuurissa, joka kieltää väkivallan olemassa olon. Esimerkiksi eläinaktivistien jaksamisen tekee haasteelliseksi sosiaalisen ja laillisen tuen puute. Väkivaltaisesti tuotetut eläintuotteethan ovat valtakulttuuria, hyväksytty normi. Syöminen on henkilökohtainen asia. Siihen ei yleisesti tykätä puututtavan. On myös haastavaa, kun uhrit itse eivät ole protestoijia. Protestoimme toisten puolesta.

Omaa jaksamista voi tietoisesti lisätä jakamalla USEIN esimerkiksi seuraavaa itselle ja muille:

  • arvostuksen kokemusta,
  • kannustusta,
  • sallivuutta (vaikka se tarkoittaisi joskus epätäydellistä vegaaniutta, ”paheita”),
  • lepoa ja
  • onnistumisten juhlimista.

Jokaisella aktivistilla tulisi olla joku läheinen ihminen, joka tunnustaa aktivistin tunteet ja tukee hänen inspiraatiotaan. Toisin sanoen tukihenkilö ja hyviä ihmissuhteita. Lisäksi on hyödyllistä tunnistaa ja ottaa haltuun muutkin aktivismin ulkopuoliset toistuvat tilanteet, jotka arjessa itseä stressaavat ja triggeroivat. Priorisoi oma iloisena jaksaminen!

Vegaaniyhteisön tuki

Kirjoitan seuraavalla kerralla upeita vegaani- ja eläinoikeustuulia maailmalta.

Tämän traumareaktiopostauksen päätteeksi haluan kuitenkin jo jakaa erään uuden tiedon. Nykyään löydät vegaaniystävällisiä psykologeja. He ymmärtävät eläinteollisuuden traumatisoimia vegaaneita.

Ammattitaitoinen psykologi ei ihmettele vegaania tyylillä: ”Mikä meni vikaan silloin, kun Gandhista tuli ihmisoikeusaktivisti?” Näyttökuva 2016-3-27 kello 15.24.05

Siinäpä se. Usein ahdistunut aktivisti kuulee tai kokee olevansa liian herkkä. Mutta eikö ole normaalia ahdistua väkivallasta? Jos hinta ei ole liian suuri, ahdistuksesta seuraa toimintaa eli aktivismia, muodossa tai toisessa, pientä ja suurta. Onneksi ihmiskunnassa eläinaktivismi on kiihtyvästi yhä monimuotoisempaa ja vaikuttavampaa.

Monet päällekäiset merkit todistavat, että olemme suurten muutosten äärellä. Siitä lisää seuraavalla kerralla 🙂

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s