Harvinaiset kukat eivät minua juuri aiemmin kiinnostaneet. Viime perjantai muutti kaiken.
Lapin luonnonsuojelupiiri järjesti niittotalkoot Suomen luonnonsuojeluliiton omistamalla alueella Kemijoella. Niitty sijaitsee Pelkosenniemellä, tarkalleen Keminsaarten Kuusisaaressa. Paikalle ajetaan (yläjuoksuun etelän (!) suuntaan) tervan tuoksuisella veneellä.
Niitto ja haravointi kukkien tuoksussa on kivaa liikuntaa 🙂 Lisäksi tulistellaan ja herkutellaan – ruokaa, teetä ja sympatiaa.
Yleensä en itikoista ole millään. Ei tule oireita. Ja juhannuksen tienoon pahin ötökkäaika ollaan muualla. Nyt loppukesällä tai syksyllä, kun pysyy liikkeessä ja löysissä vaatteissa –> no problem.
Mutta meille sattui saareen tuuleton ja lämmin keli. Piti pukea päälle sekä sääskitakki että sääskihattu 😀 Melkoinen look! Tämmöistä muotia ei ole edes Tukholmassa. Vertailuna parin vuoden takainen viikatteen terotus ja itikaton ilma.
Kesä on niin myöhässä, että hyttyset eivät vielä ole vaihtuneet mäkäriksi. Kukat ovat vasta nupulla ja juhannusruusu kukkii!! Niitimme varovasti. Jätimme kukkaisimmat kohdat pörriäisille.
Järjestötoiminnassa parasta on ehdottomasti, paitsi hyvien juttujen puolustaminen, niin myös aidot omalaatuiset ihmiset. Kaikki saavat olla omia itsejään. Vaikka se joskus rasittaa tai harvat toimijat ylikuormittuu, niin lopulta siinä sisäistää, kuinka ihmisen kauneus on arvoissa ja teoissa. Ei ulkoisissa seikoissa.
Järjestötoiminnassa oppii aina valtavasti uutta. Luonnonsuojelija tietää, että muuttohaukkojen pesintä ei ole onnistunut kahteen vuoteen. Toinen kertoo apilakirjokääriäisestä, joka ainakin hidastaa teollisuushankkeita. Näitä viherpiipertäjien piiperöjuttuja, ajattelen ensin. Ja seuraavaksi tajuan, ne ovat oikeasti avainasioita. Sukupuuttoaallossa on pääosin kyse näistä mainstreamille tuntemattomista eliölajeista. Ei vain saimaannorpasta.
Kyse on myös harvinaisista, äärimmäisenkin uhanalaisista kukista. Vaalean violettia pulskaneilikkaa on meidän saaressa ja tietyin paikoin Pelkosenniemen teiden varrella. Kultapiisku, kissankello, rantatädyke ja kissankäpälä ovat kaikki karun hiekkaisan valoisan paikan asukkeja. Ne ovat Suomen mittakaavassa harvinaistumassa. Tärkeinä olentoina ne ruokkivat medellään kauniita perhosia ja pörröisiä kimalaisia!
Täällä ei ole etelän vitsauksia: lupiinia, horsmaa tai punkkeja. Pois niitämme heinää, ruusua, pajua ja mesiangervoa. Mesiangervossa on muuten aspiirinin aineita… Onnellista oppia perinnetaitoja ja luonnontietoa – tuoksuvan heinän ja hiljaisen erämaan keskellä!
Kukkaloistoa on vaikea näyttää blogissa. Mutta miettikää, että siinä globaalisti ainutlaatuisessa jokisaaristossa kasvavat muut saaret vihreää rehevää pusikkoa. Meidän niittämä alue erottuu!! Sielläpä kasvaa kaunis, herkkä, värikäs, hauras, luonnon kukkien meri. Vain sillä alueella, josta niitämme pois ravinteita. Päätin, että jatkan projektin parissa.
Toivottavasti tätä jokisaariltaan ja soiltaan ainutlaatuista Natura2000-suojelualuetta uhkaava tekoallashanke ei toteudu. Siis entinen Vuotos, uudelta nimeltään Kemihaaran allas. Hyödyt olisivat minimaalisia, mutta pelkästään kalat olisivat tekojärvessä ja Kemijoessa sen jälkeen yli vuosikymmenen käyttökiellossa. Soilta liukenee tekoaltaisiin elohopeaa ja muita raskasmetalleja. Samoin Soklin valtava kaivoshanke uhkaa Kemijokea. Hanke on loppusuoralla ja päätöksiä tehtäneen syksyllä. Kemijoki toimisi kaivoksen viemärinä. Jos haluat auttaa Kemijokea, ota yhteyttä Lapin luonnonsuojelupiirin toimistolle.
Kemijoen vesi on nyt tummanpuhuvan puhdasta. Kuin majesteetillistä hiljaa lipuvaa mustaa silkkiä. Erämaan jokisaaristo. Jalokaloja ja tavallisempia. Rauhoitetun ja satoja uhanalaisen törmäpääskyn pesiä. Johonkin latvoille on kuulemma vasta muuttanut Venäjältä euroopan majava. ❤ Yläjuoksulle voisi vielä tehdä hiljaisen kajakkiretken.
Toivottavasti ensi vuonna saamme muutaman niittokaverin lisää. Nyt talkoolaisia oli kaksi kyläläistä ja kolme Lapin luonnonsuojelupiirin hallituksen jäsentä. Oli se vaan kukkien ja mehiläisten näkeminen semmoinen palkinto, että jatkan niittämistä ensi vuonna vaikka yksin. Ikimuistoinen luontoelämys.
