Yhden maailmanparantajan tammikuu

Edistysaskeleet tuntuvat kovin vaatimattomilta. Eräs konkari kertoi, että luonnonsuojelussa pätee näkyvien tulosten suhteen ”10 vuoden odotussääntö”. Huh.

Odotellessa kokeilen kirjoittaa pientä ”maailmanparantajan” kuukausipäiväkirjaa. Jospa sen avulla huomaisin selvemmin, mistä tekemisistä on eniten hyötyä ja huvia. Vai pitääkö keksiä jotain uutta. Tällä hetkellä koen puuhasteluni hauskaksi, mutta melko tuloksettomaksi. Olisi turha uuvuttaa itseään turhan takia.

Osalle läheisistäni edustan varmasti superaktivistia. Toisille päinvastoin – maltillista ääntä. Kun itse vertaan tekemisiäni vaikka muutamiin ”konkarivalittajiin” tai Sini Saarelaan tai Leo Straniukseen, en todellakaan ole aikaansaava. Oikeastaan koko ajan tuntuu, ettei tee tarpeeksi.

Aika monta juttuahan täällä vaatisi huomiota. Iso joukko tavallisia yksittäisiä ihmisiä onneksi yrittää parhaansa ja toimii jotenkin. Kun yhtä aikaa maailmalla miljoonat (?) tekevät samanlaisia, pieniä, helppoja (?) juttuja hyvään suuntaan, niin yhteensähän niitä on pakko olla valtava määrä! Ehkä kokonaisuus pian lähtisi vauhdilla kulkemaan hyvään suuntaan?

Tammikuun aikana, olen…

…ensimmäistä kertaa osallistunut kahden yhdistyksen hallituskokouksiin (Suomen Eläinsuojeluyhdistysten liiton ja Suomen Luonnonsuojeluliiton Lapinpiirin), joissa käsiteltiin mm. uutta eläinsuojelulakia ja Lapin kaivosten YVA-raportteja. (Lait ja raportit ovat hyvin vaativia kansalaisvaikuttamisen kohteita. Varmasti jonkinlaisia positiivisia seurauksia ja tuloksia saadaan läpi. Toisaalta ovatko ne tarpeeksi vai pelkkää kosmetiikkaa? Tarvinnen hieman harjoittelua löytääkseni hyödyllisyyteni.)

…auttanut Animaliaa opetusalan EDUCA-messuilla, ja keskustellut opettajien kanssa, miten eläinetiikkaa voisi tuoda eri aineisiin (Animalian ständillä kävi satakunta todella kiinnostunutta eri alojen opettajaa kahmimassa opetusmateriaalia ja jakamassa kokemuksia. Opettajat kahmivat materiaalia myös SEY:n ja muiden järjestöjen osastoilta. Jes! Sen lisäksi harjoiteltiin järjestölavalle haastatteluesitys kolmen opettajan voimin, mutta kumpanakaan päivänä meillä ei oikeastaan ollut ainuttakaan katsojaa. Se työ meni vähän hukkaan. Olimme kuitenkin tärkeänä vastavoimana, sillä EDUCA-messuilla tarjosi ständillään kouluvierailuja myös Profur, eli turkisalan turkistietopiste…)

…tehnyt apurahan turvin väitöskirjaani kestävän kehityksen kasvatuksesta kemian opetuksessa (Ymmärtääkseni tämä on jo kantanut hedelmää.  Näyttää siltä, että kemian opetus on monilta osin uudistumassa kestävän kehityksen suuntaan.)

…ollut päivän metsädraama-opetusmenetelmien koulutuksessa ja ideoimassa vanhojen metsien arvostamisen edistämistä (Monia hauskoja opetusmenetelmiä, uusia tuttavuuksia ja ideoita!)

…aloittanut 5-6 ja 7-8 -vuotiaiden luontokerhot (Luonnossa leikkiminen kehittää lapsissa monipuolisia taitoja ja arvostavaa luontosuhdetta. Mikä määrä iloa ja energiaa! Kerho-ohjauksista saan pientä palkkaakin.)

…kirjoittanut (väsyneitä?) blogikirjoituksia: tämän plus edellisen lemmikkieläinten ympäristövaikutuksista (Muutama kymmenen tai sata lukijaa).

…pitänyt Helsingin Yliopistolla kemian opettajaopiskelijoille 3h opetustuokion kestävän kehityksen opetuksesta (Olipa mukavaa – positiivinen tunnelma, ja vaikuttaa siltä, että opettajissa on jatkuvasti enemmän muutospotentiaalia!).

…kahvitellut kaivosasioiden tiimoilta muutaman inspiroivan henkilön kanssa –  seniori-konkarin ja viestintä-lapittaren (Ideointia…).

…seurannut, kommentoinut ja jakanut uutisia (Tykkäyksiä jes:).

…kuluttanut vain ruokaa ja palveluita (Huomaan, etten tammikuussa ostanut yhtään tavaraa! Jollei paperista The Economist -lehteä eli hyvää journalismia lasketa tavaraksi). 

…syönyt 90%:sti vegaanisesti, kierrättänyt ja suosinut julkista liikennettä (Paitsi: kahdesti sukulaisten hirvenlihapullat ja neljästi kuhaa ja juustosalaattia ja leivonnaisia ja ja ja… vaikka julkista liikennettä olisi ollut, niin ajoin autolla n. 100 km. Plus Lapissa ajan satoja kilometrejä, sillä täällä auto vaan nyt on ekotehokkain vaihtoehto, koska liikkujia on niin vähän. Siis: sorrun ja joustan, se lienee inhimillistä?).

…yrittänyt yhyttää 25 kodittomalle huskylle ja samanmoiselle laumalle huostaan otettuja mäyräkoiria uusia koteja (Tuloksetta, mutta onneksi kodit löytyivät muuta kautta).

…unohdellut järjestölehtiä julkisiin odotustiloihin (Junassa hupini on unohtaa lehti viereiselle penkille ja sitten seurata siihen tarttuvaa lukijaa).

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

…luonut hyvää ilmapiiriä läheisten ihmisten joukossa (Paremmin ja välillä heikommin tuloksin, mutta ajatus on tärkein. Yritys hyvä 10!).

Toisin sanoen, sitä sun tätä. Vaikuttavatko tekemiseni mitään mihinkään? Teenkö ylipäänsä oikeita asioita?

Nyt otan pari lomapäivää maailman uutisilta. Syvennyn väitösartikkelin kirjoittamiseen. Ja Ville-hepan kanssa metsämaastoissa samoiluun – pakkaslumessa, keväisen hennon auringon, illan tähtien tai revontulten loisteessa.

Mainokset

Yksi ajatus artikkelista “Yhden maailmanparantajan tammikuu

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s