Permakulttuuri vaalii ruokapuutarhan ekosysteemejä

 Lapsena haimme joka kevät äidin kanssa kottikärryillä lähimetsistä multaa. Se johtui kyllä enemmän kauppojen olemattomuudesta ja lamasta, kuin permakulttuurista. Mutta viime kesänä se tapahtui uudelleen. Etsin 4 muovikassillista sopivaa maata eri paikoista (peittäen jäljet nätisti totta kai). Naureskellen pyöräilin kotiin vaappuvien maapussien kanssa. Tunsin itseni samaan aikaan vähän kummalliseksi, mutta kekseliääksi.

Tavoitteena itse itseään hoitava puutarha

Ruokaa tuottava ekosysteemi. Suunnittelun ja ekologisen tietämyksen avulla voi perustaa ruokapuutarhan, joka uudistuu ja uusiutuu itse, lannoittaa itseään, ylläpitää maaperän terveyttä, pidättää vettä ja puolustaa itseään tuhoeläimiltä” (Noora Kannisto kirjassa Riippumaton puutarha, s.14)

Ai miksi?

Koska itse asiassa syömme nykyään öljyä. Paradoksi on, että saamme ravintokasveista vähemmän energiaa kuin mitä olemme käyttäneet niiden tuottamiseen (s.30). Teollinen ruoka tuotetaan massiivisella määrällä fossiilista energiaa ja raaka-aineita (esim. lannoitteita ja torjunta-aineita).

Maaperän elinvoima köyhtyy hälyttävästi. FAO:n mukaan jo ¼ maa-alasta on jo köyhtynyt viljelykelvottomaksi. Maan ravinteet joko korjataan maasta sadon mukana tai niitä valuu vesistöihin. Maaperän muokkaaminen ja paljaus (ravinteita pidättävästä kasvillisuudesta) edistävät lannoitteiden valumista. Tieteellisesti kiistellään, uusiutuuko pahasti saastunut ja köyhtynyt maaperä ylipäänsä edes enää.

Katsohan luontoa

Villit ja hyvinvoivat kasvit eivät kasva yksinään, monokulttuureina, riveissä paljaan mustan mullan päällä. Puiden alla kasvaa pensaita ja niiden välissä maakasveja. Mustaa maata ei näy. Kasvit elävät symbioosissa toistensa ja maaperän tuhansien pieneliöiden kanssa. Pienessä ja isossa mittakaavassa. (aurinkokuva: Kristiina Tiainen)

kristiinalta  sieni

Ja katso Riikka Kaihovaaran kirjan kansikuvaa. Mitä tapahtuu, kun tuota maata myllätään ja myrkytetään?

Viime kesänä kävin Riikan luennolla. Sen jälkeen ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin polkea metsään polkupyörällä multaa hakemaan. Kasvimaani tarvitsi pieneliöitä ja ekosysteemin! Tuoksuvaa muhevaa humuskerrosta ja savikkoa ovat edelleen metsät täynnä. Esimerkiksi haapojen ja muiden lehtipuiden alla maaperä on tosi eloisaa. Kaivaessaan pitää vain varoa maaperää parantavia matopoloisia – selviäisivätpä ehjinä.

Kotipuutarhoissahan toistuu nykyään teollinen kestämättömyys: pihoja perustetaan traktorilla ja ajetaan autolla kauppaan ostamaan teollisesti tuotettua multaa, lannoitteita ja tarvikkeita. Helppoa. Mutta kestävä, itsekseenhyvinvoiva, ekosysteemiruokapuutarhani ei silloin olisi.

Laitan piakkoin kuvia ja tarinaa, miten homma viimeisen vuoden aikana on konkreettisesti lähtenyt käytiin kasvimaalla. Mullan haku metsästä ei ole ainoa vaihtoehto 😉

Ken Thompsonin Komposti-kirjaa voi suositella kompostoinnin alkumetreille. Samoin Eva Fanqvistin Puutarhan ystävät ja viholliset on loisto kirja.

Näyttökuva 2017-05-17 kello 14.37.58.pngNäyttökuva 2017-05-17 kello 14.49.18.png

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s