Yläkoulut ja lukiot usein toivovat kansalaisjärjestöiltä vierailijoita piristämään arkityötään. Eläinetiikan tunnit ovat toistaiseksi olleet vain harvojen herkkua. Lapissa olen vieraillut kahdessa koulussa.
45 minuutissa ehtii paljon
Alkuun pohdimme nuorten kanssa, miten eri tavoin eri eläimiin kukin itse suhtautuu. Mietimme, mitä tunteita eläinystävissämme olemme havainneet.
Keskustelemme turkiseläinten, sian, siipikarjan ja lehmien elinoloista. Minkälaista on kunkin eläimen lajityypillinen käyttäytyminen? Onko erilaisia tuotantomuotoja? Mitä kaupoissa myydään? Mistä ruoka tulee?
Usein katsomme minkeistä kertovan 4 min ”furcoat”-piirretyn. Taustalla soiva musiikki on mielestäni erityisen koskettava ja kaunis:
Pohdimme syitä, miksi tähän on tultu. Miksi eläimillä on niin vähän tilaa ja virikkeitä? Miksi tehoeläintuotantoa ylipäänsä on? Tuottajia emme tilanteesta halua syyllistää – etsimme syitä laajemmin yhteiskunnasta ja kuluttajista.
Lopuksi tärkein: Mitä voisi itse tehdä, jotta eläinten ei tulevaisuudessa tarvitsisi kärsiä? Näitä oppilaat ehdottavat ihan itse. Onneksi lähes kaikista nuorista löytyy empatiakykyä ja muutosvoimaa!
Entä sinä – pidätkö nuorten ja kansalaisjärjestöjen kohtaamisia tärkeinä? Ne jatkuvat varmimmin, jos tartut haasteeseeni: a) Voit itse lähteä vapaa-ajallasi kouluun kohtaamaan nuoria ;), tai b) Voit varmistaa esim. 10 eurolla, että toiminta yhä jatkuu. Sponsoroit näin vierailijan matkakulut.
Ks. https://jelpi.fi/kerayssivut/opettajat-elainten-puolella
Rahoituksen puute estää kouluvierailutoiminnan laajentamisen. Nyt vierailuja tehdään vuosittain vain muutamia. Vierailijoita toivovia kouluja on kuitenkin Suomessa satoja.
Tutkiihutkiitunturissa 